Jäiden lähtö Salonjoessa

Säät vaihtelevat rajusti vuorokauden sisällä. Eilen lunta pyrytti Salossakin runsaasti, ensimmäistä kertaa tänä talvena jouduttiin kunnolla lumitöihin. Heti perään alkoi vesisade ja +6 asteen lämpötila voimakkaan tuulen kera, mikä tarkoitti sitä, että lumi oli aamuun mennessä sulanut miltei kokonaan. Kulkuväylät olivat liukkaita jään peitossa. Tänään iltapäivään mennessä maanpinta oli jo paljastunut suurimmaksi osaksi. Salonjoessa alkoi puolestaan tapahtua. Vielä aamulla vesi virtasi voimakkaasti yläjuoksulta Moisionkosken ohi mutkalle asti. Viimeisten tuntien aikana jäät lähtivät liikkeelle ja kasaantuivat perinteiseen mutkaan riippusillan eteläpuolelle, yläjuoksulta tullut paine oli kova ja vesi koitti hakea vapaita virtausuomia jäälohkareiden välistä ja raoista. Jäälohkareet olivat suurimmillaan noin 10 cm paksuisia ja kerääntyivät toistensa päälle teräviksi jäävuoriksi. Jääpato sai aikaan sen, että vedenpinta nousee koko ajan, pieni saari peittyi jo veden alle ja jäälautat uhkaavat nousta kevyen liikenteen väylille. Tilanne kehittyi varsin nopeasti. Tätä kirjoittaessani hetki sitten jäälautat lähtivät ryminällä mutta tasaisesti Salonjokea pitkin kohti Halikonlahtea. Koko näytelmä oli ohi parissa tunnissa, jäät menivät Salonjoen suulle virtaavassa vedessä aiheuttamatta mitään vahinkoja eivätkä ne nousseet väylille ja tukkineet niitä. Vedenpinta tosin nousi lähelle kevyen liikenteen reunaa.

Iltaneljän kuva Salonjoen jäiden lähdöstä.

Vesi nousi ja jäät patoutuivat Salonjoessa.

Talvipakkasten lintuja

Linnut ovat tulleet paremmin esille ruokinnoille, sänkipelloille ja sulapaikoille kovemmilla pakkasilla lumen peittäessä maanpintaa. Idänturturikyyhkystä on tullut jo lähes jokatalvinen vieras meillä. Yhä enemmän on jäänyt talvehtimaan myös sepel- ja uuttukyyhkyjä. Keski-Suomen keltahemppokin löytyi uudelleen uudenvuodenvaihteen rakettipölyn laskeuduttua. Hyönteissyöjälinnuille talvi on armoton, uunilinnut ja kertut eivät kestä kovaa talveamme, siemensyöjät pärjäävät paremmin. Joet ja järvet ovat monin paikoin jäätyneet, merialueilla riittää kuitenkin sulaa. Kuningaskalastajat ja koskikarat talvehtivat vuolaissa koskissa ja puroissa. Tammikuun puolivälissä kolmen eri haikaralajin näkeminen voi olla mahdollista meilläkin. Kirkkonummella Porkkalantien varressa viikonvaihteessa oleillutta hyvännäköistä mäntysirkkukoirasta käytiin bongaamassa suurella joukolla. Kylkiäisenä nähtiin lapinsirkku, kaksi uuttukyyhkyä, sepelkyyhky ja varpuspöllö. Keskustelu mäntysirkun lajistatuksesta on aloitettu. Otetut kuvat voivat vääristää totuutta, katsojat näkevät värisävyt eri lailla, ympäristö ja auringonvalo sekä etäisyys vaikuttavat myös todellisuuteen. Keltaisen vivahteen näkyminen joissakin höyhenissä ei sekään vielä todista lajia risteymäksi. Alueelliset muunteluerot, sulkasato, eri ikäluokkien puvut ja pieni dokumenttiaineisto täytyy ottaa myös huomioon. Nykyään on vaikeita tapauksia, jolloin pitäisi saada lintu käteen ja ottaa DNA-näyte. Entisaikoina tämä tapahtui helpommin, kun erikoiset lintuyksilöt ammuttiin siltä seisomalta. Rariteettikomitean nuijan kopautuksen jälkeen olemme taas yhtä viisaampia.   

