Nokitaskubongaus Utöhön

Perjantaiaamun lämpötilat alkoivat lähestyä hellelukemia. Käki kukkui etäällä pellon laidalla ja kuuntelin keskittyneesti metallinpaljastimeni ääniä. Eipä aikaakaan kun kännykkääni tuli piippiviesti. Viime aikojen rarihavainnot olivat olleet jo sitä luokkaa, että oli syytä katsoa heti viestin sisältö. Laite syrjään, hanska pois kädestä ja puhelin esille. Nokitasku Parainen Utö. Etsinnät loppuivat siihen. Pienen sekavan ajattelutuokion jälkeen soitin ensimmäiseksi venekuskille. Herralle sopi ajo, varaus muutaman tunnin päähän ja sen jälkeen tuttua porukkaa kyselemään. Osa soitti myös minulle, koska tiesi jostakin syystä minun lähtevän aina Utöhön, kun on kovat piipussa. Täytyi itsekin lähteä jalkapatikkaan autolle tavarat mukanani ja ajella kotiin päin Saloon. Puhelin soi taukoamatta, 12 venepaikkaa täyttyivät nopeasti. Lopulta pääsin auton rattiin riittävällä ajalla Nauvon Pärnäisiin.

Utölle uusi laji, nokitasku. Kuva: Jari Nummelin.

Pääkaupungin seudulta tultiin nopeasti motaria pitkin. Bongariveneemme lähti matkaan klo 13.09. Nokitaskusta oli tullut päivityksiä pitkin päivää, joten reissuun lähdettiin luottavaisin mielin. Suomen toinen havainto aasialaisesta lajista hätkähdytti totaalisesti. Edellispäivänä saaristossa oli ollut sankka sumu, joka oli varmasti vaikuttanut linnun kompassisuuntaan. Nokitasku oli tuhansien kilometrien päässä kotiseudultaan. Levähdyspaikaksi noenmusta tasku oli valinnut Utön saaren. Ei huono ajatus. Veneemme eteni rivakasti ruokkien ohilennon saattelemana ja rantauduimme Utön puulaiturille klo 14.42 ensimmäisenä joukkona. Tenovuon Jorma oli vastassa leppoisissa tunnelmissa. Marssimme oitis hautausmaan reunalle ja lintu oli hoidettu jo ennen klo 15. Hillittyä riemua saaren ja TLY:n pinnasta, toukokuun pinnasta ja joillekin myös päivänpinnasta. Markku Santamaalla olikin kovimmat kortit käsissä, kun herra sai sekä eliksen että WP-pinnan. Jokaiselle jotakin. 

Nokitaskun bongaustilanne Utön hautausmaan reunalla.

Hautausmaan takainen lammashaka suosi taskulajeja. Matalakasvuinen, avoin osaksi kivikkoinen ja vähäpuustoinen lämmin niitty veti puoleensa hyönteisiä, joita kivi- ja pensastaskut saalistelivat aidan tolpilla. Sinirinnat pomppivat mieluusti taskujen seurassa. Päätähtenä oli harvinainen nokitasku. Ainoastaan vatsapuoli, ala- ja yläperä sekä siipilaikut olivat valkoiset. Ruskeat siipi- ja pyrstösulat viittasivat iältään 2-kv yksilöön. Lintu viihtyi pienellä alueella aitauksessa iltaan saakka. Porukat saivat hyviä kuvia luottavaisesta linnusta. Lyhytvarvaskiuru oli häipynyt omille teilleen oltuaan saaressa koko alkuviikon. Myöhemmät venekunnat saivat ihailla aamulla löytynyttä rusorintakerttua samoilta kulmilta. Kävimme nokitaskun pinnakahveilla Hannan horisontissa. Portaikossa mainostettiin kyltein oikein erikseen kyseistä tapahtumaa. Palvelu pelasi. Veneemme lähti Utöstä takaisin klo 17. Pärnäisissä samaan veneeseen odotti jo kolmas bongausryhmä. 

Hannan horisontti palveli nokitaskubongareita Utössä.

Tätä kirjoittaessani nokitasku on toista päivää lauantai-iltaan asti vieläkin paikalla. Kaikki, jotka ovat Utön majakkasaareen lähteneet, ovat linnun hoitaneet. Hieno elämys. Edellinen havainto oli Kristiinankaupungin Domarkobbanilta 9.lokakuuta 2010. Yllättävän paljon aikaa siitäkin on vierähtänyt. Silloin olin vuorostaan Utöstä tulossa aikaisin aamulla, mutta ehdin kuitenkin illaksi länsirannikon saareen hoitamaan elämänpinnan. Venekuljetusta tarvittiin ensimmäisessäkin bongauksessa. Kiitän kaikkia retkiseuralaisia, löytäjiä sekä bongariveljiä ja -sisaria, Putelle erityiskiitokset nokitaskukuvan saamisesta käyttööni.       

