Skotlannin matkaa oli valmisteltu jo vuosia. Tähän visiittiin sisältyi sotahistoriaa, keskiaikaisia linnoja, kuninkaallisia puutarhoja, suurkaupunkeja ja junamatkoja halki Skotlannin. Lähtöön päästiin maanantaiaamuna 8.toukokuuta Finnairin koneella Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti skottien pääkaupunkia Edinburghia suoralla lennolla, mikä kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Sää oli viileän tuulinen, kuitenkin osaksi aurinkoinen ja lämpötila nousi lopulta +10...+15 asteen vaiheille. Kevät oli paljon pidemmällä kuin Suomessa, alppiruusut, hevoskastanjat, pihlajat ja syreenit kukkivat täysillä. Hyödyimme kaksi tuntia lentäessämme länteen päin. Ennen iltapäivän hotelliin tuloa pääsimme tutustumaan Edinburghin keskustaan. Sininen lentokenttäbussi Airlink 100 vei meidät Waverleyn Bridgelle aivan aseman viereen. Liput voi ostaa etukäteen jo Suomesta internetissä.
 |
| Royal Botanic Garden Edinburgh on hieno paikka. |
 |
| Pieni vesiputous kivikkokasveineen. |
 |
| Valkoisen puistoalppiruusun tuoksun lumossa. |
 |
| Idyllinen lampare puiston keskellä. |
Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi kuninkaallisen puiston, Royal Botanic Garden Edinburgh, mikä on yksi maailman suurimmista kasvitieteellisistä puutarhoista. Se perustettiin v. 1670 ja käsittää noin 70 eekkeriä. Silmä lepäsi vaikuttavissa maisemissa, pieniä kalliopolkuja, lampareita, puroja, kaarisiltoja, muotoistutuksia, suuria havu- ja lehtipuita sekä värikkäitä pensaita ja perennoja, joita ei luonnollisesti Suomessa tapaa. Näillä leveysasteilla (Kööpenhaminan tasolla) ne kasvoivat ja kukkivat. Skotlannin kansalliskukka on ohdake (thistle). Muutama tunti vierähtää kävellessä ja kuvatessa. Tapasimme lomamatkalla olleen kanadalaispariskunnan, joka oli kotoisin Vancouverista. Molemmat olimme pysähtyneet punapuun tyvelle. Kyltissä komeili USA:n kuuluisuus 1800-luvulla syntynyt John Muir, samaa skottisukua, joka on vaikuttanut suuresti merkittävien puistojen ja laajojen luonnonsuojelualueiden perustamiseen Amerikan mantereella. Hän tapasi v. 1903 presidentti Theodore Rooseveltin Yosemiten kansallispuistossa. John Muir on ainoa skotti, joka on kelpuutettu USA:n postimerkkeihin. Jatkoimme kiertelyä puistossa ja siirryimme jalan maili takaisin keskustaan.
 |
| John Muir näkyy kuninkaallisessa puistossakin. |
 |
| Edinburghin linna sijaitsee korkealla mäellä. |
 |
| Princess Street Gardens, Edinburgh. |
 |
| Edinburghin keskiaikainen linna on yleisömagneetti. |
Korkean mäen päällä näkyi vaikuttavin maamerkki, Edinburghin linna, jonka vanhimman osan rakennutti David I äitinsä muistoksi 1100-luvulla. Maksullisessa linnassa säilytetään mm. Skotlannin kruununkalleuksia ja massiivista Mons Meg piiritystykkiä mainitakseni. Toki sieltä löytyy ritarisali ja kuninkaallinen palatsi. Linnan edustan itäpuolella Castlehillin varrella sijaitsee monipuolinen matkamuistomyymälä useassa kerroksessa. Värilliset aidot lampaanvillaiset huivit ja liinat olivat kysyttyä tavaraa. Ne maksoivat noin muutaman kympin. Skotlannissa käytetään rinnan Skotlannin ja Englannin puntia. Euron kurssi oli kääntynyt laskuun meidän tappioksemme. Paikasta löytyi skottiklaanien tuotteita, avaimenperiä, solmioita, vaakunoita, mukeja, tuoppien alusia ja koruja. Pienen haeskelun jälkeen käteeni tarttui esi-isieni Muir suvun tunnusmerkkejä, heritage of Scotland. Matkapuhelimen navigointia apuna käyttäen hotellin Booking.com sijainti ja tiedot löytyivät kätevästi. Skotlannin hotellit ovat melko kalliita, kuten yleensäkin Englannissa noin satasen luokkaa vuorokaudelta sisältäen yleensä englantilaisen aamiaisen. Sähkölaitteisiin tarvitaan kolmihaarainen adapteri, jonka saa citystä ostettua muutamalla punnalla. Ensimmäinen hotellimme oli Mercure Edinburgh Haymarket keskustan länsipuolella.
