Kovan onnen reissu Puolan Gdanskissa on takana. Keskiviikkona 4.10. piti puolelta päivin lähteä matkaan Turun lentoasemalta Wizzairin koneella kohti Gdanskia, mutta toisin kävi. Lintu oli lentänyt koneen turbiiniin ja niinpä lähtö siirtyi koko ajan entistä myöhemmäksi. Kun lentomekaanikko oli tullut Helsingistä Turkuun ja todennut koneen lentokelpoiseksi, oli miehistön työaika ylittynyt, mikä tarkoitti sitä, että uudeksi lentoajaksi annettiin klo 23.45. Lentoyhtiö tarjosi sentään 8 euron arvoiset kupongit ja päivällisen, lähes 11 tunnin odottelu lentoasemalla alkoi kuitenkin tuntua ytimissä. Ulkona oli kaatosade, joten iltaelämä Turun keskustassa olisi ollut lähinnä mollivoittoinen. Matkaan päästiin lopulta. Puolalainen byrokratia ja ylpeys yhdistettynä hitauteen tuntui turhauttavalta. Tunnin päästä saavuimme tuuliseen ja sateiseen Gdanskiin, laskeutumisvaiheessa oli pientä turbulenssia. Puolen yön jälkeen olimme hotelli Beethovenin pihassa. Meitä osattiin jo odottaa ja vastaanotto tiesi koneen myöhästymisestä. Henkilökunta oli erittäin ystävällinen, mikä lohdutti pimeyden ja väsymyksen keskellä. Aamuyöllä alkoi voimakas pahoinvointi, aamupala jäi vaisuksi, siitä huolimatta mies nousi tolpilleen ja menoksi Gdanskin keskustaan edullisella taksilla.
 |
| Majapaikkamme Hotel Beethoven Gdanskissa. |
 |
| Kauppahallin ovet avautuivat klo 9 paikallista aikaa. |
Aloitimme tutustumisen kauppahallista, jossa lihatiskimyyjät yrittivät hymyillä ja nyökkäillä rahojen toivossa. Karkkikojulla ostin paksuja suklaairtokarkkeja pari pussillista. Kuin entisajan neukkutyyliin tympeäilmeinen vanhahko polakkimuija mutisi itsekseen, kaatoi karkit uudestaan pienestä muovipussista pöydälle ja viskasi ostokset tiskin reunalle tervehtimättä ja puhumatta mitään ylimääräisiä. Ehkä parempi vaatetus ja zlotytukku kädessä eivät tuoneet ainakaan lisäpisteitä. Samankaltainen eukko istui vessarahastajana askeettisessa kopin nurkkauksessa puolaa pölpöttäen. Kauppahallin eli Market hallin lomassa on arkeologinen skansen ja romaaninen kellari Gdansk 700 vuotta sitten nähtynä. Gdansk oli v. 1945 asti saksankielinen Danzig, keskiaikainen hansakaupunki, joka mainitaan historiankirjoissa juuri ennen 1000-lukua. Gdanskissa asuu nykyään noin puoli miljoonaa asukasta. Se on Pohjois-Puolan merkittävin ja suurin satamakaupunki Itämeren rannalla.
 |
| Puolan kuningas Janowi III:n patsas. |
 |
| Sateinen syyssää hiljensi turistisesonkia. |
Bongasimme Pyhän Nikolauksen kirkon ja kunkku Janowi kolmosen patsaan. Huciskon sillalta otimme uuden kompanssisuunnan itään päin kohti Dlugan ostoskatua. Pitkä katu oli varsin hiljainen, heikot sadekuurot siivittivät kulkua. Muutama kuppila ja ravintola, postitoimisto ja sitäkin enemmän hopeameripihkabutiikkeja aina Stara Motlawan joelle saakka. Kirkonkellojen kumea ääni kaikui vanhoissa kortteleissa kauas. Kerjäläisiä ja pummaajia tuli jokunen vastaan. Laivaristeilylle emme lähteneet vaan päätimme kuljeskella edestakaisin souvenirs- ja amberliikkeissä. Erittäin taidokkaat käsin tehdyt meripihkatuotteet maksoivat noin 100-300 euroa. Koriste-esineille ei ollut tarvetta. Pyhän Maryn basilikaa restauroitiin. Daniel Gabriel Fahrenheitin syntymäpaikka ohitettiin vierestä. Eräässä kahvilassa nautittiin lämmin kermavaahtokaakao suurella kakunpalalla. Kyllä teki hyvää.
 |
| Meripihkatuotteita on tarjolla runsaasti Dlugassa. |
 |
| Herkuttelua kahviossa kävelyshoppailun jälkeen. |
Lähdimme katsomaan vielä päärautatieasemaa, Gdansk Glownya. Siellä ei tosin ollut mitään ihmeellistä emmekä lähteneet muualle kuin lähimmällä taksilla kohti hotelliamme. Gdanskin keskusta oli mielestämme katsottu viiden-kuuden tunnin kävelyllä. Lepo oli paikallaan, kun kuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Kämppä aamiaisen kanssa kuului todella halpaan TravelBirdin lentopakettiin. Hyvätasoinen tilava hotellihuone oli siivottu viimeisen päälle erinomaisesti. Hotellissa on 24 h päivystys ja lähistöllä alle puolen kilometrin säteellä peräti neljä sekatavarakauppaa perätysten. Niitä ei keskustasta löytynyt. Sen sijaan museoita, teattereita ja kirkkoja oli joka lähtöön. Pimeys ja sade laskeutuivat kaupungin ylle. Puolalaiset TV-viihdekanavat rentouttivat olotilaa ja oli aika mennä unten maille uuvuttavan päivän jälkeen. Hotelli sijaitsi aika kaukana kaikesta ja oli varsin hiljainen. Vastapäätä hotellia sijaitsi pieni lintulammikko ja puisto pienenä piristysruiskeena.
 |
| Stara Motlawan rantakatua. |
 |
| Näkymä rannasta vanhaankaupunkiin. |
Perjantaiaamuna aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kello seitsemältä aamiainen oli katettuna, tunnin päästä istuimme jo taksissa matkalla Lech Walesan lentokentälle ruuhkaisessa liikenteessä. Taksikyyti maksoi 60 zlotya eli noin 15 euroa. Lentoasema oli suuri ja turvatarkastukseen oli tungosta. Niinpä nopeus oli valttia joka tilanteessa, muutoin tavarat saivat kyytiä. Monella muullakin oli lähtö käsillä. Lentoasemalla on huomattava, että siellä käy vain paikallinen valuutta, euroja ei kelpuuteta. Tällä kertaa koneemme lähti aivan ajallaan. Lintutiedotus ilmoitti Säpin ohilentäneestä ruskohaikarasta juuri ennen koneen nousua klo 10 Suomen aikaa. Tilanne laukesi jo alkuunsa, joten tunnin lentomatka Turkuun ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Suomessa olikin lämpimämpää ja syksyn kauniit ruskan värit elävöittivät maisemaa. Nopeilla siirtymisillä Saloon saavuttiin klo 14.00.
