tiistai 17. maaliskuuta 2015

Perämeren pohjukassa

Hailuodon Marjaniemessä erään talon ruokinnalla on viihtynyt bongatuin siperialainen vieras, mustakurkkurautiainen, jo yli kolmen kuukauden ajan. Tämä Suomen 10.yksilö on kerännyt puoleensa runsaasti yleisöä ja pinnamiehiä. MTV3:n kuvaajat kävivät taannoin myös paikalla. Muiden pinnamiesten kannustamana päätin lähteä Marin kanssa lopultakin pelipaikalle. Kiitos halpalentoyhtiö Norwegianin varsin edullisista menopaluulennoista Helsingistä Ouluun. Samoilta nettitsivuilta saa helposti tehtyä Europcarin autonvuokrauksen alle satasella käyttöönsä. Itse lento ei kestänyt tuntiakaan, kone oli mennen tullen aivan täpötäynnä matkailijoita. Hailuodon lauttamatka kesti puolestaan 25 min ja lautat kulkivat tunnin-puolentoista tunnin välein kummastakin päästä. Hailuodossa ajoa kertyi päästä päähän noin 30 km. Maanantaipäivä on vähän kuollut Hailuodossa, sillä monet ruokapaikat ovat tuolloin kiinni. Tämä ei latistanut tunnelmaa lainkaan. 


Hailuodon Marjaniemi kevättalvisessa asussaan.

Saavuimme Volkkarilla Marjaniemeen vähän ennen klo 11 kirkkaassa auringonpaisteessa ja navakassa etelän ja lounaan puoleisessa tuulessa. Lunta oli maassa noin 10 cm. Talon emäntä hääräili pihamailla ja kertoi, ettei hän ollut nähnyt lintua aamupäivän aikana. Tuulisina kevätpäivinä lintu käy harvakseltaan ja vain lyhyen aikaa piharuokinnalla. Kuultuani miten kaukaa olen paikalle tullut, emäntä laittoi heti ruokintapaikan kuntoon ja jutteli tuoreet kuulumiset. Paikalla kävi parisenkymmentä keltasirkkua, jokunen pikkuvarpunen, punatulkkupari, kolme urpiaista, tali- ja sinitiaisia sekä kaksi hömötiaista. Mustakurkkurautiaista ei vain näkynyt. Tunti vierähti, kunnes klo 12 pihamäntyyn pyrähti oivan näköinen pikkulintu. Rusehtava tummatäpläinen lintu pudottautui maahan, leveä kellanruskea silmäkulmanjuova ja lämpimän sävyinen oranssinbeige rinta erottuivat kiikarilla erinomaisesti. Siinä se vihdoin oli! Lintu viipyi piharuokinnalla pariin otteeseen lyhyen viiden minuutin pituisen käyntinsä aikana parin talitiaisen läsnäollessa. Kuten yleensä, tällä kertaa mustakurkkurautiainen ei tullut paikalle keltasirkkujen kanssa. Tähänkin otokseen olin perin tyytyväinen saadessani maaliskuun pinnan ja neljännen havainnon lajistani Suomessa. Koko päivä hurahti, mutta oli se kuitenkin sen arvoista. 


Mustakurkkurautiainen viihtyy tässä pihassa.