Kevään keltaista

Tänään oli Lounais-Suomessa lämmin aurinkoinen päivä. Lämpötila kipusi Salossa +9 asteeseen. Kohtalainen lounaistuuli teki tosin aukeilla paikoilla olosuhteet viileiksi. Suojaisissa metsänreunoissa ja etelänpuoleisilla seinustoilla vaihtolämpöiset hyönteiset marssivat esiin. Kekomuurahaiset parveilivat aktiivisesti pesänsä pinnalla, kärpäset ja sääsket lentelivät ympärillä sekä päiväperhosista pirteän keltainen koiras sitruunaperhonen lepäili maassa kuivassa heinikossa tien varrella. Paahteisen kallioleikkauksen alla kukki yksinäinen leskenlehti. Kukkapenkeissä krookukset ovat jo loistossaan talventähtien rinnalla. Kevät on edennyt hyvää vauhtia viimeisen parin päivän aikana. Kurjet, hanhet ja joutsenet matkaavat maahamme paraikaa. Sitä kovaa odotellessa saimme tänään uuden lintulajin, kun toukokuussa 2013 Parikkalan Saaressa lepäillyt pikkukanadanhanhi sai rariteettikomitean hyväksynnän.

Kevään ensimmäinen sitruunaperhonen Salon Merikulmantiellä.

Yksinäinen leskenlehti kukki paahteisen kallioleikkauksen tyvellä.

Keltaiset krookukset tuovat kevääseen väriloistoa.

Töyhtöhyypät tulollaan

Maaliskuun ensimmäinen täysviikko on meneillään ja vettä sataa Salossa. Viikonlopuksi on luvattu selvästi poutaisempaa ja lämpimämpää kevätsäätä. Kuun alkupäivät olivat kuukausipinnamiehille kiireistä aikaa. Suomi on pitkä maa, mikä tuli jälleen osoitettua todeksi. Osan haettua pohjoisesta Hailuodosta mustakurkkurautiaisen ja Heinäveden Karvion kanavalta jääkuikan ei aika riittänyt enää Maskun arokiuruun, joka päätti lähteä ensimmäisenä päivänä muuttokiurujen matkaan puolen päivän jälkeen. Sen sijaan Tampereen jallujulkkista eli jalohaikaraa on päästy bongaamaan ja kuvaamaan linnun saapuessa iltapimeällä yöpymislehtikuuseen, josta se taas aamulla lähtee muualle itään. Keltahempot ruokailevat edelleen Hyvinkäällä ja Salossa monen retkeilijän iloksi. 

Töyhtöhyypät ovat saapuneet etelärannikon lumettomille pelloille.

Matalapaineet ovat tuoneet vähäisiä kiurumääriä eteläisimpään Suomeen. Ensimmäiset töyhtöhyypät saapuivat Kemiönsaareen jo helmikuun puolella, Salon Halikonlahdelle vasta alkuviikosta. Parvet ovat tosin olleet vielä aika pieniä. Pellot ovat paljaina, joten ravintoa tuntuisi tulijoille riittävän. Kevään edistyessä töyhtöhyyppäparvet lisääntyvät ja suurenevat. Takatalvet voivat käännyttää töyhtöhyyppiä takaisin etelään odottelemaan parempia säitä. Yhtä varmana kevään merkkinä voi pitää mustarastaan laulun kuulemista. Pimeänä aamuna ennen kello kuutta kaksi mustarastaskoirasta on laulanut Salonjoen varressa kilpaa keskenään. Halikonlahdella pikkuvarpuset ovat valloittaneet liki jokaisen kottaraispöntön. Altaat ovat yhä jäässä, joten vesilinnut ovat valtaosin poissa. 

Ensimmäiset kärpäset ilmestyvät etelänpuoleisille seinille.

Ensimmäisiä päiväperhosia voi odotella näkevänsä viikonlopun aurinkoisina päivinä. Joitakin pikkuperhoslajeja on jo liikkeellä ja kärpäset ovat heränneet rakennusten etelänpuoleisilla ikkunoilla. Kerrostalon kivijalassa kakspistepirkko on niin ikään aistinut kevätlämpöä. Kasvimaailmassa varhaisimmat sinivuokot alkavat työntää nuppujaan esiin. Pajunkissat kukoistavat monin paikoin ja pähkinäpensas on aloittanut kukintansa. Aamupakkaset hidastavat kevään edistymistä. Talven selkä on kuitenkin taittunut ja kesää kohti mennään.     