Historiallisella matkalla Skotlannissa

Skotlannin matkaa oli valmisteltu jo vuosia. Tähän visiittiin sisältyi sotahistoriaa, keskiaikaisia linnoja, kuninkaallisia puutarhoja, suurkaupunkeja ja junamatkoja halki Skotlannin. Lähtöön päästiin maanantaiaamuna 8.toukokuuta Finnairin koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti skottien pääkaupunkia Edinburghia suoralla lennolla, mikä kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Sää oli viileän tuulinen, kuitenkin osaksi aurinkoinen ja lämpötila nousi lopulta +10...+15 asteen vaiheille. Kevät oli paljon pidemmällä kuin Suomessa, alppiruusut, hevoskastanjat, pihlajat ja syreenit kukkivat täysillä. Hyödyimme kaksi tuntia lentäessämme länteen päin. Ennen iltapäivän hotelliin tuloa pääsimme tutustumaan Edinburghin keskustaan. Sininen lentokenttäbussi Airlink 100 vei meidät Waverleyn Bridgelle aivan aseman viereen. Liput voi ostaa etukäteen jo Suomesta internetissä.

Royal Botanic Garden Edinburgh on hieno paikka.

Pieni vesiputous kivikkokasveineen.

Valkoisen puistoalppiruusun tuoksun lumossa.

Idyllinen lampare puiston keskellä.

Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi kuninkaallisen puiston, Royal Botanic Garden Edinburgh, mikä on yksi maailman suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Se perustettiin v. 1670 ja käsittää noin 70 eekkeriä. Silmä lepäsi vaikuttavissa maisemissa, pieniä kalliopolkuja, lampareita, puroja, kaarisiltoja, muotoistutuksia, suuria havu- ja lehtipuita sekä värikkäitä pensaita ja perennoja, joita ei luonnollisesti Suomessa tapaa. Näillä leveysasteilla (Kööpenhaminan tasolla) ne kasvoivat ja kukkivat. Skotlannin kansalliskukka on ohdake (thistle). Muutama tunti vierähtää kävellessä ja kuvatessa. Tapasimme lomamatkalla olleen kanadalaispariskunnan, joka oli kotoisin Vancouverista. Molemmat olimme pysähtyneet punapuun tyvelle. Kyltissä komeili USA:n kuuluisuus 1800-luvulla syntynyt John Muir, samaa skottisukua, joka on vaikuttanut suuresti merkittävien puistojen ja laajojen luonnonsuojelualueiden perustamiseen Amerikan mantereella. Hän tapasi v. 1903 presidentti Theodore Rooseveltin Yosemiten kansallispuistossa. John Muir on ainoa skotti, joka on kelpuutettu USA:n postimerkkeihin. Jatkoimme kiertelyä puistossa ja siirryimme jalan maili takaisin keskustaan.

John Muir näkyy kuninkaallisessa puistossakin.

Edinburghin linna sijaitsee korkealla mäellä.

Princess Street Gardens, Edinburgh.

Edinburghin keskiaikainen linna on yleisömagneetti.

Korkean mäen päällä näkyi vaikuttavin maamerkki, Edinburghin linna, jonka vanhimman osan rakennutti David I äitinsä muistoksi 1100-luvulla. Maksullisessa linnassa säilytetään mm. Skotlannin kruununkalleuksia ja massiivista Mons Meg piiritystykkiä mainitakseni. Toki sieltä löytyy ritarisali ja kuninkaallinen palatsi. Linnan edustan itäpuolella Castlehillin varrella sijaitsee monipuolinen matkamuistomyymälä useassa kerroksessa. Värilliset aidot lampaanvillaiset huivit ja liinat olivat kysyttyä tavaraa. Ne maksoivat noin muutaman kympin. Skotlannissa käytetään rinnan Skotlannin ja Englannin puntia. Euron kurssi oli kääntynyt laskuun meidän tappioksemme. Paikasta löytyi skottiklaanien tuotteita, avaimenperiä, solmioita, vaakunoita, mukeja, tuoppien alusia ja koruja. Pienen haeskelun jälkeen käteeni tarttui esi-isieni Muir suvun tunnusmerkkejä, heritage of Scotland. Matkapuhelimen navigointia apuna käyttäen hotellin Booking.com sijainti ja tiedot löytyivät kätevästi. Skotlannin hotellit ovat melko kalliita, kuten yleensäkin Englannissa noin satasen luokkaa vuorokaudelta sisältäen yleensä englantilaisen aamiaisen. Sähkölaitteisiin tarvitaan kolmihaarainen adapteri, jonka saa citystä ostettua muutamalla punnalla. Ensimmäinen hotellimme oli Mercure Edinburgh Haymarket keskustan länsipuolella.

