Kun virtaukset käyvät eteläisistä ilmansuunnista ja matalapaineet tuovat sateita toukokuussa, alkaa hyönteissyöjälintujen muutto vilkastua. Viikonloppu vietettiin vaihteeksi Utössä, vaikka Salossa on viime aikoina ollut kosolti katsottavaa. Perjantai-iltana oltiin yhteysaluksella perillä ennen puolta yötä tuttuun tapaan. Lauantaina kisattiin Tornien taistoa, minkä jätimme tänä vuonna Utössä väliin. Aamu olisikin ollut varsin kolea +6 astetta ja tuulinen, tosin selkeä sää. Merellä muutto ei ollut kovin kehuttavaa. Joitakin kuikkia, mustalintuja ja ruokkeja lenteli pienissä parvissa. Oltuani itäniityllä jäi etelänkiislakin väliin, mutta samaan aikaan ihailin kaunista kesäpukuista lapinkirvistä, joka on varsin harvinainen näky ylipäänsä keväällä Etelä-Suomessa. Lintua sai ihailla koko päivän aivan lähietäisyydeltä luotokirvisen kera. Ristisorsapari viihtyi matalassa rantavedessä harmaa- ja lapasorsien seurassa. Rantakivikossa ja lietteessä piipersi pari karikukkoa, saariston kirjavaa tyyppilajia. Merikihupari oli niin ikään asettunut pesimäluodolleen.
 |
| Ristisorsapari on tullut rantaviivaan ruokailemaan. |
 |
| Narsissit ja sinililjat kukoistavat pihamailla. |
Käenpiiat kuikuttelivat kylällä lähes tauotta pönttöjen äärellä. Värikkäitä leppälintukoiraita pyrähteli maassa ja tolppien päällä, joukossa myös yksi naaraspukuinen mustaleppälintu. Satakielten kutsuääni kaikui lepikosta ohimennen. Pari pikkulepinkäistä istuskeli pensaassa ja aidan päällä. Samalla kun haimme Tenovuon Jorman Utön linnut -teoksen peltosirkku pistäytyi hänen ruokinnallaan ja lauloi muutaman säkeen auringon paisteessa. Kivi- ja pensastaskuja oli vähän siellä täällä. Päivä ei kuitenkaan tuonut mitään erikoisempaa havaintoa liekö huonohko muuttosää ollut syynsä. Tällaiseen sesonkiaikaan on syytä muistuttaa turisteja saaristoluonnon kunnioittamisesta. Lintujen pesimäaikana rantaviivoilla ei pidä kulkea ja viettää joutilasta aikaa porukalla seisoskellen lintujen ruokailua häiriten, sotilasalueiden kyltit eivät ole siellä turhan päiten ja yksityisten pihat ja rannat eivät ole jokamiehen yleistä kulkuoikeutta. Kaupunkilaisturisteille kaikki pitää vääntää aina rautalangasta. Tekosyitä keksitään kyllästymiseen ja turhautumiseen asti.
 |
Utön itärantaa, josta alkaa Puolustusvoimien alue.
|
 |
| Haahkanaaras hautoo pesällään rantakivikossa luottavaisena. |
Sunnuntaipäivänä oli toisenlainen säätyyppi. Taivas oli pilvinen, tuuli oli kääntynyt kaakkoon ja vettä alkoi ripotella hiljalleen aamupäivästä lähtien. Hyönteissyöjiä oli selvästi eilistä enemmän. Rannoilta löytyi useita sinirintoja. Lapin satakielet olivat pääosin koiraspuolisia. Niilläkin on vielä edessään 1000 km matka tunturikoivikoille. Muista mainittakoot Gamla Posten metsikössä pyrähdelleet kaksi pikkusieppoa, joista toinen oli kuvauksellisesti kaunis koiras. Herne-, mustapää- ja pensaskerttuja vilisi pensaissa pajulintujen seassa. Piilottelevia nokkavarpusia tiksutteli lennossa. Käki oli saapunut varhain kyläaukiolle ja kukkui muutaman kerran tulonsa kunniaksi. Tällä reissulla käyntikerrat menivät Utön pinnojen edelle. Kauan se taika kestikin. Varsinaiset rariteetit jäivät puuttumaan. Perjantaiaamuna oli havaittu kaksi avosettia ja lähtöiltana saaresta löytyi taas mustapäätaskukoiras. Ehkä seuraavalla kerralla onni on paremmin matkassa. Illalla Salon Halikonlahdella vesisateessa lenteli kolme mustatiiraa, jotka toivat vähän lohtua pikkuharvinaisuuslistaan. Tiedon mukaan isohaarahaukan ja haarahaukan sekapesinnän aloitus Salossa on ennen näkemätön ilmiö.
 |
Pikkusieppokoiras pyrähteli Gamla Postenin metsänreunassa.
|
 |
| Utön keväistä kyläraittia ja saaristolaismaisemaa. |