Lumi sulaa ja kevätmuuttajia saapuu etelästä

Helmikuun loppupuolisko on ollut hyvin lauhaa ja keväistä. Plussakelit ja etelästä tulleet saderintamat ovat sulattaneet lunta vauhdilla. Pellot ovat paljaita, järvissä on ohut jääkansi ja joet ovat alkaneet tulvia. Maassa ei ole routaa laisinkaan, vaikka eletään talvikuukautta kalenterin mukaan. Lintujen kevätlaulu on aktiivista. Viherpeipot ja tiaiset pitävät äänekästä konserttia. Salon Halikonlahden puhdistamolle tupsahtanut harvinainen keltahemppo on innostunut laulamaan bongarien iloksi. Se on viihtynyt alueella jo monta päivää. Kestorarit arokiuru, jalohaikara, mustakurkkurautiainen ja valkopäätiainen ovat aina vaan paikalla. Heinäveden Karvion kanavalla uiskentelee nuori jääkuikka, joka kalastelee virtaavassa vedessä taimenia. Varsin upea näky. Rannoilla oleskelee myös useita koskikaroja. Muuttolintuja valuu pikku hiljaa lisää Suomeen. Sepel- ja uuttukyyhkyjen, peippojen, kiurujen, kottaraisten ja töyhtöhyyppien ensimmäiset tiedustelijat ovat saapuneet etelärannikolle. Joitakin hanhia ja joutsenia lepäilee lumettomilla pelloilla. Muita vesilintuja ja petolintuja on niin ikään kirjattu havaintoihin. Keväisten säiden jatkuessa maaliskuulle asti voi helmikuun puolella tulla vielä yllättäviä saapujia etuajassa.

Jääkuikka kalastelee Heinäveden Karvion upeissa maisemissa.

Laulujoutsenia on jo saapunut etelärannikon oraspelloille.

Kevään ensi askeleita Utössä

Menneen myrskyisän viikonlopun jälkeen koitti mukavia kevätpäiviä Utössä. Kaiken lisäksi käsillä oli 250.juhlakäynti saaressa ja ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Aurinko porotti puolipilviseltä taivaalta tuulen puhaltaessa lännen ja luoteen suunnalta. Lämpötila käväisi ylimmillään +6 asteessa. Auringon laskut ja nousut aamu- ja iltaruskossa olivat todella näyttäviä. Saaressa ei ollut enää lunta ja koko Saaristomeri on pysytellyt jäättömänä. 

Auringon nousua värikkäällä aamutaivaalla.

Utön majakka ja luotsiasema eteläniemestä nähtynä.

Koulun pihassa ensimmäiset keltakukkaiset talventähdet olivat jo nupullaan. Talventähti on varhaisin kevätkukkija, jota seuraa pian lumikello. Syreenin lehdissä oli jo suuret vihreät lehtisilmut. Utössä kukkii lähes ympäri vuoden, sillä joulukuun lopulla kukassa olivat vielä kehäkukka ja ruusu. Tiedon mukaan rupikonnakin oli köllötellyt ulkosalla vielä hieman ennen vuoden vaihtumista. Mantereella oli tehty jo ensimmäisiä perhoshavaintoja. Talojen lämpimillä eteläseinustoilla en kuitenkaan havainnut yhtä kärpästä kummempaa. Ritariluteet alkavat heräillä piilopaikoistaan. 

Talventähti on varhaisin kevätkukkija.

Talvehtivia kyhmyjoutsenia tapaa rannoilla.

Telkät ovat kokoontuneet suojaisiin merenlahtiin, joissa koiraat ajavat toisiaan takaa ja taittelevat niskojaan. Iso- ja tukkakoskelot lentelevät rantaviivassa edestakaisin. Muutama talvipukuinen riskilä piirtyy kaukoputken näkökenttään. Merikotkat patsastelevat luotojen päällä. Hämärissä huuhkaja istuu Kobbanin kukkulalla. Muuttohaukka talvehtii jälleen ja tähystää tutulla paikallaan Knivskärin merimerkillä laivaväylän varrella. Ormskärin edustalle olevalle luodolle oli kerääntynyt noin nelisenkymmentä merimetsoa. Merisirrejä ei näkynyt enää missään. Luhtakanat olivat hiljaa. Myrsky oli repinyt ruovikon hajalle ja kasannut suuret rakkolevävallit itärantaan. 

Itärannalle on kasaantunut korkeita oljensekaisia levävalleja.
 

Aurinko vaipuu alas länsihorisonttiin.

