10 jalohaikaraa Salon Viurilanlahdella

Tänä aamuna klo 8-9 sai ihailla peräti 10 yksilön jalohaikaraparvea Salon Viurilanlahden pohjukan lietteellä. Porukka oli kuulema tullut pohjoisen suunnasta ja laskeutunut harmaahaikaroiden seuraan. Kuten tapana on ollut, valitettavasti linnut jatkoivat taas pian matkaansa suunnaten aluksi Vuorentaan kartanon ylitse Vaisakon suuntaan muuttaen lopuksi kurssia kaakkoon päin Halikonlahden länsirantaa pitkin. Parvi lenteli hiljalleen metsänrajan yläpuolella. Kerrassaan komea näky, vaikka laji yleistyykin koko ajan ja onkin jo säännöllinen vierailija monissa Etelä-Suomen kosteikoissa. Niityn tolppien päällä istuskeli muutamia ruskosuohaukkoja ja yksi kanahaukka, jotka saivat kahlaajat ja sorsalinnut lentoon. Timalitornin ympärillä lenteli ainakin neljä tervapääskyä, jotka ovat jo keskikaupungilta häipyneet pesinnän päätyttyä. Yö oli varsin kostea ja viileä, mikä saa linnut lähtemään muutolle. Haikaroiden vierailuista jäi muistoksi kaukaa otettu tilannekuva.

Jalohaikaroita Salon Viurilanlahden pohjukassa.

Elokuussa yhä lämmintä mutta syksyn merkkejä

Uskomaton helleputki etelässä toukokuulta on jatkunut tälle viikolle asti, tosin ilmassa on jo merkkejä syksystä. Tuulet ja harvat ukkoskuurot viilentävät vain hetkeksi ja tilapäisesti säätä. Salon seutua vaivaa ainakin poikkeuksellinen kuivuus, sadepilvet ovat hyvin kiertäneet alueen tai kuivuneet kokoon. Luonnossa maasto on rutikuivaa ja paloaltis, ruohot karrelle palaneet, pohjavettä ei ole kertynyt ja koivun lehdet alkoivat kellastua jo heinäkuussa. Useat linnut jättivät kovilla helteillä kakkospesueen väliin. Perhosissa sen sijaan on kakkospolvia, mutta yksilöt ovat kovin pienikokoisia ja jotkut eivät ole kehittyneet kunnolla nestevajauksen vuoksi. Saaristossa havaitsee vielä risaisia hietaheinäperhosia ja tuoreita amiraaleja. Gammayökkösiä pöllähti runsaasti maahamme suotuisissa etelävirtauksissa. Vihreänkiiltoisen välkehtivä metalliyökköslaji Diachrysia chryson saatiin maalle uutena perhoslajistoomme. Aggressiivisia ampiaisia on riittänyt riesaksi asti, lohdutuksena voi todeta, että ensi vuonna niitä on vähemmän. Metsän kulkijoita riivaavat uudet hyttyspolvet ja ennen kaikkea hirvikärpäset, jotka pöristelevät aktiivisesti peuramailla. Lintuja on muuttanut pois jo pitkän aikaa ja luonto tuntuu näiden siivekkäiden osalta jo aika köyhältä. Kahlaajia piippailee meren rannoilla, tiirat ovat jo häipyneet ja merihanhet kokoontuneet suuriksi parviksi etenkin Kemiönsaaren pelloille ja merenlahdille. Tervapääskysten poikaset kärsivät kuumuudesta pesimäaikaan. Niitä putoili ja kuoli kerrostalojen räystäiltä maahan yrittäessään etsiä viileämpiä paikkoja tulikuumilta peltikatoilta. Salon turkinkyyhkyillä on meneillään tiettävästi kolmas pesintäkausi, soidinmenot ovat olleet hyvin aktiivisia ja huhuilua kuulee pitkin päivää. Pajulinnun syyslaulu elävöittää elokuun äänivalikoimaa.

Haarapääsky rapsuttaa itseään lyhyellä jalalla.

Vänön keto on suhteellisen vehreä kuivuudesta huolimatta.

Ruususiipi on kaunis pieni yöperhonen.