Koskikara viihtyy vuolaissa sulapaikoissa, kuvan lintu Fiskarsista.

Vuosi alkoi hyvin leudossa säässä

Tammikuun alkupäivät ovat etelässä olleet paremminkin syksyisiä kuin talvisia. Liki päivittäiset vesisateet ovat saaneet jatkoa, maa on äärimmäisen pehmeä, vetinen ja lumeton. Viime päivien lounaan- ja etelänpuoleiset lauhat virtaukset ovat saaneet aikaan sen, että talvilinnustoomme on sekoittunut tilapäisiä erikoisuuksia kuin myös kevätmuuttajiksi tulkittavia varhaissaapujia. Osa linnuista on löytynyt talvilintulaskentareiteiltä, mutta joukosta löytyy myös matalapainerintamien mukana tulleita säämuuttajia, jotka ovat tulleet meille lähialueilta Ruotsista tai Baltiasta. Vuodenvaihde oli lintubongareille kiireistä aikaa. Linnut olivat varsin hajallaan ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Mustaleppälintuja on ilmoitettu jo peräti neljästä eri paikasta, muista hyönteissyöjistä Kotkassa on ruokinnalla viihtynyt hernekerttu, Ahvenanmaalla tiltaltti ja Espoon Kaitalahdessa laatuaan ensimmäinen hippiäisuunilintu tammikuussa. Keski-Suomen lintumiehillekin on riittänyt katsottavaa keltahempon jälkeen pikkusirkusta. Köyliön pelloille tupsahti töyhtöhyyppä. Kurkia tiedetään talvehtivan ainakin kahdessa paikassa. Toinen päivä yllätti monet, sillä ristisorsa ilmestyi Miehikkälän tulvapellolle muutamaksi tunniksi. Paikkaa tuskin kukaan olisi heti veikannut ensimmäiselle sijalle, näin kuitenkin kävi. Linnun ehtivät nähdä vain harvat paikalliset ja pääkaupunkiseudulla olleet bongarit. Todettakoon, että ristisorsa on nyt bongattu kaikkina kuukausina. Näitä kuukausiässiä on kärjellä jo 150 lajia hoidettuna.  

Miehikkälän tulvapelto, josta löytyi tammikuinen ristisorsa.

Jösse siirtyi kuukausiässien kuninkaaksi.

Kohti kevättä ja uutta vuotta

Säiden puolesta Suomi on jakautunut kahtia joulukuun aikana. Itä- ja Pohjois-Suomessa lunta on kinostunut runsaasti ja pakkanen on paukkunut. Sen sijaan Lounais-Suomessa maa on yhä paljas ja sysimusta, vaikka jokunen räntä- ja lumikuuro on tullutkin. Kun heti perään on satanut vettä ja lämpötila on pysytellyt pitkään plussan puolella, ei talvesta ole lounaassa ollut tietoakaan. Siten viime päiviin asti on voinut harrastaa mm. metallinetsintää pelloilla tosin varjopuolena se, että maaperä on todella vetinen ja kuraa on kaikkialla. Saaristo on sula ja jäätön. Valoisa aika lisääntyy verkkaisesti. Aamulla on pimeää klo 9 asti, mutta iltapäivällä näkee hyvin klo 16 saakka. 

Vesi hakee uusia uomia Salonjoessa. Lauha sää jatkuu lounaassa.

Tänään oli lauha osaksi aurinkoinen päivä Salon seudulla. Niinpä kaupunkilinnuilla oli havaittavissa selvästi keväistä soidinmenoa. Aamupäivällä talitiainen kajautti ensimmäisen kevätlaulunsa torin laitamilla. Turkinkyyhkyt huhuilivat ja esittivät soidinlentoansa asuinkortteleissaan. Salossa talvehtiikin useita kymmeniä turkinkyyhkyjä eri paikoissa, lähinnä siellä missä on ruokintaa tarjolla. Varis raakkuu myös jo kovin keväisesti, samoin korpit ronkkuvat pesimämetsiensä lähettyvillä. Katujen vesilätäköissä varpusparvi kylpi terhakkaasti vesi pärskyen. Peippolintuja ja räkättejä kiertelee kaupungissa pienissä porukoissa. Menneellä viikolla näin vaaleanharmaan jäniksen Halikonjoen varrella, kyseessä on harvinainen metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Peuroja, kauriita ja kettuja jolkuttelee hämärissä ja öisin runsaasti. Niinpä tiellä liikkuessa pitää olla varsin varuillaan.