Skottiveteraani kadun varrella.

Edinburghin uusinta raitiovaunukalustoa.

Kulta-, hopea- ja kupariaiheisia korvakoruja ja rintaneuloja.

Huuhkaja bongattiin kädestä linnan läheltä.

Tiistaina 9.toukokuuta koitti taas uusi seikkailupäivä. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli reilun tunnin junamatka länteen Edinburghista Skotlannin suurimpaan kaupunkiin. Glasgow oli selvästi nykyaikaisempi suurkaupunki Edinburghiin verrattuna. Jatkoimme välittömästi toisilla Scotrailin junalipuilla nyt etelän suuntaan puolen tunnin matka määränpäänä Kilmaurs. Pikkukaupungin huumorintajuiset työmiehet soittivat meille taksin, jolla pääsimme noin 5 mailin päässä sijaitsevaan Muirin keskiaikaiseen linnaan. Rowallan Castle Estate oli hieno paikka, omistaja Mr. Campbell sen sijaan ei kovinkaan vieraskorea. Kehui käsiään levitelleen omistavansa koko paikan ja sanoi, ettemme voi jäädä tähän, koska olimme tulleet vahingossa hänen yksityispihaansa. Sanoin olevani Suomesta ja kuuluvani Muir sukuun. Kyseisen Campbellin herran sukuhaara yhtyy Muirin päähaaraan vasta 1500-luvulla eikä hänen ruosteinen vihreä jeeppinsäkään ollut parhaimmassa terässä, joten ei siinä niin paljon olisi kannattanut mahtailla. Lähdimme kävelemään pienen matkaa takaisin Muirin vanhaa linnaa kohti isännän puheista välittämättä. Monet skottiparit ovat pitäneet häitänsä Rowallanin linnan upeissa puitteissa. Vanha linna oli nyt harmittavasti remontissa, toisaalta oli siinä etunsakin. Työmiehet pitivät taukoa kivilinnan ulkoportaikossa. Esitin asiani ja pääsin katsomaan linnan huoneita ja käytäviä sisältä alkuperäisessä raakaversiossaan. Olipa erikoinen tunne tallustella samoja askelmia kuin Muirin ritarit keskiajalla. Restauroinnin jälkeen vuodesta 2019 alkaen linnaa vuokrataan yksinomaan VIP-asiakkaille ja golfosakkaille.

Muir suvun kotipaikka Rowallan Castle, Kilmaurs.

Remontin alla oleva kivilinna sisältä.

Kaarisilta ja puro Rowallan Castlen ympäristössä.

Linnan keskiaikaista kivimuuria.

Muir on tunnettu skottisuku monine nimimuunnoksineen. Suvun alkuperä saattaa juontaa juurensa 500-luvulla Pohjois-Irlannista herrasta nimeltä Fergus Mor mac Eirc Argyllin alueelta. Toisaalta nykyään kiistellään siitä, ovatko velhot kelttishamaanit asuttaneet silloin Skotlannin ylämaata. Muir on kuitenkin näytellyt merkittävää ja suurta roolia Englannin kuningasperheissä aikojen kuluessa. Itse Rowallan Castle siirtyi Muirin sukuun 1200-luvulla. Vuonna 1263 käytiin pieni Largsin taistelu Skotlannin länsirannikolla, jossa vastakkain olivat Skotlannin ja Norjan kuninkaiden sotajoukot. Skotit teurastivat myrskyisään mereen joutuneet Haakonin sotavoimat Gilchrist Muirin johdolla. Urhoollisesta urotyöstään Skotlannin kuningas Alexander III löi Gilchristin ritariksi ja luovutti hänelle Rowallanista maa-alueita. Sir Gilchrist Muir rakennutti 1200-luvun lopulla komean kivilinnan, josta tuli Rowallan Castle. Siitä lähtien Muir suku on hallinnut aluetta vuosisatoja. 1500-luvun lopulla skottilainen ratsuosasto tuli Ruotsin armeijan palvelukseen ja vaelsi Suomeen. Everstiluutnantti Hans Muir osallistui 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Yksi Muirin suvun jälkipolvista vakiinnutti paikkansa Paraisten Vannaisten säterissä 1600- ja 1700-luvulla. Tästä sukuhaarasta yksi tytär liittyi Tujulinin sotilassukuun ja sen myöhemmät polvet Salon seudulle Uskelaan ja Perniöön 1700- ja 1800-luvulla.