Värikkäitä päiväperhosia

Sunnuntaiaamun pilvisyyden hälvettyä aurinko alkoi jälleen paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuumuus tuntui paahteiselta. Päiväperhoset vierailivat ahkerasti kukilla ja etsivät mettä ahdekaunokeista ja ohdakkeista. Paraisilla jo lähes kuukauden lentäneet isoapollot eivät ihmisestä paljoa välittäneet, perhosia sai kuvailla kosketusetäisyydeltä ja ne pysyttelivät aika hyvin paikoillaan tuulettomilla tien varsilla. Keisarinviittoja näkyi arviolta satamäärin niin koiraita kuin naaraitakin sekä yksi valesinamuoto. Kesän tummat karttaperhoset vierailivat putkilokasveilla ja ohdakkeilla. Neito- ja sitruunaperhoset säestivät muita päiväperhosia. Pikkuhäiveperhosia paistatteli hiekkatiellä ja tammen rungolla, kunto oli jo vähän rapistunut. Pienemmistä päiväperhosista kangassinisiipiä oli paljon, pari valkotäpläpaksupäätä ja puolisen tusinaa tummakirjosiipeä piipahti kärrytien varsilla. Perhosretken päätteeksi bongasin Turun Ruissalossa jalava- ja tamminopsasiipiä heinäisellä ohdakeniityllä.

Keisarinviittakoiras komeudessaan.

Keisarinviittanaaraan tumma valesinamuoto.

Normaalinvärinen keisarinviittanaaras.

Keisarinviitta eksyksissä, onneksi on apu lähellä.

Isoapollo paistattelee siivet levällään.

Isoapollo vierailee ahkerasti ahdekaunokin kukilla.

Isoapolloa tapaa erityisesti Paraisilla.

Karttaperhosen tumma kesäpolvi.

Pikkuhäiveperhonen viihtyy maassa hiekkateiden varsilla.

Valkotäpläpaksupää aterioi aamuauringossa.

Huh hellettä

Viikonlopulta alkoi taas kolmikymppiset helteet. Tänään Salossa lämpötila kipusi +32 asteeseen, todellisuudessa oli sitäkin lämpimämpää, sillä auton mittari näytti monessa paikassa maaseudullakin peräti 36-39 asteen lukemia. Kyllä se hiostavan kuumalta tuntuikin. Luonnossa on taas rutikuivaa ja vesilätäköt todella vähissä. Tyyninä jaksoina sinilevät ovat alkaneet harmillisesti runsastua. Helle ottaa koville kaikille eläimille. Tällaisina päivinä kannattaa tehdä pihapiiriin hyönteisille ja linnuille vesialtaita ja muita nestetankkausasemia. Tulijoita varmasti riittää. Koivut pudottavat keltaisia lehtiään kuivuuden ja paahtavan helteen vuoksi. Kedon ja niityn kasvit kukoistavat yhä, mm. kissankellot, ahdekaunokit, pietaryrtit ja maitohorsmat värittävät kuivaa maisemaa. Rastaat ja sorsat käyvät mustikkamailla. Metsävadelmat ovat niin ikään kypsyneet, sato jää aika vaatimattomaksi.

Keltamatara kukoistaa kedoilla ja tienvarsilla.

Päiväperhosista liikkeellä ovat jo kesän lanttu- ja sitruunaperhoset, jotka vierailevat mielellään rantakukilla. Liuskaperhonen oli havainnut mökin kuistilla hikisen villasukan ja istahti siihen pitkäksi aikaa. Isokokoiset häiveperhoset tulevat hanakkaasti erilaisille jätöksille, nesteille ja tuoksuille. Perinnemaisemien heinäperhosta tummahäränsilmää voi bongata nyt Kemiönsaaren eteläosissa, samoin isoapollot ovat jo lentäneet jonkin aikaa ja pariutuneetkin Paraisten maisemissa. Vaaleakeltaperhosia ja eteläpäiväkiitäjiä odotellaan elokuun lähestyessä. Yöperhosten lentoajat ovat edelleen edellisvuosiin verrattuna viikon puolitoista etuajassa. Lentokausi loppuu siten myös aiemmin. 

Halikon Purhamäenkosken yläjuoksua keskikesällä.

Kahlaajien syysmuutto on hyvässä vauhdissa, etenkin pohjoisen pikkukuoveja näkee ulkosaariston hiekkanummilla, sirrejä puolestaan mm. Halikonlahden lieterannoilla. Lintujen laulukausi jatkuu vielä tosin vaisuna, mm. laulurastas, peukaloinen, tiltaltti, kiuru ja pensaskerttu lauloivat viikonloppuna. Joillakin tuulihaukoilla on vielä poikasia pesissään, suurimmalla osalla on kuitenkin jo lentopoikasia. Lämpimistä säistä huolimatta rareista on ilmoitettu vain jokunen haarahaukka, jalohaikara ja viiriäinen. Keminmaalla on viihtynyt pitkään punapäälepinkäinen ja Porvoon Söderskärillä piipahti pikaisesti arokiuru. 

