sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Luonto hiljenee koleassa heinäkuussa

Viime päivinä sadekuurot ovat hallinneet säätilannetta tuulenpuuskien ja koleiden öiden kera. Keskikesän luonto on hiljentynyt huomattavasti alkukesän sesongista. Monet lintulajit ovat lopettaneet laulunsa, tosin vielä kuulee palokärkien rummutusta, pöllönpoikasten pistäviä kerjuuääniä, sepel- ja uuttukyyhkyjen huhuilua ja mustarastaan laulua. Joillakin kertuilla, rastailla, punarinnoilla sekä tali- ja sinitiaisilla on meneillään kakkospesinnät, jotka eivät oikein ota onnistuakseen enää. Emoilla on jo paras puhti poissa, poikueet ovat pieniä ja epäonnistumisen riski on olennaisesti kasvanut. Tällä viikolla Kemiönsaaressa käpytikat tuhosivat laulurastaan poikaspesän, joka oli rakennettu taidokkaasti suuren koivupahkan yläosaan. Kirjosiepon myöhäinen pesintä epäonnistui jostakin syystä. Sen sijaan punarinnan maapesässä mustikanvarpujen seassa voidaan toistaiseksi hyvin. Mökkitieltä löytyi osa lumikon päätä. Lehtopöllöemo oli saalistanut tällä kertaa lumikon jälkikasvulleen. Puiden oksilla keikkuu kaksi lentopoikasta, jotka ovat yhä täysin emojensa varassa. Vedenrajassa ranta-alpikasvusto heilahtaa, pöllön kynsiltä säästynyt vesimyyrä pulahtaa nopeasti ruovikkoon. Myös peltomyyrä pistäytyi uintiretkellä. Havainnot kielivät myyräkarjan selvästä noususta. Sinisorsapoikue käy emonsa johdolla mustikoita syömässä. Paetessaan rantaveteen tuli todistettua, että puolisukeltajasorsana poikanen sukelsi varsin vaivatta näkymättömiin kymmeniä metrejä emonsa luokse.


Lähes metrin korkuinen pahka toimi laulurastaan pesäpaikkana.

Hyönteisiä on riittänyt, eletäänhän nyt vuoden parasta aikaa. Siepot ja tiaiset ovat oppineet hyödyntämään hyönteisharrastajien rysäpyydyksiä. Ne käyvät nokkimassa pensaiden oksille ja lehdille levähtämään jääneitä yöperhosia, lajista ja harvinaisuusasteesta riippumatta. Tällä hetkellä kuusivaltaisissa rantametsissä lentää yleistynyt havununna, kirjavakuvioinen kehrääjäperhonen. Kauniin punertava pieni ruususiipi on niin ikään runsastunut viime vuosina. Laji tulee sekä valolle että syötille. Päiväperhosista hietaheinäperhonen eksyy silloin tällöin punaviiniä maistelemaan. Tienvarsien kukkaniityillä kuulee reipasta heinäsirkan sirinää. Hyvä keino testata kuuloaan. Öisin kookkaat vihreät lehtohepokatit pitävät omaa konserttiaan. Päivisin niitä voi löytää ruohokasvillisuudesta. Pimeän jälleen saavuttua puolenyön jälkeen kiiltomadot tuikkivat neonvaloaan metsäpoluilla. Hiljaisuudesta huolimatta luonnossa on aina joku liikkeellä. Ensi viikolla Etelä-Suomeen luvataan lämpimiä ja jopa helteisiä sääjaksoja. Loputkin mustikat ja vadelmat kypsyvät nopeasti.


Havununna lepäilee yön jäljiltä tuomen oksalla.