Muir suvun vaakuna ja tunnuslause.

Säkkipillimies kansallisasussaan.

The Scotsman -lehteä on julkaistu 200 vuotta.

Englannin ja Skotlannin liput bussien vasemmalla puolella.

Sukuhistorian yksityiskohdista ja käännöksistä selvittyäni jatkoimme Kilmaursista takaisin Glasgow`n keskustaan. Ydinkeskusta sijaitsee aivan Clyde joen pohjoispuolella. Etsimme käsiimme hotellimme Ibis Styles, joka sijaitsi hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Cityn itäpuolella sijaitsivat kaupungin vanhimmat ja merkittävimmät rakennukset. Vanhin rakennus vuodelta 1471 on Provand`s Lordship, sen lähellä Glasgow Cathedral, ainoa jäljelle jäänyt keskiaikainen rakennus, jossa myytiin Outlander -sarjan tuotteita kirkon hyväksi. Ohimennen bongattiin David Livingstonen (1813-1873) patsas kulkiessamme viktoriaaniselle hautausmaalle. Glasgow Necropolis perustettiin v. 1832, sisältäen yli 50 000 vainajaa, vain osalla haudatuista on muistomerkkejä tai hautaristejä pystyssä.

David Livingstonen patsas Glasgow´ssa.

Glasgow Cathedralin holvikaaret.

Viktoriaaninen hautausmaa Glasgow Necropolis.

Kyyhkyläiset Glasgow`n keskustassa.

Keskiviikkona 10.toukokuuta tuhti aamiainen takana siirryimme junalla takaisin Edinburghiin. Aamupäivä käytettiin jälleen Old Townin linnan maisemiin ja shoppailuun, minkä jälkeen otimme kohteeksemme itäpään Caltonin kukkulan. Mäeltä oli kerrassaan avarat näkymät kaupungin ylle ja läheisiin vuoristoihin. Calton Hillin päällä sijaitsi mm. Nelsonin ja Kansallismonumentti. Puistomaiset ulkoilualueet Regent Gardens ja Royal Terrace Gardens vetivät kansaa. Mustapääkerttu, mustarastas, punarinta ja peukaloinen lauloivat aktiivisesti liikenteen hälinässä. Kolmas hotellimme sijaitsi aivan toisessa päässä lännessä joen varrella. Britannia Edinburghin jokimiljöö oli kaunis, mutta itse hotelli vaikeassa paikassa alamäen mutkassa vailla parkkipaikkoja. Tavaroita pakattiin, levättiin ja mietittiin lähtöpäivää. Tässä paikassa aamiainen ei sisältynyt hintaan.

Goarse eli piikkiherne kukkii mäillä ja nummilla.

Calton Hillin kukkulaa Edinburghissa.

Muratit peittävät joen rantatörmiä.

Puistoista löytyy monenlaista sinistä kukkaa.

Torstaina 11.toukokuuta koitti lähtö. Aamuruuhkassa lentokenttäbussimme lähti Waverleyn pysäkiltä, toki olisimme päässeet kyytiin myös lähempää Haymarketin asemalta. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Edinburghin lentokentällä teimme lähtöselvitykset, katsoimme nopeasti tax free myymälät ja etsimme lähtöportin. Aikaa jäikin, sillä Finnairin kone oli vartin myöhässä. Täysi koneellinen laskeutui klo 15 maissa Helsinkiin, sää mitä surkein +2 astetta ja lumikuuro. Saloon tultiin illaksi. Kaikkiaan antoisa kulttuurihistoriallinen retki Keski-Euroopan keväässä. Skotit muuten arvostivat suomalaisia, liekö historiassa juuri perimä, sillä skotit polveutuvat osin viikingeistä samoin kuin mekin ja toiseksi skottisoturit ja hakkapeliittajoukot taistelivat samalla puolella Ruotsin armeijassa.

Utö 3.-4.5.