Heinäkuu alkoi tuulisesti

Viikonlopuksi tuli eteläänkin annos kylmää ilmaa. Yölämpötilat putosivat alle +10 asteeseen. Tuuli on puhaltanut pohjoisesta paikoin myrskypuuskalukemilla. Suoraan sanottuna korkeilla paikoilla jopa paleltui kesävaatteissa. Ensi viikolla sää onneksi lämpiää. Suurimmalla osalla linnuista poikueet ovat jo maastossa, mustarastaat laulavat ja turkinkyyhkyt huhuilevat vielä aktiivisesti keskellä päivääkin. Käet kukkuivat juhannuksena aamun tyyninä hetkinä. Huonon myyrävuoden seurauksena tuulihaukkoja pesi onnistuneesti Salon seudun tutkimusalueellani vain neljä paria saaden yhteensä 21 poikasta, pudotusta edellisvuoteen verrattuna oli lähes 60 %. Haikarapitäjässä Koskella ei todettu yhtään pesintää. Paikalliset erot ovat kuitenkin olleet suuria, muualla Salon seudulla pesinnät ovat taas onnistuneet varsin hyvin toiselta petorengastajalta kuultuna. Jotain pientä bongattavaakin on ollut, kun amerikantavikoiras on viihtynyt toista viikkoa Urjalan Kortejärven taviparvessa. Tundrametsähanhi tai ainakin jonkin sortin metsähanhi tipahti yllättäen Helsingin Malminkartanon Mätäojalle. Lintu on varsin kesy, mutta ei kuitenkaan niin luottavainen, että päästäisi koirat ja kuvaajat metrin päähän. On turhauttavaa seurata ihmisten välinpitämätöntä asennetta ja kuvaamisen intoilua keinolla millä hyvänsä. Linnun ruokailua ja lepotilaa häiritään päivittäin kymmeniä kertoja.

Tuulihaukkapoikueita oli tänä kesänä vaihtelevasti.

Auringonlasku iltayöstä Helsingin Malminkartanolla.

Metsähanhi Mätäojan puistonurmikolla.

Etelästä tulleita perhosia liikkeellä

Kun lintujen muutto alkoi hiljetä, on aikaa perehtyä enemmän perhosiin. Kesäkuun alkupuoliskon lämpimät etelätuulet tuovat maahamme eteläisiä päivä- ja yöperhosia. Ulkosaaristossa kanervikot kuhisevat gammayökkösiä, jotka pyrähtävät lentoon pienestä häiriöstä. Sisämaahan asti on ehtinyt jo etelänpäiväkiitäjiä, joiden toukat viihtyvät mataroilla. Perhosharrastajat ovat havainneet nopeasti lentäviä vaaleakeltaperhosia, joista kehittyy meille loppukesäksi kotimainen sukupolvi. Tutuimpia päiväperhoslajeja ovat amiraalit, joita vierailee syreenin kukilla. Myös selvästi vähälukuisempaa ja vaaleamman väristä ohdakeperhosta tapaa amiraalin kaverina maastossa. Baltian suunnasta voi lentää muitakin harvinaisia päiväperhoslajeja, kunhan pitää silmänsä auki joutomailla ja kukkaniityillä. 

Amiraali on tuttu näky paraikaa saaristossa.

Kanervikot ovat täynnä gammayökkösiä.

Ohdakeperhonen vierailee juolukan kukilla.

Perhosten matkassa

Lämmin loppukevät laittoi vauhtia hyönteisten kehitysvaiheisiin. Tänään näkyi maastossa jo tuoreita tämän kesän nokkosperhosia lentelemässä. Ulkosaaristossa paatsamasinisiivet ja kangasperhoset ovat yhä lennossa paahteisilla kärryteillä. Keltaniittysilmä on niin ikään liikkeellä. Tänä vuonna ensimmäiset suonkeltaperhoset kirmailivat rämeillä jo toukokuun puolella. Parillisina vuosina rämekylmänperhosia voi bongata samoilla biotoopeilla. Syreenien kukinta-aikaan useat kiitäjät ja neilikkayökköslajit ovat tuttuja vakiovieraita. Syöteille tulee vielä verraten vähän hyönteisiä. Vänön hiekkakenttien koivun oksalta löytyi seittivyyhti, jossa oli kymmeniä koivukehrääjän toukkia. Harvoin tulee ilmiötä saati lajia sitten nähtyä. Aikaisessa ovat olleet tänä keväänä erilaiset korennot, jokivarsien ja kosteikkojen neidonkorennot taituroivat matalalla lyhyitä matkoja ja laskeutuvat heinänkorrelle tai pienen pensaan lehdelle. Vihreänkiiltäviä kultakuoriaisia pöristelee useimmiten juhannusruusun kukilla. Heinäsirkat hyppelevät ja sirittelevät kuivilla niityillä. Luonto etenee vauhdilla. 

