lauantai 3. tammikuuta 2015

Uusi vuosi alkoi lauhassa säässä

Tammikuun ensimmäinen päivä on perinteisesti pyhitetty linturetkelle koko valoisa aika tiiviisti hyväksi käyttäen. Aamun massatapahtuma oli tulipäähippiäisten bongaus Uudessakaupungissa, jonne väkeä oli saapunut noin satakunta aktiivista bongaria. Linnut liikkuivat vilkkaasti ruovikossa maan rajassa tavallisten hippiäisten kera. Sieltä suunnattiin Naantaliin kangaskiurua katsomaan. Lintu oli hyvin hallinnassa viljavaraston ovien edessä. Ikuisuuspuute nokkavarpunen tuli lopultakin hoidettua Turun Moikoisista, jossa niitä on ollut päivittäin hyvin säännöllisesti esillä. Kolmen sarjaan olin jo melko tyytyväinen ja ajattelin suunnata kotiin päin, kunnes Lintutiedotus ilmoitti isosirristä Porissa. Kun aikaa tuntui riittävän, niin yrittää täytyi. Porilaisten seuraavat negatiiviset päivitykset eivät lannistaneet vaan päätin jäljellä olevan puolituntisen suunnata suoraan surffirannalle. Kuinka ollakaan, isosirri pyöri aivan jaloissa rantahiekalla dyynivallien suojassa. Kaiken lisäksi löysin linnun itse uudestaan muidenkin iloksi. Kerrassaan erinomainen tammikuun havainto lajista. Kärkibongarit ovat aikoinaan nähneet isosirrin Jurmossa tammikuussa 1999. Tätä kirjoittaessani kahluri on edelleen paikalla, samoin Heinolan lapasorsa, joka käy välillä lintutalon piharuokinnalla pullasorsan roolissa. Kovimmat miehet ovat jo vierailleet Hailuodossa (mustakurkkurautiainen) kuin myös Kolarissa (valkopäätiainen) uudelleen kalenterivuoden vaihduttua. Sellaista on lintubongarin hektinen elämä. 

Pihlajanmarjat hyllyllä odottamassa syöjiä.

Pyramidin muotoinen pieni jäälohkare.

Jäälohkareet ovat nousseet ylös Salonjoen rannoille.

Salonjoen tulvaa, penkillä istujat vähissä.

Räkättirastas- ja tilhiparvia parveilee kaikkialla. Pihlajanmarjoja on sekä maassa että puissa. Tänään alkanut räntäsateinen myrskytuuli piiskaa marjoja alas. Vesisateet ovat saaneet aikaan Salonjoen tulvimisen. Aamulla vedenpinta alkoi nousta kevyen liikenteen väylille. Pienet jäälohkareet olivat parhaimmillaan noin 10 cm paksuisia, muutamat niistä kirkkaan läpikuultavia ja hyvin geometrisia, mm. suorakulmioita, kuutioita ja pyramideja. Alajuoksulle Halikonlahden suulle ajautui virran mukana pieniä jäälauttoja, maa-ainesta, ruohoa ja puiden oksia. Kun vuoroin lumi sulaa, vettä sataa ja taas pakastaa ja maa jäätyy uudelleen, on keli muuttunut hyvin liukkaaksi. Harmaansävyiset pimeät päivät ovat tyypillistä Suomen tammikuun alkua. Kaiken harmauden keskellä perhoskasvatuksessa kevätkaapuyökkösen (Cucullia chamomillae) kotelosta kuoriutui aikuinen yksilö. Muutoin kuin toukkana tätä perhoslajia on vaikea dokumentoida. Luonnossa valkoinen lumipeite olisi hyväksi, sillä monet perhoslajit eri kehitysmuodoissaan ovat tottuneet käymään läpi talviset olosuhteet.