Turkinkyyhkyjä kerääntyy ruokinnoille. Linnut huhuilevat ahkerasti.

Linturariteettipuoli on ollut joulukuun osalta varsin köyhää aikaa. Joulupyhinä löytynyttä varsin erikoista ja todennäköistä mustaleppälinnun phoenicuroides -alalajia on käyty bongaamassa Helsingin Pornaistennimessä. Vielä erikoisempaa on ollut tämän linnun käyttäytyminen. Se on aktiivinen ainoastaan aamuhämärissä ja illalla pimeään aikaan katulamppujen valossa. Muun osan ajasta se on pysytellyt piilossa rantametsikössä ja ruovikossa. Myyrätyhjiöistä lähteneitä lapinpöllöjä istuskelee siellä täällä ympäri Etelä-Suomea. Saarijärvellä ruokinnalla viihtyy yhä keltahemppo, joka saa ylihuomenna lintuporukoita liikkeelle sankoin joukoin uuden havaintovuoden aloituspäivänä. 

Pikkuvarpunen ja varpunen kylpevät vesilätäkössä. 

  

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi 100 vuotta

Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa valkoisessa lumipeitteessä. Luontoa ja rakennuksia on valaistu sinisillä valoilla varsin näyttävästi. Ensin Saana, sitten Turun linna, Salon Uskelan kirkko ja Helsinki vain mainitakseni. Suomen lipun värit korostuvat kaikkialla. Suomen luonnossa on hienoa retkeillä ilman näitä valojakin. Eri vuodenaikojen erisävyiset maisemat revontulista puhumattakaan ovat ainutlaatuisia. Pimeys tulee varhain kaamoksen keskellä. Lintujakin on kuitenkin nähty ihan mukavasti Salon alueella. Kansallislintuamme laulujoutsenta on kerääntynyt suuri parvi, yli 300 yksilöä, Salon Villilään tulvapelloille. Hanhista lyhytnokkahanhet näyttävät poistuneen, sen sijaan metsä- ja tundrahanhet ovat yhä paikalla. Nakolinnan kuriilienlehtikuusissa ruokailee päivittäin pitkään maisemissa olleet kolme kirjosiipikäpylintua, myös isolokki on viihtynyt kaupunkialueella viipyen tosin vain lyhyen aikaa kussakin paikassa. Tiltalttikin käväisi Halikonlahden altailla. Mielenkiintoisia talvilajeja voi siis olla luvassa jatkossakin säiden puolesta ensi vuoden puolelle asti.

Salon Uskelan kirkonmäen metsä on värjäytynyt siniseksi.

Valaistu risti sinistä kirkkoa vasten.

Ikkunasta aistii sinisen kaamoksen tunnelmaa.

Suomen sinivalkoiset lipun värit heijastuvat seinään.

Synkkää ja pimeää maisemaa

Marraskuu on ollut äärimmäisen sateista ja pimeää aikaa. Pari päivää sitten torstaiaamuna Lounais-Suomessakin pyrytti vaakasuoraan lunta ja maa sai valkoisen lumipeitteen. Lumikot, kärpät ja metsäjänikset olivat vaihtaneet sitä ennen valkoiseen talvipukuun. Ilo jäi varsin lyhytaikaiseksi, sillä jo seuraavana päivänä saatiin hyvin lauha virtaus vesisateiden kera, mikä sulatti lumet samantien. Alkutalvea kesti vain yksi päivä. Maa on jälleen sysimusta ja paljas. Vettä on vesistöissä ennätysmäärä ja pelloilla monin paikoin tulva-alueita. Joihinkin paikkoihin juurikkaat ja pellot jäivät vetisille ja pehmeille pelloille. Nisäkkäillä ja linnuilla koittavat ruokajuhlat pitkän aikaa. Salon Villilässä hanhet tosin lähtivät lumipyryn alta pois väliaikaisesti. Lapissa on aivan täysi talvi, pakkasta ja lunta.  