Olikin yllättäen kulunut jo puoli vuotta viimeisestä Utön käynnistäni monien sattumien ja kiireiden vuoksi. Käyntikerta nro 278 ei pinnoja tuonut ja pikkuharvinaisuudetkin olivat lähteneet, mutta Utön retki on aina elämys lajissaan. Laivamatkalla näkyi saariston peruslajistoa. Vaihtopukuisia metsäjäniksiä löntysteli päiväsaikaan sekä Aspössä että Jurmossa. Utöhön tullessa satama olikin melkoisen myllerryksen kourissa. Utössä paistoi aurinko molempina päivinä, UV-säteily tuntui varsin voimakkaalta. Neitoperhosia ja rantakäärmeitä oli paljon liikkeellä. Yksinäinen räystäspääsky lenteli kylän rannassa, hyönteissyöjälinnuista näkyi mm. leppälintuja, mustaleppälintuja, kivi- ja pensastaskuja, tiltaltteja ja kirjosieppo. Punajalkaviklot soidintelivat itäniityllä, itärannassa liplatteli ristisorsakoiras. Koulun rannassa laiduntaa yksinäinen valkoposkihanhi, saunalahdessa puolestaan ruokaili nuori mustavaris. 

Haahkat päiväkävelyllä, herra ja rouva yhdessä.

Itärannassa paljastuu paljon rantakiviä ja lietettä.

Neitoperhosia lenteli runsaasti kylillä.

Rantakäärmeet lekottelivat auringossa.

Toisena päivänä lajisto karttui paremmin ilman ihmeellisiä havaintoja. Merikihuja havaittiin kolme, merellä oli pientä mustalintu-, alli-, ruokki- ja kuikkamuuttoa. Petorintamalla saaressa nähtiin muuttohaukka, piekana, ruskosuohaukka ja sääksi mainitakseni. Aamumuuton satoa olivat haara- ja räystäspääsky. Hylkeet köllöttelivät lounaispuolen kahdella eri luodolla. Kylällä kuikutti käenpiika. Tilhiparvet hääräilivät katajissa marjoja etsien. Pari mustavikloa tipahti itärannan lietteelle. Kurkiparvi matkasi pohjoiseen. Kylällä bongattiin kattohaikarakin, tosin lintu ei liikahtanut yhtään. Illalla itäniityn polulta rymähti lentoon teerikukko, joka laskeutui Mörttilän lähelle rantaviivaan. Samana päivänä nähtiin Jurmossa myös teeri, liekö tullut sieltä Utön maisemiin soidin mielessä. Vielä tarvitaan naaras paikalle. Teeri on viimeksi nähty Utössä syksyllä 2015. Kettupariskunta ei ainakaan edistä teeren sen paremmin kuin vesilintujenkaan lisääntymistä saaressa.

Tilhiä parveili katajikossa päivittäin.

Yksityisyyttä on kunnioitettava saaressa liikkuessa.

Ilta-aurinko valaisee majakkaa ja kylämaisemaa.

Aurinko nousemassa Ormskärin takaa.

Vihdoinkin kevät etenee vauhdilla

Huhtikuu oli yhtä takatalvea vuoronperään. Toukokuu on alkanut lämpimissä merkeissä. Aurinko on porottanut ja lämpötila kohonnut +15 asteeseen. Kevätkasvit ovat lähteneet kukkimaan oikein kunnolla. Varjoisat lehtimetsät ovat värittyneet sinivuokoista, aurinkoiset metsänaukiot taas valkovuokkojen peittämiä. Kedoilla ja niityillä kukkii kiurunkannuksia ja käenrieskoja, kosteimmissa ojissa puolestaan keltaisia mukulaleinikkejä ja linnunsilmiä. Hyönteismaailmassa on tapahtunut edistystä aimo harppaus. Päiväperhosista on liikkeellä nokkos-, neito- ja sitruunaperhosia, jokunen suruvaippa ja kangasperhonen. Tänään näin Perniössä ensimmäisen karttaperhosen lämpimässä rinneniityssä.

Suruvaippa lämmittelee karikkeessa.

Värikkäät krookukset piristävät kevättä.

Pöllönpönttökierrokset alkavat olla loppusuoralla. Salon seudulla on tiedossa toistaiseksi neljä pesivää lehtopöllöparia, kaikki enemmän tai vähemmän taajamien reunoilla. Poikaset ovat noin parin viikon ikäisiä. Lehtopöllöt ovat huhuilleet päiväsaikaankin. Korpilla on myös isot poikaset pesässään. Rastaat rakensivat pesää viime viikolla, nyt hautovat jo muniaan. Kevät saa linnun mielen muuttumaan. Eräskin sinitiainen taistelee Perniössä ärhäkkäästi auton sivupeilissä näkyvää kilpakumppania vastaan, voittajaa ei vain löydy millään. Kirjosieppo oli saapunut vapunpäivänä lauleskelemaan pihapiiriin. Teeret pulisevat soiden laitamilla ja kalliokumpareilla. Säiden lämmettyä alkoi myös rariputki. Tänään ilmoitettiin Lintutiedotukseen mm. rusorintakerttu ja amerikantukkasotka. Vaikka kattohaikaroita onkin alkanut näkyä, mahdollisen pesinnän pitäisi alkaa melkein samantien.   