Ketokultasiipi on niittyjen kaunistus.

Koivukehrääjän toukkapesue ulkosaaristossa.

Luonto kauneimmillaan alkukesästä

Poikkeuksellisen pitkään jatkuneet helteet loppuivat kesäkuun alkuun. Maisema on todella rehevää, maasto rutikuivaa ja vedenpinta ennätysalhaalla. Sateita kaivattaisiin Etelä-Suomeen, vaan eipä niitä ole edelleenkään näköpiirissä. Kasvit kukkivat lyhesti ja nopeasti jo toukokuun aikana, kesäkuulle ei jäänyt oikeastaan kuin omenapuiden ja syreenien kukkien tuoksu. Pienemmät pönttölinnut kasvattivat poikueitaan etuajassa. Tali- ja sinitiaisella on suuria poikueita, pesissä on yleisesti 8-12 poikasta, jotka ovat juuri lähtemässä maastoon. Räkätin poikasia olikin jo toukokuun puolella räksättämässä puistoissa ja taajamissa. Kummallista on myös se, että linnut käyvät yhä aktiivisesti ruokintapaikalla tali- ja rasvapötköjen kimpussa, jos vain niitä on tarjolla. Tiaisten lisäksi ruokinnalla ovat käyneet käpytikat, mustarastaat, varislinnut, pikkuvarpuset ja jopa västäräkki. 

Syreenit kukkivat Utössä.

Omenapuiden kukinta on pian ohi.

Haukoille ja pöllöille kuuluu sen sijaan huonoa. Myyräkannat ovat aivan pohjalukemissa. Tämä kevät oli oli seurannan kaikkien aikojen huonoin, lehtopöllön onnistuneita pesintöjä oli vain kahdessa pöntössä Salon seudulla, jopa monet tuulihaukat jättivät kokonaan tulematta ja pesimättä. Mielenkiintoinen kontrolli lajista tipahti sähköpostiini, Halikossa pari vuotta sitten pesäpoikasena rengastamani tuulihaukan poikanen tavattiin äskettäin pesivänä naaraana Loviisassa 180 km päässä. Paikkauskollisia sen sijaan ovat Utön kottaraiset, joiden jaloissa renkaat kiiltävät koulun luona. Niiden seuraan lyöttäytyi harvinainen vieras punakottarainen kuun vaihteessa. Utössä nähtiin muutenkin mukavia lajeja kuten mehiläissyöjä, jääkuikka ja sitruunavästäräkki. Kevätmuutto on kuitenkin loppusuoralla. Ensimmäiset syysmuuttavat mustaviklot on jo kuitattu. Vesipääskyjä pyörii Salon Halikonlahdella. Hätäisimmät ovat jo Utsjoen Piesjängällä, vm. paikassa on suuri tunturikihukerääntymä. Joutilaat ja pesimättömät kihut ovat vailla myyriä ja sopuleita.

Venevajat heijastuvat veden pintaan.

Suomen kaunein kylä on Utössä.

Pääskyjä tuli Suomeen ennätysvähän, käki on puolestaan kukkunut tänä vuonna lähes kaikkialla. Eniten huolestuttaa peltolintujen vähyys. Siihen kannattaisi jokaisen kiinnittää jo huomiota. Hyönteisten vähyys tehomaataloudessa ja ravintoköyhässä ympäristössä vailla kukkivia kasveja aiheuttaa katastrofitilanteen luonnossamme. Jos alkutuotanto on häviämässä, olemme todella pulassa ja viime kädessä häviäjä on ihminen. Viljelytapojen on muututtava, aikaa on enää hyvin vähän. Yöperhoset olivat lennossa ennätysajassa, useat kesäkuun lajit lentelivät jo toukokuun puolella, mitä tuo mahtaa merkitä loppukesän ja syksyn tapahtumiin jää nähtäväksi. Paahteisen lämpimät säät olivat päiväperhosten mieleen, kansallisperhostamme paatsamasinisiipeä näkyi ilahduttavan paljon.

Lehtopöllöpoikueet ovat harvinaisia tänä keväänä.

 

Lehtopöllön poikanen Perniössä.

