Pikkumerimetso ja pieniä vihreitä

Pikkumerimetso säväytti lokakuussa lintubongareita. Niiltä, joilta se puuttui vielä heinäkuisen Siilinjärven jälkeen, ei puutu enää elämänpinnoista. Kuun alkupuolella lintu löytyi sateessa Espoon Hanasaaresta ja viihtyi myös Laajalahdellakin muutaman päivän häviten sittemmin muualle. Kuinka ollakaan, ilmeisesti sama lintu löytyi tällä viikolla uudestaan Kotkan Kyminsuusta ja on paikalla tänäänkin tätä kirjoittaessa. Laji istuskelee mielellään jossakin risun päässä matalassa vedessä. Kokoero tavalliseen merimetsoon on huomattava. Kaikkea muutakin mukavaa on ollut liikkellä. Lohjan Saukkolassa valkoposkihanhiparvessa oleilee punakaulahanhi, jonka löytäminen sänkipellosta oli varsin vaivalloista, vaikka luulisi, että erinäköisenä se on helppo huomata parvesta. Lennossa se hukkuu hyvin valkoposkihanhien sekaan. Pääasia että nähtiin ja pinnoja kuitattiin.

Pikkumerimetso tähystelee risun nokassa.

Pikkumerimetso isokoskelo vertailukohteena.

Pieniä harvinaisia vihreitä eli itäisiä uunilintulajeja on ilmoitettu sieltä täältä rannikoilta, hippiäis-, taiga- ja kashmirinuunilintuja sekä ruskeampaa sorttia ruskouunilintua. Tulipäähippiäinen on havaittu Jurmossa ja Utössä. Havainnot ovat runsastuneet merkittävästi viime vuosina. Kovia havaintoja ovat isokihu Eckerössä, siperiankurmitsa Siikajoella, lunnit Kalajoella, amerikanhaapana Kuusamossa ja taigakirvinen Kristiinankaupungissa. Lokakuun aikana nähdään sinipyrstöjä monin paikoin. Salolaisia hemmoteltiin Salon pinnalla, kun Halikonlahdelle ilmestyi etelänkiisla. Lintu näyttäisi puvun perusteella olevan eri yksilö kuin mitä Paraisilla ollut niin ikään tässä kuussa. Mainita pitää vielä Helsingin Pasilan Triplassa viihtynyt palmukyyhky, jonka voi bongata ostosreissullaan Musiikkimuseon edestä. 

Nuori liejukana tepastelee Turun Ruissalossa.

Nuori liejukana on ruskeansävyinen syksylläkin.

Lokakuun alussa lämpiminä aurinkoisina päivinä lenteli amiraaleja, itsellänikin havainto mm. 10.lokakuuta Halikosta. Maitiaiskehrääjä aloittaa myöhään lentonsa syys-lokakuussa ja parhaimmat paikat havaita laji on Hankoniemi. Leutoina syysöinä erilaisia mittareita ja yökkösiä lentää iloksemme ennen talvea. Isopäiväkiitäjiäkin bongattiin lokakuun päivinä. Ruskan sävyttämät puiden lehdet putoilevat ja maisema muuttuu paljaammaksi. Sienisato on huono, suppilovahveroita ja kanttarelleja löytyy metsistä huomattavasti vähemmän. Omenoita tuli senkin edestä ja ylimääräiset ovat päätyneet tunkiolle, mistä ainakin mustarastaat ja supikoirat ovat olleet mielissään.