Kroatia (Hrvatska) Split ja Trogir

Lauantaina 8.huhtikuuta klo 6.30 alkoi Kroatian matkamme Norwegianin koneella Helsingistä Splitiin. Täpötäysi kone laskeutui 2h 40 min jälkeen aurinkoiseen Kroatiaan Adrianmeren rannikolle Zracna Luka Splitin lentokentälle, joka oli varsin pieni Helsinkiin verrattuna. Lentokenttäbusseilla pääsi kätevästi keskustan bussiasemalle hintaan 5 €/henkilö. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Koska tulimme jo aamupäivällä perille, piti vähän aikaa tutustua Splitin vanhan kaupungin keskustaan ja rantakadulle, ennen kuin pääsimme neljän tähden Royal Suites -hotelliimme. Se sijaitsi hyvin lähellä Rivan rantabulevardia ja Green Marketia os. Ulica Kralja Zvonimira 12. Pienen hotellin näköalat eivät olleet kovinkaan erikoiset ja julkisivua remontoitiin, mutta henkilökunnan palvelu, ystävällisyys ja aktiivisuus olivat sitäkin parempia. Harvoin saa niin hyvää ja sydämellistä palvelua osakseen. Myös aamiainen oli varsin kattava, sisällä oli kuitenkin hyvin rauhallista ja hintakin varsin edullinen. Pieniä yllätyksiäkin oli päivittäin luvassa. Henkilökunta osasi hyvää englantia, hymyili ja tervehti iloisesti sekä auttoi monissa kysymyksissä. Heitä jäi kaipaamaan.

Splitin Rivan rantakatu ja Marjanin kukkula.

Puistokadut olivat jo kesäisen vehreitä.

Keltahemppo oli yleinen laji katujen varsilla. 

Splitin vehreillä rantakaduilla bongattiin heti aluksi keltahemppoja, jotka tuntuivat olevan varsin yleisiä täällä. Lämpötila oli kesäisessä +20 asteessa ja aurinkoisia päiviä oli luvassa jatkossakin. Puistossa kuikutteli käenpiika, muita laulavia edustivat peippo, mustarastas, talitiainen, viherpeippo, punarinta, haarapääsky ja turkinkyyhky. Lämpimässä radan varren hiekkarinteessä lenteli kaaliperhoslajeja, etelänpäiväkiitäjä ja etelänkeltaperhonen. Vihreitä meikäläisen sisiliskon kokoisia kavereita suhahti nopeasti pensaikkoon tuon tuostakin. Diocletianuksen palatsi erottui kaukaa ja hallitsi näkymää, samoin sataman isot risteilyalukset ja Marjanin kukkula. Turisteja oli liikkeellä jo tähänkin aikaan vilkkaasti, mutta ei kuitenkaan vielä häiritsevän paljon. 

Pieniä vihreitä liskoja näkyi päivänpaisteessa.

Diocletianuksen palatsi kiinnosti turisteja.

Portaat johtavat pihojen läpi ylös kukkulalle.

Splitin keskustan länsipuolella kävelymatkan päässä tosin raskaan nousun, sokkeloisten kujien ja portaikkojen jälkeen odotti Park suma Marjan. Hieno puistomainen kukkula, josta näkyi kauas. Leveät kävelykadut kiemurtelivat ja johtivat lopulta näköalapaikalle, jossa liehui Kroatian värikäs lippu. Monet kuntoilijat käyttivät mäkireittiä osan tyytyessä ottamaan selfiekuvia. Tutkin pian päiväperhoslajistoa ja sain huomata ruostepapurikon olevan todella yleinen joka paikan laji Marjanin kukkulan rinteillä. Niitä oli varovaisestikin laskettuna useita satoja. Muista mainittakoot aurora- ja sitruunaperhoset, useat kaaliperhoslajit, amiraalit, täpläpapurikot sekä kukkulan perhoskuningattaret purjeperhoset (purjeritarit) ja ritariperhoset, jotka kisailivat keskenään reviiripaikoistaan, leijailivat ja laskeutuivat välillä hyvin lähellekin pensaan tai puun oksalle. Kumpaakin lajia näkyi useita eri yksilöitä. Levähdimme alkuinnostuksen jälkeen Bistro Cafe Barissa, jonka jälkeen laskeuduimme alas mäkeä cityyn ja Rivan rantakadulle. Illaksi sää pilvistyi ja viileni hiukan, mutta vain väliaikaisesti. Puissa oli jo suuret lehdet ja hevoskastanjat kukkivat. Iltayöstä näkyi täysikuutamo.