Etelä-Suomen maisemat näyttävät mustilta ja pimeiltä. 

Tänään Salon Nakolinnanmäen lehtikuusissa ruokaili kolme nuorta kirjosiipikäpylintua. Ne ovat epätavallisia Salon alueella. Linnut saattavat viipyä alueella pitempäänkin. Kiitos löytäjälle. Viime aikoina Suomessa on havaittu harvinaisia kuikkalajeja Jäämeren seuduilta. Pihlajanmarjoja on edelleen runsaasti, mutta syöjiä ei juuri lainkaan. Rastas- ja tilhiparvet kaikkosivat muualle ja pohjoisen taviokuurnat eivät ole edelleenkään siirtyneet etelämmäksi tänne suuntaan. Leudot yöt saavat vielä yöperhosia liikkeelle uudestaan. Etenkin hallamittarit tulevat ikkunoille ja seinustoille valon houkuttelemina, yhden sellaisen näin viikko sitten torstaina jopa omassa rappukäytävässä.  

Kuutamoa ei ole näkynyt viime aikoina. Lönnhammarinjärvi.

Lokakuun myrskystä marraskuun tyyneen

Maanantai 30.10. oli varsin myrskyinen päivä ulkosaaristossa. Matkalla Utöhön pohjoistuuli piiskasi 17-21 m/s voimalla, aallokot olivat korkeita ja alus keinui niiden lomassa, saarissa puut taipuivat ja oksia sinkoili maahan runsaasti. Merellä ei muutamaa lokkia lukuun ottamatta mitään juuri liikkunut. Saaressa puolen päivän jälkeen näkyi sentään piekana, kaksi kanahaukkaa, kottaraisparvi ja ainakin kaksi tundraurpiaista. Musta- ja räkättirastaita sekä jokunen tilhi lenteli saaren yllä. Peukaloiset ritisivät katajikoissa. Talviaikaan siirryttiin edellispäivänä, joten pimeä saapui jo klo 17 jälkeen. 

Auringonlaskua Utön lounaistaivaalla.

Peukaloinen liikkuu vilkkaasti risukossa lähellä maanrajaa.

Tiistaina 31.10. tuuli oli laantunut eilisestä, aamulla pohjan puhurin lukemat olivat enää 6 m/s. Majakalta oli muuttanut valostumisen jälkeen yksi tunturikiuru, mutta enpä silloin ollut tietenkään siinä kohtaa. Itärannassa ruokaili edelleen harmaahaikara ja kolme tavia. Luotsiaseman edustan telkkäparvessa ui lapasotkanaaras. Kaakkoispuolen luodoilla lenteli edestakaisin 32 yksilön merisirriparvi, jota hyljekin kävi välillä ihmettelemässä. Maalinnusto oli perin niukkaa ja tavallista. Linnut vähenivät iltaa kohti. Päiväsaikaan saaressa vieraili Rajavartiolaitos ja sen mukana virka-asuinen poliisimestari Sisu. Enpä ole ennen kyseistä viranomaista Utössä bongannutkaan.

Mustarastaskoiras popsimassa ruusunmarjoja.

Tilhiparvet ovat saavuttaneet lounaissaariston.

Keskiviikkona 1.11. aamuyöllä heräsin kuuluvaan haukuntaan ja ulinaan. Kettu oli varmaan nälissään ja kerjäsi ilmeisesti ruokaa oven takana katuvalojen ollessa pimeinä. Olipa elämys tämäkin. Mantereella kuukausipinnamiehet reissasivat Porin ja Mynämäen väliä, myöhäinen keltavästäräkki ja suokukko kiinnostivat bongareita. Utössä tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan, lämpötila +7 astetta, heikkoa sadetta tiputteli harvakseltaan silloin tällöin, kunnes iltapäivällä sade tihentyi ja näkyvyys heikkeni huomattavasti. Linnut olivat täysin kateissa. Merellä nähtiin aamun tunteina yksi kaakkuri ja ruokki, pari riskilää, kahdeksan mustalintua, neljä haapanaa ja kolme tavia sekä alleja. Eteläisille luodoille oli lennähtänyt peräti 80 yksilön merisirriparvi, varsin komea näky. M/s Eivor tuli tänään liikenteeseen, pientä pintaremonttia tosin vailla. Utön sataman rakennusurakka sen kuin jatkuu.

