Perjantaiaamun lämpötilat alkoivat lähestyä hellelukemia. Käki kukkui etäällä pellon laidalla ja kuuntelin keskittyneesti metallinpaljastimeni ääniä. Eipä aikaakaan kun kännykkääni tuli piippiviesti. Viime aikojen rarihavainnot olivat olleet jo sitä luokkaa, että oli syytä katsoa heti viestin sisältö. Laite syrjään, hanska pois kädestä ja puhelin esille. Nokitasku Parainen Utö. Etsinnät loppuivat siihen. Pienen sekavan ajattelutuokion jälkeen soitin ensimmäiseksi venekuskille. Herralle sopi ajo, varaus muutaman tunnin päähän ja sen jälkeen tuttua porukkaa kyselemään. Osa soitti myös minulle, koska tiesi jostakin syystä minun lähtevän aina Utöhön, kun on kovat piipussa. Täytyi itsekin lähteä jalkapatikkaan autolle tavarat mukanani ja ajella kotiin päin Saloon. Puhelin soi taukoamatta, 12 venepaikkaa täyttyivät nopeasti. Lopulta pääsin auton rattiin riittävällä ajalla Nauvon Pärnäisiin.
 |
| Utölle uusi laji, nokitasku. Kuva: Jari Nummelin. |
Pääkaupungin seudulta tultiin nopeasti motaria pitkin. Bongariveneemme lähti matkaan klo 13.09. Nokitaskusta oli tullut päivityksiä pitkin päivää, joten reissuun lähdettiin luottavaisin mielin. Suomen toinen havainto aasialaisesta lajista hätkähdytti totaalisesti. Edellispäivänä saaristossa oli ollut sankka sumu, joka oli varmasti vaikuttanut linnun kompassisuuntaan. Nokitasku oli tuhansien kilometrien päässä kotiseudultaan. Levähdyspaikaksi noenmusta tasku oli valinnut Utön saaren. Ei huono ajatus. Veneemme eteni rivakasti ruokkien ohilennon saattelemana ja rantauduimme Utön puulaiturille klo 14.42 ensimmäisenä joukkona. Tenovuon Jorma oli vastassa leppoisissa tunnelmissa. Marssimme oitis hautausmaan reunalle ja lintu oli hoidettu jo ennen klo 15. Hillittyä riemua saaren ja TLY:n pinnasta, toukokuun pinnasta ja joillekin myös päivänpinnasta. Markku Santamaalla olikin kovimmat kortit käsissä, kun herra sai sekä eliksen että WP-pinnan. Jokaiselle jotakin.
 |
| Nokitaskun bongaustilanne Utön hautausmaan reunalla. |
Hautausmaan takainen lammashaka suosi taskulajeja. Matalakasvuinen, avoin osaksi kivikkoinen ja vähäpuustoinen lämmin niitty veti puoleensa hyönteisiä, joita kivi- ja pensastaskut saalistelivat aidan tolpilla. Sinirinnat pomppivat mieluusti taskujen seurassa. Päätähtenä oli harvinainen nokitasku. Ainoastaan vatsapuoli, ala- ja yläperä sekä siipilaikut olivat valkoiset. Ruskeat siipi- ja pyrstösulat viittasivat iältään 2-kv yksilöön. Lintu viihtyi pienellä alueella aitauksessa iltaan saakka. Porukat saivat hyviä kuvia luottavaisesta linnusta. Lyhytvarvaskiuru oli häipynyt omille teilleen oltuaan saaressa koko alkuviikon. Myöhemmät venekunnat saivat ihailla aamulla löytynyttä rusorintakerttua samoilta kulmilta. Kävimme nokitaskun pinnakahveilla Hannan horisontissa. Portaikossa mainostettiin kyltein oikein erikseen kyseistä tapahtumaa. Palvelu pelasi. Veneemme lähti Utöstä takaisin klo 17. Pärnäisissä samaan veneeseen odotti jo kolmas bongausryhmä.
 |
| Hannan horisontti palveli nokitaskubongareita Utössä. |
Tätä kirjoittaessani nokitasku on toista päivää lauantai-iltaan asti vieläkin paikalla. Kaikki, jotka ovat Utön majakkasaareen lähteneet, ovat linnun hoitaneet. Hieno elämys. Edellinen havainto oli Kristiinankaupungin Domarkobbanilta 9.lokakuuta 2010. Yllättävän paljon aikaa siitäkin on vierähtänyt. Silloin olin vuorostaan Utöstä tulossa aikaisin aamulla, mutta ehdin kuitenkin illaksi länsirannikon saareen hoitamaan elämänpinnan. Venekuljetusta tarvittiin ensimmäisessäkin bongauksessa. Kiitän kaikkia retkiseuralaisia, löytäjiä sekä bongariveljiä ja -sisaria, Putelle erityiskiitokset nokitaskukuvan saamisesta käyttööni.