Leveät polut olivat suosittuja lenkkeilymaastoja.

Näköalatasanteella kuvia otettiin ahkerasti.

Kukkulan ravintolaterassilta avautuivat upeat maisemat.

Sunnuntaina 9.huhtikuuta klo 8 aloitimme maittavalla aamiaisella. Huoneesta oli yllättäen hävinnyt TV:n kaukosäädin, mutta uusi odotti meitä jo huoneessa suklaakakun kera. Olipa herttaista palvelua. Rantaviivassa kalasteli ensimmäiset kalatiirat, joita ei yleensäkään kovin runsaasti näkynyt missään. Lähdimme uudestaan Marjanin kukkulalle. Pääsimme alarinteeseen nopeasti taksilla varsin halpaan hintaan. Satakielet varoittelivat, mustapää- ja samettipääkerttu sekä tavallisimmat rastaslajit lauloivat ahkerasti. Ruostepapurikkoja lenteli runsaasti, nyt myös oranssinkeltaisia kleopatroja (Gonepteryx cleopatra), virnaperhonen, paatsamasinisiipiä, aurora- ja kaaliperhosia, neljä etelänkeltaperhosta, vain muutamia täpläpapurikkoja, heinäsirkkoja ja hepokatteja sekä sokerina pohjalla toistakymmentä purje- ja ritariperhosta, joiden lentely oli suorastaan ihailtavaa aurinkoisessa lämmössä ja pienessä tuulen vireessä. Nämä lajit harrastavat ns. hilltoppingia. Ne etsiytyivät pienille aukioille, ajoivat muut perhoset tiehensä ja palasivat korkeuksista takaisin lähelle maanpintaa.

Purjeritari on istahtanut hetkeksi lepäämään.

Ruostepapurikko oli kukkulan yleisin päiväperhoslaji.

Kukka-asetelmat ovat kauniita ja verraten halpoja. 

Vihreä tori oli avoinna joka päivä.

Puolenpäivän jälkeen alkoi tulla niin kuuma, että lähdimme takaisin alas vanhaan kaupunkiin, jossa olikin todella paljon turisteja. Ulkoravintolat ja kahvilat olivat täynnä porukkaa. Vihreällä torilla lihaa, laventelia, vihanneksia ja hedelmiä sekä kukkia myytiin päivittäin aamusta iltaan. Ostettiin joitakin pieniä matkamuistoja ja tietysti kukkia hotellin naishenkilökunnalle. Kauniit kukkakoristeet maksoivat vain 5-8 euroa kappale, hintataso oli kukkarolle todella sopiva. Aluetta 300-luvulla hallinneen Rooman keisarin Diocletianuksen palatsia kuvasimme ja kiertelimme. Sunnuntaina postit olivat kiinni. Yksi euro vastasi reilua 7 Kroatian kunaa. Molempia valuuttoja käytimme eri kohteista riippuen. Splitin ydinkeskusta tuntui jo katsotulta. Koska meillä oli vain neljän päivän retki ja viimeisenä lähtö jo heti aamulla, päätimme hotellin henkilökunnan suosituksesta lähteä seuraavana eli kolmantena päivänä tutustumaan naapurikaupunki Trogiriin.

Splitin keskustan rantaviivaa.

Laventelia tuoksuineen. 

Antiikin Rooman keisarin Diocletianuksen jalan jäljillä.

Maanantaina 10.huhtikuuta aamuyöstä aivan hotellimme lähellä huuteli aktiivisesti kyläpöllönen, en onnistunut sitä näkemään ja lintu vaihtoi paikkaa noin puolen kilometrin säteellä. Hieno elämys. Aamiaisen jälkeen lähdimme Trogiriin bussilla, joka maksoi 21 kunaa per henkilö yhteen suuntaan. Lippu piti etukäteen ostaa lipputoimistosta. Busseja meni sinne päin hyvin puolen tunnin välein. Reitti kulki samaa tietä kuin tullessamme lentokentältä Splitiin. Ennen Trogiria matka hidastui ruuhkan vuoksi, siksi aikaa kuluikin noin tunti. Ruuhkaiset ja kapeat tiet on syytä ottaa huomioon liikenteessä. Taksilla ja henkilöautolla pääsee kätevämmin kuin isolla bussilla. Päivästä tuli jälleen aurinkoisen kuuma. Kaupungin edustalla sijaitsee Pantanin luonnonsuojelualue, jossa tutkitaan lintuja ja kaloja. Erityinen kosteikkoreservaatti koostui matalista lieterannoista ja ruovikoista. Rannoilla havaitsimme tuttuja lajeja kuten rantasipin, pikkutyllin ja liejukanan. Kauempana lahden pohjukassa lepäili suuri lokkiparvi ja kymmenkunta harmaahaikaraa. Sen sijaan lähempänä ruovikkorantaa asteli kaksi silkkihaikaraa ja toiset kaksi ruskohaikaraa, jotka lentokone pelästytti lopulta lentoon.