Silloin tällöin saareen piipahtaa käpylintuja.

Tundraurpiainen ja urpiainen vierekkäin kylätiellä.

Huuhkajan kanssa tuttavuutta

Eilen illalla valoisaan aikaan tuli Halikon Vaskiolta puhelu. Mänkärien tilalla oli havaittu lentokyvytön huuhkaja kuivurin maastossa. Lintu löytyi helposti paikallisten ohjeiden mukaan. Se eteni vaivoin juoksemalla ja siipiään nostellen maata pitkin lyhyitä matkoja. Linnun toisessa siivessä oli vertavuotava lihaspaljastuma. Otin huuhkajan kiinni turvallisesti ja laitoin komean pöllön väliaikaisesti kuljetuslaatikkoon odottamaan jatkotoimenpiteitä. Lähes pari tuntia siinä menikin, ennen kuin mitään tapahtui. Turun eläinhoitolaan ei saatu yhteyttä eivätkä poliisitkaan vaivautuneet paikalle, vaan delegoivat asian lopulta perniöläiselle petorengastajalle, joka tuli hakemaan terhakkaan ja tuimakatseisen huuhkajan hoiviinsa. Lintu vaatii joka tapauksessa hoitoa. Tälläkin yksilöllä oli metallirengas oikeassa jalassa EH-13036, Halikosta peräisin oleva nuori lintu.

Huuhkaja on komea ilmestys Suomen luonnossa.

Nuori rengastettu huuhkaja kirjoittajan sylissä.

Utön erikoisia ilmiöitä

Maanantaista keskiviikkoon 16.-18.10. pitkästä aikaa Utön retki. Mitään ihmeellistä ei ollut odotettavissa linturintamalla, vaikka ajankohta olikin varsin hyvä. Tietyt vaelluslinnut ovat olleet täysin kateissa edellisvuosiin verrattuna. M/s Kökar oli täynnä saariin tulijoita. Matkalla Utöhön Aspön saaressa nähtiin hiiripöllö. Neljän tunnin matka taittui tälläkin normaalisti. Utössä havaittiin kaakkoispuolen luodoilla syksyn ekat neljä merisirriä, rannassa harmaahaikara ja kylällä kangaskiuru, nokkavarpunen ja isolepinkäinen. Maanantaissa oli syyskesän tuntua, sillä kappelin luona lenteli punainen syyskorento, hepokatti pompahti heinikosta, matarakiitäjän toukka etsi kylätien varrelta koteloitumispaikkaa ja rupikonna köllötteli päiväkävelyllä luotsiaseman nurmikolla.

Syksyn ruska näkyy Utössäkin.

Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa.

Juolukan lehdet ovat värjäytyneet vaaleanpunaisiksi.

Tiistai olikin sitten synkkä ja sysimusta sateinen päivä. Aamulla salamoi ja ukkonen jyrisi jonkin aikaa. Portugalin metsäpalojen noet ja Saharan pölyt tuntuivat ja näkyivät saaressa. Itämerta pitkin lounaasta tullut pilvilaskeuma oli saavuttanut Utön tuhansien kilometrien päästä. Pieni on maailma. Aamupäivällä oli niin pimeää, että Utön katuvalot ja majakka syttyivät uudestaan, silmissä tuntui hämäryys ja erotuskyky vaikeutui tuntuvasti. Muutoin oli kyllä syksyistä lämpötila + 13 asteen tietämissä ja tuulikin samoilla numerolukemilla. Kylällä nähtiin pari nokkavarpusta, satojen urpiaisten joukosta löytyi tundraurpiainen ja ruskourpiaisen tyyppinen yksilö, jolla oli muuten kirkas metallirengas oikeassa jalassa. Lajisto oli pitkälti eilisen kaltainen, merisirrejä, tiltaltteja ym. Hangossa havaittiin kääpiökerttu, tänne sitä lajia ei saatu.

