Vuotta 2010 on pidetty virstanpylväänä tuulihaukkojen levittäytymiselle takaisin Salon seudulle. Sinä vuonna moni tuulihaukkapari asettui pysyvästi pesimään nykyiseen Saloon kuin myös sen pohjoispuolelle Koskelle ja Marttilaan. Vaikka pöllövuosi olikin tänä keväänä huono, tuulihaukan menestystarina jatkuu edelleen. Laji on oppinut pesimään laudasta tehtyihin avopönttöihin, jotka on kiinnitetty ladon seinään räystään alle. Nykyinen tuulihaukkasukupolvi saa hyviä pesimätuloksia aikaan, sillä olen käynyt läpi 12 asuttua pesää, joissa oli kaikkiaan 60 poikasta keskiarvon ollessa 5 poikasta pesää kohti. Marttilassa on ollut vuodesta toiseen aikaisia pesijöitä. Siellä rengastusikäisiä poikasia tavataan jo ennen juhannusta, kun taas viimeisiä tavataan yleensä heinäkuun alkupuoliskolla, tänään mm. Kuusjoen Raatalassa sai neljä nuorikkoa renkaan kinttuunsa. Erikoisinta tässä oli vielä se, että löytyy haukkapari, joka tekee pesänsä muualle kuin latopönttöön. Kyseinen pariskunta teki pesänsä korkealle kuusiaitaan vanhaan harakanpesään ensimmäistä kertaa. Tuulihaukan poikaset osaavat jo pienestä pitäen puolustautua tehokkaasti. Ne kirkuvat, kääntyvät selälleen ja potkivat terävillä kynsillään alinomaa nopeasti tarrautuen puolelta toiselle. Saalis pysyy kynsissä varmasti. Suuret tummat silmät ovat valppaina koko ajan ympäristöä tarkkaillen. Lentopoikasia on ollut liikkeellä juhannuksesta alkaen ja myöhäisimmät poikueet harjoittelevat lentotaitoaan näinä päivinä. Jalohaukkanuoriso saa ateriakseen myyriä, pikkulintuja, sisiliskoja, sudenkorentoja, heinäsirkkoja ym. Toistaiseksi en ole saanut yhtään kontrolli- tai rengaslöytötietoja näiden neljän vuoden aikana. Osa tuulihaukoistamme muuttaa Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan saakka.
 |
| Lähes lentokykyinen tuulihaukan poikanen Marttilassa. |