Talvehtivia peippoja, peukaloisia, pikkuvarpusia, punarintoja, rautiaisia ja mustarastaita näkyi kylillä. Niittykirvinen sinnittelee sitkeästi itäniityllä. Lapinsirkkua en onnistunut havaitsemaan alkuviikon aikana. Aina ei voi voittaa. Varsinainen penkinpainajainen alkoi, kun mantereelta alkoi tulla viestejä Maskussa olleesta arokiurusta. Laji oli kyllä hienosti hoidettu joulukuussa 1993 Köyliöstä, mutta myöhästyin vajaan tunnin helmikuun 1994 havainnosta varpushaukan syötyä rariteetin matkalla. Päivitysten ja tiedustelujen jälkeen huokaisin puoliksi helpotuksesta torstaiaamua varten. Niinpä sitten abien riehuessa kaduilla ja kulmilla karkkisateessa kontaten juhlistin komeaa arokiurupinnaa. Kyllä maistui makealle ja olihan paikan päällä vieraillut itse Vantaan vartija tunnelmaa loihtimassa.

     

Helmikuun alkua Heinolassa

Helmikuun sää alkoi siitä mihin tammikuussa jäätiin eli loskaa, lumi- ja räntäsadetta, navakkaa tuulta ja nollakeliä. Linturetkeilijät eivät pienistä hätkähdä. Heinolan keskustan etelärannoilla viihtyy joukko sinisorsia, joiden seuraan on jäänyt talvehtimaan lapasorsa. Vaihtopukuinen koiras tulee kärkkymään kuivalta maalta leipää ja pullaa jalkojen juuresta kuin pullasorsa konsanaan. Puku on vaihtunut vuodenvaihteen asusta selkeästi enemmän koiraan näköiseksi. Lintu on pitänyt hyvin puolensa Kymen virran rantaviivassa 250 sinisorsan parvessa. Sorsien lomassa ruokailevat myös seitsemän laulujoutsenta, neljä vanhaa ja kolme nuorta yksilöä. Aamusta olivat jo bongarit liikkeellä.

Näkymä Heinolan Jyrängönkoskelle.

Vaihtopukuinen lapasorsakoiras on nyt tämännäköinen.

Laulujoutsenia viihtyy myös Kymen virran rannassa.

Vähän kauempana vesilintupaikasta muutama sata metriä itään laiturien alla talvehtii harvinainen pikku-uikku. Se piilottelee ja sukeltelee huomaamattomasti, vain vana jää uiskentelusta veden pintaan. Vesi pysyy sulana aika pitkään, koska Jyrängönkoskessa on sen verran voimakas virtaus. Vesi näytti olevan kirkasta ja pohja erottui hyvin rannasta. Kesällä maisemat ovat taatusti varsin komeita. Heinolasta löytyy kiireettömille kuskeille mukavia majoituskohteita. Mainostettakoon tässä kylpylähotelli Kumpelia keskustasta noin kilometri länteen aivan veden äärellä. Pikaiset bongarit voisivat joskus jäädä nauttimaan muustakin kuin pinnoista. Hyvänä muistutuksena kaikille tien päällä liikkujille, että hirvet voivat liikkua talvellakin keskellä päivää. 

Kaatunut puu veden pinnan yllä.

Sinisorsan erikoinen värimuunnos.

Hirvikaksikko meinasi tulla tielle keskellä päivää.

   

Isohaarahaukka Taivassalossa

Ajokeli oli tänään niin huono kuin se nyt talvella voi olla. Lumi- ja räntäsadetta, huono näkyvyys, liukasta ja ennen kaikkea runsaasti loskaa teillä. Iltapäiväksi sää parani vähäsen. Eilen ilmoitettu isohaarahaukka oli edelleen paikalla, Sauvon sijasta se oli siirtynyt Taivassaloon ja pysyykin siellä jonkin aikaa. Komea lintu kyhjötti metsänreunassa koivun latvassa ainakin kolmisen tuntia märkänä lumi- ja räntäsateesta. Tiedon mukaan lintu oli käynyt aamulla haaskalla peuranjätteitä syömässä viereisen sikalan päädyssä. Närhet ja talitiaiset olivat muukalaisesta kiinnostuneita. Tuplamilvuksen kaverina oli myös hiirihaukka. Huonosta säästä huolimatta urheita bongareita ilmaantui paikalle useita kymmeniä ja kaikki taisivat nähdä lajin nyt hienosti toisin kuin Sauvossa. Lajin havainnot Suomessa ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Keneltäkään kärkibongarilta ei puutu enää elistä tästä lajista. Lähitulevaisuudessa en pitäisi aivan mahdottomana ajatuksena isohaarahaukan pesimisyritystä maassamme. Loppuun pari yleiskuvaa isohaarahaukan olinpaikasta.