Synkkä pilvi laskeutui Utön ylle tiistaina.

Utön sääaseman tietoja.

Hiiripöllö tupsahti jälleen saareen keskiviikkona.

Keskiviikko olikin sitten jo aurinkoinen päivä. Navakka pohjoisluoteinen tuuli ajoi saasteet takaisin Etelä-Eurooppaan, näkyvyys parani ja ilma puhdistui. Linnusto pääosin samanlaista, mutta saareen tupsahti keskipäivällä syksyn viides hiiripöllö. Kuinka paljon pöllöt vaeltavat saaristossa ristiin rastiin, on vaikea sanoa. Myyriä ei kuitenkaan ole, joten pöllöt viipyvät vain vähän aikaa ja jatkavat matkaa edelleen paremmille ruokamaille. Parinkymmenen sepelkyyhkyparvi lensi pohjoiseen päin. Isokäpylintupari piipahti männikköön. Tänäänkin näkyi rupikonna ja luotsiaseman lämpimällä seinustalla pörräili kukkakärpänen. Ensi yöksi luvataan kylmää yötä ainakin mantereelle.

   

Gdanskissa pari päivää

Kovan onnen reissu Puolan Gdanskissa on takana. Keskiviikkona 4.10. piti puolelta päivin lähteä matkaan Turun lentoasemalta Wizzairin koneella kohti Gdanskia, mutta toisin kävi. Lintu oli lentänyt koneen turbiiniin ja niinpä lähtö siirtyi koko ajan entistä myöhemmäksi. Kun lentomekaanikko oli tullut Helsingistä Turkuun ja todennut koneen lentokelpoiseksi, oli miehistön työaika ylittynyt,  mikä tarkoitti sitä, että uudeksi lentoajaksi annettiin klo 23.45. Lentoyhtiö tarjosi sentään 8 euron arvoiset kupongit ja päivällisen, lähes 11 tunnin odottelu lentoasemalla alkoi kuitenkin tuntua ytimissä. Ulkona oli kaatosade, joten iltaelämä Turun keskustassa olisi ollut lähinnä mollivoittoinen. Matkaan päästiin lopulta. Puolalainen byrokratia ja ylpeys yhdistettynä hitauteen tuntui turhauttavalta. Tunnin päästä saavuimme tuuliseen ja sateiseen Gdanskiin, laskeutumisvaiheessa oli pientä turbulenssia. Puolen yön jälkeen olimme hotelli Beethovenin pihassa. Meitä osattiin jo odottaa ja vastaanotto tiesi koneen myöhästymisestä. Henkilökunta oli erittäin ystävällinen, mikä lohdutti pimeyden ja väsymyksen keskellä. Aamuyöllä alkoi voimakas pahoinvointi, aamupala jäi vaisuksi, siitä huolimatta mies nousi tolpilleen ja menoksi Gdanskin keskustaan edullisella taksilla. 

Majapaikkamme Hotel Beethoven Gdanskissa.

Kauppahallin ovet avautuivat klo 9 paikallista aikaa. 

Aloitimme tutustumisen kauppahallista, jossa lihatiskimyyjät yrittivät hymyillä ja nyökkäillä rahojen toivossa. Karkkikojulla ostin paksuja suklaairtokarkkeja pari pussillista. Kuin entisajan neukkutyyliin tympeäilmeinen vanhahko polakkimuija mutisi itsekseen, kaatoi karkit uudestaan pienestä muovipussista pöydälle ja viskasi ostokset tiskin reunalle tervehtimättä ja puhumatta mitään ylimääräisiä. Ehkä parempi vaatetus ja zlotytukku kädessä eivät tuoneet ainakaan lisäpisteitä. Samankaltainen eukko istui vessarahastajana askeettisessa kopin nurkkauksessa puolaa pölpöttäen. Kauppahallin eli Market hallin lomassa on arkeologinen skansen ja romaaninen kellari Gdansk 700 vuotta sitten nähtynä. Gdansk oli v. 1945 asti saksankielinen Danzig, keskiaikainen hansakaupunki, joka mainitaan historiankirjoissa juuri ennen 1000-lukua. Gdanskissa asuu nykyään noin puoli miljoonaa asukasta. Se on Pohjois-Puolan merkittävin ja suurin satamakaupunki Itämeren rannalla. 

