Pitkät lämpimät poutajaksot ovat olleet jumalten sanansaattajille otollista aikaa. Sekä häive- että pikkuhäiveperhosten esiintymisen runsaus on ollut ennätysluokkaa. Miltei vähänkään osin lehtipuiden varjostama syrjäinen ja kumpuileva hiekkatie taikka kuuma karikkeinen metsänaukio ja parkkipaikka ovat houkutelleet näitä häiveperhosia sankoin joukoin liikkeelle. Ainakin omien havaintojen perusteella pikkuhäiveperhosta näyttäisi olevan lajitoveriaan selvästi enemmän. Koiraiden etusiivet hohtavat kauniin koboltin sinisenä tietyissä kulmissa auringon valon osuessa niihin. Matalalla lentävät perhoset hakevat hiekkatien pinnasta suoloja imukärsä ojossa aktiivisesti. Lepoasennossa perhonen suojautuu erinomaisesti alustaansa. Valitettavasti kuolleitakin löytyy autojen yliajamina. Häiveperhosten lisäksi porukasta löytää myös haapa- ja kuusamaperhosia, vm. on tulokaslaji, joka on levittäytynyt uusille alueille. Jalansijaa on saanut myös valkohangokas, kaunis kehrääjäperhonen, jota tavataan jo Salossakin. Viime päivinä lähinnä Baltian suunnasta on tullut lisää niin päivä- kuin yöperhosia. Eritoten kiiltosiilikkäitä ja isonokkosperhosia rantautuu maahamme. Kuumat hellejaksot ovat saaneet keisarinviitat kuoriutumaan etuajassa. Ritariperhonen pitää myös lämpimistä kesistä. Siellä täällä lentelee myös amiraaleja, joiden kunto viitannee etelästä tulleisiin yksilöihin. Sosiaalisessa mediassa on huomattu isojen ja värikkäiden päiväperhosten näkyvä runsaus. Hienoja kuvia ja tilanteita on tarjolla, kunhan muistaa pitää kameran mukanaan.
 |
| Pikkuhäiveperhonen koivuklapilla levähtämässä. |
 |
Pikkuhäiveperhosen jokaisessa siivessä näkyy rengastäplä.
|
 |
| Eipä uskoisi samaksi lajiksi, kun katsoo etusiipiä. |
 |
| Pikkuhäiveperhonen siivet lepoasennossa. |
 |
| Keisarinviitat käyvät ohdakkeilla ja putkikasveilla. |