Isohaarahaukka lepäili kuvassa näkyvässä metsänreunassa.

Bongarit tarkkailivat lintua tieltä etelään maatila taustalla.

Monipuolista talvilinnustoa

Eteläisimmässä Suomessa säät ovat olleet sen verran leutoja muutamaa kirpeää pakkaspäivää lukuun ottamatta koko talvena, että maahamme on jäänyt talvehtimaan joukko mielenkiintoisia lintulajeja. Turun-Salon akselilla tavanomaista enemmän on havaittu mm. kottaraisia, nokkavarpusia ja punarintoja sekä useita rastaslajeja. Monisatapäisiä räkättirastasparvia kiertelee edelleen hyvillä pihlajanmarja-apajilla. Myös tilhiä on liikkeellä pieniä parvia, jotka eivät kauan samalla paikalla viihdy. Pöllöt ovat aloittaneet huhuilunsa, mitä ovat aktivoineet lauhat säät ja myyräkantojen nousu. Lehtopöllö pesii vuosittain Salon seudulla huonoinakin vuosina, sen sijaan helmipöllöstä on tullut jo todellinen harvinaisuus. Tänä keväänä mitä ilmeisemmin näitäkin puputtajia ilmaantuu pönttöihin. 

Räkättirastaita on jäänyt talvehtimaan maahamme runsaasti.

Salon Moision turkinkyyhkyt samoin kuin Rikalan peltopyyt ovat vähentyneet jälleen yhdellä. Sauvossa on kolmen päivän ajan nähty isohaarahaukka, jota kaikki eivät kuitenkaan onnistuneet näkemään. Niin vaikea ja arvaamaton käänteissään laji on perinteisesti ollut. Muista paremmista lajeista mainittakoon edelleen paikalla oleva tulipäähippiäinen, jalohaikara, tunturipöllö, valkopäätiainen ja mustakurkkurautiainen. Varsin hyvät aloituslajit vuodenpinnamiehille, joilla on saldona jo yli 100 lajia tänä vuonna tässä vaiheessa. Kuun lopulle ennustetut vesisaderintamat tuonevat Lounais-Suomeen ensimmäisiä muuttolintuja, mm. isokoskeloita, telkkiä, kiuruja, uuttukyyhkyjä ja pulmusia. Ensi viikonlopun 24.-25.1. pihabongaustapahtumasta on tulossa varsin mielenkiintoinen.

Maisemakuvia pakkasaamulta

Tämän talven toinen -20 asteen pakkasaamu koettiin Salon seudulla. Kuvauskelit olivat hienot, kunhan vain sormet kestäisivät kylmyyttä. Halikon Häntälän- ja Purhamäenkoskella hyytävä kylmyys tuntui välittömästi. Lintuja ei näissä näkynyt lainkaan, ei edes koskikaraa. Maisemat olivat sitäkin parempia. Kuvat puhukoot puolestaan. Huomenna sää lauhtuu taas. 

Halikon Häntälänkosken vesiputous.

Häntälänkosken pakkashuurre rantapensaissa.

Talventörröttäjä on puhjennut lumikukkaan.

Lumihöyheniä Halikon Purhamäenkosken rantaniityllä.

Pariksi päiväksi pakkastalvea

Loppiaisaattona sää tuntui purevan kylmältä Salossa. Pakkasta oli päivällä noin kymmenen astetta. Auringon valo tuntui mukavalta, vaikka se ei juurikaan lämmittänyt. Maassa on jälleen valkoinen lumipeite ja Salonjoki jäätyi uudestaan. Alkaneen Salon pinnakisan innoittamana retkeilin lähiseudun lintupaikoilla. Hiiripöllö päivystää yhä Varesvuoren reunalla, siellä se on kököttänyt jo marraskuun puolivälistä lähtien. Turkinpuluja löytyi tänään kymmenkunta yksilöä vakiopaikaltaan. Punarinta sinnittelee Vuohensaaren ruokintapaikalla kuusitiheikössä seuranaan sini- ja talitiaiset, keltasirkut ja käpytikka. Metsätiaiset olivat kateissa. Merikulmantiellä Rionraitin piharuokinnalla oli sentään kuusitiainen, pähkinähakit ja tikat puuttuivat nyt kokonaan. Tiedon mukaan lehtopöllö oli huhuillut muutama päivä sitten. Kirpeässä pakkassäässä Halikonlahden sulaojasta en löytänyt peukaloista. Sen sijaan pieni kottaraisparvi kierteli lähistöllä. Fasaanit ja pikkuvarpuset löysivät ruokaa puhdistamon multakasojen liepeiltä. Halikon Rikalan pellolla lymyilee tiiviinä kasana peltopyyparvi.