 |
| Skottiveteraani kadun varrella. |
 |
| Edinburghin uusinta raitiovaunukalustoa. |
 |
| Kulta-, hopea- ja kupariaiheisia korvakoruja ja rintaneuloja. |
 |
| Huuhkaja bongattiin kädestä linnan läheltä. |
Tiistaina 9.toukokuuta koitti taas uusi seikkailupäivä. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli reilun tunnin junamatka länteen Edinburghista Skotlannin suurimpaan kaupunkiin. Glasgow oli selvästi nykyaikaisempi suurkaupunki Edinburghiin verrattuna. Jatkoimme välittömästi toisilla Scotrailin junalipuilla nyt etelän suuntaan puolen tunnin matka määränpäänä Kilmaurs. Pikkukaupungin huumorintajuiset työmiehet soittivat meille taksin, jolla pääsimme noin 5 mailin päässä sijaitsevaan Muirin keskiaikaiseen linnaan. Rowallan Castle Estate oli hieno paikka, omistaja Mr. Campbell sen sijaan ei kovinkaan vieraskorea. Kehui käsiään levitelleen omistavansa koko paikan ja sanoi, ettemme voi jäädä tähän, koska olimme tulleet vahingossa hänen yksityispihaansa. Sanoin olevani Suomesta ja kuuluvani Muir sukuun. Kyseisen Campbellin herran sukuhaara yhtyy Muirin päähaaraan vasta 1500-luvulla eikä hänen ruosteinen vihreä jeeppinsäkään ollut parhaimmassa terässä, joten ei siinä niin paljon olisi kannattanut mahtailla. Lähdimme kävelemään pienen matkaa takaisin Muirin vanhaa linnaa kohti isännän puheista välittämättä. Monet skottiparit ovat pitäneet häitänsä Rowallanin linnan upeissa puitteissa. Vanha linna oli nyt harmittavasti remontissa, toisaalta oli siinä etunsakin. Työmiehet pitivät taukoa kivilinnan ulkoportaikossa. Esitin asiani ja pääsin katsomaan linnan huoneita ja käytäviä sisältä alkuperäisessä raakaversiossaan. Olipa erikoinen tunne tallustella samoja askelmia kuin Muirin ritarit keskiajalla. Restauroinnin jälkeen vuodesta 2019 alkaen linnaa vuokrataan yksinomaan VIP-asiakkaille ja golfosakkaille.
 |
| Muir suvun kotipaikka Rowallan Castle, Kilmaurs. |
 |
| Remontin alla oleva kivilinna sisältä. |
 |
| Kaarisilta ja puro Rowallan Castlen ympäristössä. |
 |
Linnan keskiaikaista kivimuuria.
Muir on tunnettu skottisuku monine nimimuunnoksineen. Suvun alkuperä saattaa juontaa juurensa 500-luvulla Pohjois-Irlannista herrasta nimeltä Fergus Mor mac Eirc Argyllin alueelta. Toisaalta nykyään kiistellään siitä, ovatko velhot kelttishamaanit asuttaneet silloin Skotlannin ylämaata. Muir on kuitenkin näytellyt merkittävää ja suurta roolia Englannin kuningasperheissä aikojen kuluessa. Itse Rowallan Castle siirtyi Muirin sukuun 1200-luvulla. Vuonna 1263 käytiin pieni Largsin taistelu Skotlannin länsirannikolla, jossa vastakkain olivat Skotlannin ja Norjan kuninkaiden sotajoukot. Skotit teurastivat myrskyisään mereen joutuneet Haakonin sotavoimat Gilchrist Muirin johdolla. Urhoollisesta urotyöstään Skotlannin kuningas Alexander III löi Gilchristin ritariksi ja luovutti hänelle Rowallanista maa-alueita. Sir Gilchrist Muir rakennutti 1200-luvun lopulla komean kivilinnan, josta tuli Rowallan Castle. Siitä lähtien Muir suku on hallinnut aluetta vuosisatoja. 1500-luvun lopulla skottilainen ratsuosasto tuli Ruotsin armeijan palvelukseen ja vaelsi Suomeen. Everstiluutnantti Hans Muir osallistui 30-vuotiseen sotaan 1600-luvulla. Yksi Muirin suvun jälkipolvista vakiinnutti paikkansa Paraisten Vannaisten säterissä 1600- ja 1700-luvulla. Tästä sukuhaarasta yksi tytär liittyi Tujulinin sotilassukuun ja sen myöhemmät polvet Salon seudulle Uskelaan ja Perniöön 1700- ja 1800-luvulla.