Trogirin "Pantan" lintu- ja kalatieteellisen reservaatin esittely.

Matalaa hiekkarantaa ja tiheää ruovikkoa.

Kaukaa otettu kuva ruskohaikarasta kosteikolla.

Varjoisaa rantapuustoa hietikolla.

Kävelimme takaisin Trogirin vanhaan keskustaan kirkko- ja tornimaisemiin. Söimme pirtelöt, joissa oli Trogirin lisää. Korallipitoinen matkamuistobutiikki ei myöskään hinnoilla houkutellut turisteja. Splitin kanaalissa voi nähdä delfiinejä. Kävelimme kaarisillan yli eteläpuolelle sijaitsevalle Ciovon saarelle. Kapeaa idyllistä kujaa ja jyrkkää nousua mäelle. Joutomailla oli kukkien väriloistoa, paahteiset vuoristomäntyjen kallioaukiot keräsivät päiväperhosia. Sykähdyttävin näky oli läheltä ohitse lentänyt isoapollo, täälläkin purje- ja ritariperhosia, auroraperhosia, marmorisiipiä (Euchloe ausonia), ruostepapurikkoja, vihernopsasiipiä, pikkukultasiipiä ja sinisiipiä. Yksi käärmekin luikahti pensaikon alta pakoon. Rinne oli paikoin hyvin vaikeakulkuista, vähän liikkumatilaa ja teräviä pystykiviä pilkotti kivimuureista. Maisemat olivat ihanteellisia. Ainoa häiritsevä tekijä oli se, että lentokoneet lensivät aivan matalalta mäen ylitse. Takaisin lähdimme iltapäivällä isolla keltaisella bussilla nro 37. Nyt lipun sai ostaa suoraan kuljettajalta. Splitissä olimme klo 17. Laitoimme postikortit matkaan. Rivan rantakojut oli avattu tänään ja uusia turisteja, lähinnä japanilaisia oli saapunut lisää.

Portti vanhaan Trogirin kaupunkiin.

Ciovon saaren kukkaniittyjä.

Näkymä eteläiseltä kukkulalta Trogirin kaupunkiin.

Kirkkaassa vedessä levät ja korallit viihtyvät.

Tiistaina 11.huhtikuuta korkealla hotellimme yllä kierteli 30 yksilön tervapääskyparvi. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja hyvästelimme haikein mielin henkilökunnan. Kiitos Aleksandra, Ana, Toni ja Martina hienosta palvelusta suomalaisia kohtaan. Ruuhkaisen aamupäivän vuoksi otimme taksin lentokentälle. Isäntä ajoi vauhdikkaasti satasen nopeudella puolessa tunnissa paikalle. Kallis tax free -myymälä oli pettymys. Koneemme lähti ajallaan klo 11.15 paikallista aikaa ja saavuimme Helsinkiin klo 15 suoralla lennolla. Täällä meitä odotti kylmä viima, räntäsade ja lämpötila oli hädin tuskin +5 astetta. Kesäiseen lämpöön oli jo ehtinyt tottua. Oli aika shokki palata. Kaiken kaikkiaan Kroatia on hyvin turvallinen maa ja kohteita riittää, siksi tänne pitää varata vähintään viikko ja tehdä omatoimisesti retkiä muualle. Splitistä pääsee mm. Dubrovnikiin niin maitse kuin laivalla, samoin Plitvicen kansallispuiston järville ja vesiputouksille voi varata kokopäivän bussimatkan pienellä ryhmällä Splitin matkatoimistosta. Vaikka matkaa sinne kertyy noin 220 km, on se todella katsomisen arvoinen. Meillä ei tällä kertaa aika riittänyt näihin kohteisiin. Kroatia vie hienouksillaan ja maisemillaan suomalaisten sydämet. Kroatian matkailu on nostanut suosiotaan uutuuskohteena. Monet ovat tulleet uudestaan.

Royal Suitesin henkilökuntaa. Keskellä omistaja Alexandra
Radman ja hänen vierellään Martina ja Ana. Kuvasta puuttuu Toni.