Fasaaneja on yllin kyllin Halikonlahden puhdistamolla.

Varis löytää jotain kiinnostavaa Salonjoen rannasta. 

Turkinpulut aloittivat jo huhuilunsa leudolla säällä.

Hiiripöllö tarkkailee uskollisesti Varesvuoren metsänreunassa.

Uusi vuosi alkoi lauhassa säässä

Tammikuun ensimmäinen päivä on perinteisesti pyhitetty linturetkelle koko valoisa aika tiiviisti hyväksi käyttäen. Aamun massatapahtuma oli tulipäähippiäisten bongaus Uudessakaupungissa, jonne väkeä oli saapunut noin satakunta aktiivista bongaria. Linnut liikkuivat vilkkaasti ruovikossa maan rajassa tavallisten hippiäisten kera. Sieltä suunnattiin Naantaliin kangaskiurua katsomaan. Lintu oli hyvin hallinnassa viljavaraston ovien edessä. Ikuisuuspuute nokkavarpunen tuli lopultakin hoidettua Turun Moikoisista, jossa niitä on ollut päivittäin hyvin säännöllisesti esillä. Kolmen sarjaan olin jo melko tyytyväinen ja ajattelin suunnata kotiin päin, kunnes Lintutiedotus ilmoitti isosirristä Porissa. Kun aikaa tuntui riittävän, niin yrittää täytyi. Porilaisten seuraavat negatiiviset päivitykset eivät lannistaneet vaan päätin jäljellä olevan puolituntisen suunnata suoraan surffirannalle. Kuinka ollakaan, isosirri pyöri aivan jaloissa rantahiekalla dyynivallien suojassa. Kaiken lisäksi löysin linnun itse uudestaan muidenkin iloksi. Kerrassaan erinomainen tammikuun havainto lajista. Kärkibongarit ovat aikoinaan nähneet isosirrin Jurmossa tammikuussa 1999. Tätä kirjoittaessani kahluri on edelleen paikalla, samoin Heinolan lapasorsa, joka käy välillä lintutalon piharuokinnalla pullasorsan roolissa. Kovimmat miehet ovat jo vierailleet Hailuodossa (mustakurkkurautiainen) kuin myös Kolarissa (valkopäätiainen) uudelleen kalenterivuoden vaihduttua. Sellaista on lintubongarin hektinen elämä. 

Pihlajanmarjat hyllyllä odottamassa syöjiä.

Pyramidin muotoinen pieni jäälohkare.

Jäälohkareet ovat nousseet ylös Salonjoen rannoille.

Salonjoen tulvaa, penkillä istujat vähissä.

Räkättirastas- ja tilhiparvia parveilee kaikkialla. Pihlajanmarjoja on sekä maassa että puissa. Tänään alkanut räntäsateinen myrskytuuli piiskaa marjoja alas. Vesisateet ovat saaneet aikaan Salonjoen tulvimisen. Aamulla vedenpinta alkoi nousta kevyen liikenteen väylille. Pienet jäälohkareet olivat parhaimmillaan noin 10 cm paksuisia, muutamat niistä kirkkaan läpikuultavia ja hyvin geometrisia, mm. suorakulmioita, kuutioita ja pyramideja. Alajuoksulle Halikonlahden suulle ajautui virran mukana pieniä jäälauttoja, maa-ainesta, ruohoa ja puiden oksia. Kun vuoroin lumi sulaa, vettä sataa ja taas pakastaa ja maa jäätyy uudelleen, on keli muuttunut hyvin liukkaaksi. Harmaansävyiset pimeät päivät ovat tyypillistä Suomen tammikuun alkua. Kaiken harmauden keskellä perhoskasvatuksessa kevätkaapuyökkösen (Cucullia chamomillae) kotelosta kuoriutui aikuinen yksilö. Muutoin kuin toukkana tätä perhoslajia on vaikea dokumentoida. Luonnossa valkoinen lumipeite olisi hyväksi, sillä monet perhoslajit eri kehitysmuodoissaan ovat tottuneet käymään läpi talviset olosuhteet.