|
 |
| Muir suvun vaakuna ja tunnuslause. |
 |
| Säkkipillimies kansallisasussaan. |
 |
| The Scotsman -lehteä on julkaistu 200 vuotta. |
 |
| Englannin ja Skotlannin liput bussien vasemmalla puolella. |
Sukuhistorian yksityiskohdista ja käännöksistä selvittyäni jatkoimme Kilmaursista takaisin Glasgow`n keskustaan. Ydinkeskusta sijaitsee aivan Clyde joen pohjoispuolella. Etsimme käsiimme hotellimme Ibis Styles, joka sijaitsi hyvällä paikalla lähellä kaikkea. Cityn itäpuolella sijaitsivat kaupungin vanhimmat ja merkittävimmät rakennukset. Vanhin rakennus vuodelta 1471 on Provand`s Lordship, sen lähellä Glasgow Cathedral, ainoa jäljelle jäänyt keskiaikainen rakennus, jossa myytiin Outlander -sarjan tuotteita kirkon hyväksi. Ohimennen bongattiin David Livingstonen (1813-1873) patsas kulkiessamme viktoriaaniselle hautausmaalle. Glasgow Necropolis perustettiin v. 1832, sisältäen yli 50 000 vainajaa, vain osalla haudatuista on muistomerkkejä tai hautaristejä pystyssä.
 |
| David Livingstonen patsas Glasgow´ssa. |
 |
| Glasgow Cathedralin holvikaaret. |
 |
| Viktoriaaninen hautausmaa Glasgow Necropolis. |
 |
| Kyyhkyläiset Glasgow`n keskustassa. |
Keskiviikkona 10.toukokuuta tuhti aamiainen takana siirryimme junalla takaisin Edinburghiin. Aamupäivä käytettiin jälleen Old Townin linnan maisemiin ja shoppailuun, minkä jälkeen otimme kohteeksemme itäpään Caltonin kukkulan. Mäeltä oli kerrassaan avarat näkymät kaupungin ylle ja läheisiin vuoristoihin. Calton Hillin päällä sijaitsi mm. Nelsonin ja Kansallismonumentti. Puistomaiset ulkoilualueet Regent Gardens ja Royal Terrace Gardens vetivät kansaa. Mustapääkerttu, mustarastas, punarinta ja peukaloinen lauloivat aktiivisesti liikenteen hälinässä. Kolmas hotellimme sijaitsi aivan toisessa päässä lännessä joen varrella. Britannia Edinburghin jokimiljöö oli kaunis, mutta itse hotelli vaikeassa paikassa alamäen mutkassa vailla parkkipaikkoja. Tavaroita pakattiin, levättiin ja mietittiin lähtöpäivää. Tässä paikassa aamiainen ei sisältynyt hintaan.
 |
| Goarse eli piikkiherne kukkii mäillä ja nummilla. |
 |
| Calton Hillin kukkulaa Edinburghissa. |
 |
| Muratit peittävät joen rantatörmiä. |
 |
| Puistoista löytyy monenlaista sinistä kukkaa. |
Torstaina 11.toukokuuta koitti lähtö. Aamuruuhkassa lentokenttäbussimme lähti Waverleyn pysäkiltä, toki olisimme päässeet kyytiin myös lähempää Haymarketin asemalta. Matka kesti runsaat puoli tuntia. Edinburghin lentokentällä teimme lähtöselvitykset, katsoimme nopeasti tax free myymälät ja etsimme lähtöportin. Aikaa jäikin, sillä Finnairin kone oli vartin myöhässä. Täysi koneellinen laskeutui klo 15 maissa Helsinkiin, sää mitä surkein +2 astetta ja lumikuuro. Saloon tultiin illaksi. Kaikkiaan antoisa kulttuurihistoriallinen retki Keski-Euroopan keväässä. Skotit muuten arvostivat suomalaisia, liekö historiassa juuri perimä, sillä skotit polveutuvat osin viikingeistä samoin kuin mekin ja toiseksi skottisoturit ja hakkapeliittajoukot taistelivat samalla puolella Ruotsin armeijassa.