Kyläpöllönen Kristiinankaupungissa

Toukokuun loppu toi Suomeen harvinaisen lintuvieraan, kyläpöllösen. Lammilla ollutta lintua eivät kaikki päässeet kuulemaan ja näkemään osan epäonnistuessa vielä yrityksessään. Viime yönä Kristiinankaupungin Siipyyn kyläkaupan luona oli toistamiseen puolisensataa lintubongaria. Vähän kylmenevässä mutta muutoin mukavassa kesäsäässä aggressiiviset hyttyset poislukien tunnelma oli leppoisa. Toukokuun pinnaa odotellessa Vanhan Tien varrella oli paljon tuttua porukkaa. Ilta alkoi hämärtyä hiljalleen ja puolenyön jälkeen klo 00.11 alkoi kyläpöllönen viheltää aktiivisesti tien pohjoispuolelta noin 200 m päässä kyläkaupalta. Pöllö huuteli yhtäsoittoa seitsemän minuuttia, kunnes lensi matalalta tien toiselle puolelle vaaleankeltaisen talon pihapiiriin. Tätä vuotta aiemmin lajihan todettiin Hauhon maalaismaisemissa kesä-heinäkuussa 2011. Itselläni oli tosin tuoreessa muistissa viime keväältä Kroatian Splitin kyläpöllönen kaupungin keskustan puistoaukioista. Ennen tänne tuloa monet kävivät bongaamassa Merikarvian Lankoskelta virtavästäräkkipariskunnan padon viereisiltä koskikiviltä. Kolmen tunnin paluu aamuyöllä parhaimpaan nukkumisaikaan verotti voimia. Arktikamuutto on yhä käynnissä Virolahdella. Rareja on näillä hellekeleillä liikkeellä, erikoisin havainto oli Hyvinkään Ridasjärvellä lennellyt 7 yksilön valkosiipitiiraparvi!

Kyläpöllönen aloitti huutelun tien vasemmalta puolelta klo 00.11.

Siipyyn kyläkaupan edusta on ollut suosittu paikka viime öinä.

Kesäistä +30 astetta alkuviikolla

Otsikon mukaisesti Salossa ja muualla Etelä-Suomessa on hikoiltu helteessä tällä viikolla. Superkuumat säät toukokuun puolivälissä ovat harvinaista herkkua Suomessa. Vedenpinta on hyvin alhaalla ja siitepölyä ilmassa todella runsaasti. Kasvit kukkivat pikavauhtia, aivan parissa päivässä kukkaan ovat puhjenneet selja- ja tuomipensaat, hevoskastanjat, mustikat ja kohtapuolin myös syreenit etuajassa. Kesäisen huumaavasta tuoksusta ja lämmöstä on saatu nauttia. Arktika on paraikaa meneillään, Salon Halikonlahdella päästään näkemään varsin vaatimatonta valkoposkihanhimuuttoa. Virolahdella on porukkaa ja hanhia aivan toisenlaisissa lukemissa. Yölaulajista kehrääjät surisevat tauotta mäntykankailla, satakielet säestävät sirkkalintuja, joukkoon on tullut mukaan jo jokunen ruisrääkkä ja viitakerttunen. Käki kukkuu yleisesti kaikkialla. Kuikan juhlallista huutoa voi kuunnella vaikka Lehmijärvellä aamuisin. Salon Lopen pelloilla tepasteli kattohaikara toista päivää. Pesiviä lintuja ei saapunut tänäkään vuonna, todennäköisemmin jalohaikara pesii Suomessa ensimmäisen kerran kuin kattohaikara toistamiseen Koskella tai muualla. Päiväperhosten joukko on jo monipuolinen, aurora- ja karttaperhosia näkyy tavanomaista runsaammin ajankohtaan nähden. Nastakehrääjiä viipottaa metsäteillä ja kankailla. Yöperhoslajistoa lasketaan jo kymmenissä, kevätlajien lopettaessa rinnan lentää aikaisia alkukesän lajeja. Etelästä Baltian suunnalta tulleita amiraaleja on nähty harvakseltaan siellä täällä, ensimmäisen näin äitienpäivänä levähtämässä punaisen auton konepellillä. Päiväperhoset aistivat tiettyjä värejä ja voivat kiinnostua muun muassa keltaisen ja oranssin värisistä asusteista. 

Salon helteisiin ilmestyi kattohaikara. Kuva: Janne Riihimäki.

Tuomi kukkii jo näyttävästi ja tuoksuu voimakkaasti.

Harmaapäätikka voi käydä vielä ruokinta-automaatilla.