Puolan kuningas Janowi III:n patsas.

Sateinen syyssää hiljensi turistisesonkia.

Bongasimme Pyhän Nikolauksen kirkon ja kunkku Janowi kolmosen patsaan. Huciskon sillalta otimme uuden kompanssisuunnan itään päin kohti Dlugan ostoskatua. Pitkä katu oli varsin hiljainen, heikot sadekuurot siivittivät kulkua. Muutama kuppila ja ravintola, postitoimisto ja sitäkin enemmän hopeameripihkabutiikkeja aina Stara Motlawan joelle saakka. Kirkonkellojen kumea ääni kaikui vanhoissa kortteleissa kauas. Kerjäläisiä ja pummaajia tuli jokunen vastaan. Laivaristeilylle emme lähteneet vaan päätimme kuljeskella edestakaisin souvenirs- ja amberliikkeissä. Erittäin taidokkaat käsin tehdyt meripihkatuotteet maksoivat noin 100-300 euroa. Koriste-esineille ei ollut tarvetta. Pyhän Maryn basilikaa restauroitiin. Daniel Gabriel Fahrenheitin syntymäpaikka ohitettiin vierestä. Eräässä kahvilassa nautittiin lämmin kermavaahtokaakao suurella kakunpalalla. Kyllä teki hyvää.

Meripihkatuotteita on tarjolla runsaasti Dlugassa.

Herkuttelua kahviossa kävelyshoppailun jälkeen.

Lähdimme katsomaan vielä päärautatieasemaa, Gdansk Glownya. Siellä ei tosin ollut mitään ihmeellistä emmekä lähteneet muualle kuin lähimmällä taksilla kohti hotelliamme. Gdanskin keskusta oli mielestämme katsottu viiden-kuuden tunnin kävelyllä. Lepo oli paikallaan, kun kuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Kämppä aamiaisen kanssa kuului todella halpaan TravelBirdin lentopakettiin. Hyvätasoinen tilava hotellihuone oli siivottu viimeisen päälle erinomaisesti. Hotellissa on 24 h päivystys ja lähistöllä alle puolen kilometrin säteellä peräti neljä sekatavarakauppaa perätysten. Niitä ei keskustasta löytynyt. Sen sijaan museoita, teattereita ja kirkkoja oli joka lähtöön. Pimeys ja sade laskeutuivat kaupungin ylle. Puolalaiset TV-viihdekanavat rentouttivat olotilaa ja oli aika mennä unten maille uuvuttavan päivän jälkeen. Hotelli sijaitsi aika kaukana kaikesta ja oli varsin hiljainen. Vastapäätä hotellia sijaitsi pieni lintulammikko ja puisto pienenä piristysruiskeena.

Stara Motlawan rantakatua.

Näkymä rannasta vanhaankaupunkiin. 

Perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kello seitsemältä aamiainen oli katettuna, tunnin päästä istuimme jo taksissa matkalla Lech Walesan lentokentälle ruuhkaisessa liikenteessä. Taksikyyti maksoi 60 zlotya eli noin 15 euroa. Lentoasema oli suuri ja turvatarkastukseen oli tungosta. Niinpä nopeus oli valttia joka tilanteessa, muutoin tavarat saivat kyytiä. Monella muullakin oli lähtö käsillä. Lentoasemalla on huomattava, että siellä käy vain paikallinen valuutta, euroja ei kelpuuteta. Tällä kertaa koneemme lähti aivan ajallaan. Lintutiedotus ilmoitti Säpin ohilentäneestä ruskohaikarasta juuri ennen koneen nousua klo 10 Suomen aikaa. Tilanne laukesi jo alkuunsa, joten tunnin lentomatka Turkuun ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Suomessa olikin lämpimämpää ja syksyn kauniit ruskan värit elävöittivät maisemaa. Nopeilla siirtymisillä Saloon saavuttiin klo 14.00.