Örön linnakesaarella

Elokuun alussa meille avautui mahdollisuus vierailla Kemiönsaaren Örön linnakesaarella. Retkiä sinne järjestää viidettä kesää Saaristomeren Meripuolustusalueen ehdoilla Wilson Charter, joka tekee matkoja myös Bengtskärin majakalle. Lähdöt ovat Kemiönsaaren eteläkärjestä Kasnäsin satamalaiturista sinisen Örö-kilven luota. Koska Örö on sotilasaluetta, saareen ei voi nousta ilman henkilöllisyystodistusta eikä myöskään tulla maihin omatoimisesti ilman lupaa. Wilson Charter on saanut kesäksi vuodelle 2011 järjestettäväkseen 15 retkipäivää, joista ensi viikolla on jäljellä ti 9.8. ja ke 10.8. Retket ovat olleet hyvin suosittuja. Retken hinta on 55€ (4-14v lapsilta puolet vähemmän), mihin sisältyy merimatkat, lounas, kahvi sekä luonto- ja historiaopastus Örössä.

Vesibussi m/s Linnea tulossa Kasnäsin laituriin.

Merimetsoja matalalla luodolla Örön edustalla.

Örön linnakesaaren maihinnousupaikka.

Aluksemme vesibussi m/s Linnea lähti matkaan klo 10.30 Kasnäsistä. Matkan varrelta otettiin kylänväkeä lisää kyytiin, joten kokonaisvahvuudeksi muodostui yli 30 osallistujaa vesibussin koko huomioiden. Rantavedessä nähtiin kymmeniä korvameduusoja. Merimatka kesti 40 min. Karut havupuuvaltaiset mutta kauniit jään ja veden muokkaamat kalliosaaret vilahtivat nopeasti silmissä, kunnes saavuimme Öröseen. Saaren laiturilla olivat heti vastassa aseistetut sotilaspoliisit, jotka suorittivat ennakkotietojen mukaisesti muutamia pistokokeita henkilöllisyystodistusten tarkastamiseksi. Arpaonni suosi tietysti blogin kirjoittajaa. Aluksi ryhmä järjestäytyi parijonoon, minkä jälkeen lähdettiin vapaana ryhmänä liikkeelle asfalttitietä pitkin kohti kasarmialuetta. Retkemme luonto-oppaana toimi ympäristöbiologian opiskelija Atte Lindfors selostaen sekä suomeksi että ruotsiksi. Saaren tärkein luontotyyppi on harjusaaret. Monia paikkoja uhkaa nykyään umpeenkasvu. Ennen puolustusvoimien tuloa saarelle 100 vuotta sitten Örö oli Hiittisten asukkaiden karjan laidunmaana. Örö on 376 ha:n suuruinen metsittynyt saari, joka oli ennen huomattavasti avoimempi alue. Siihen sisältyy 18 Natura-luontotyyppiä ja 78 uhanalaista lajia. Örö on suomeksi Sorasaari, joka on II Salpausselän jatke.

Örön saarella on rehevää tervaleppälehtoa.

Puussa roikkuva perhosharrastajan syöttirysä on tuttu näky saaressa.

Sinappiperhonen laskeutui ajuruohon kukille opastuksen aikana.

Örö on tunnettu perhossaari. Helsingin yliopiston museomestari Jaakko Kullberg vierailee saaressa usein. Hänellä on kymmeniä syötti- ja valorysiä saaressa. Uusia hyönteislajeja lähinnä mikroperhosia Öröstä ilmoitetaan lähes vuosittain, tänä vuonna niitä on ilmaantunut jo kymmenkunta. Saaresta on tilastoitu 1600 perhoslajia, mikä vastaa 65% maamme perhoslajistosta. Yksi harvinaisimmista täällä tavatuista suurperhosista on sinilehtimittari (Scopula decorata). Örön luonto on erikoinen. Vanha tsaarinvallan aikainen rakennuskulttuuri, lehdot, merenrantakalliot, rantahietikot ja paahdeympäristöt luovat otollisen paikan perhostutkimukselle. Kuunnellessani opastusta sinappiperhosnaaras laskeutui ajuruohojen kukille hetkeksi aikaa. Paitsi perhosistaan Örö tiedetään myös harvinaisten kasvien esiintymispaikkana. Näistä mainittakoon rantakaura, merivehnä, hietikkosara, mali eli koiruoho, kangasajuruoho, merikaali, neidonkieli, lännen- ja etelänkylmänkukka ym. Harvinaiset kasvilajit ovat mitä ilmeisemmin ilmestyneet kahdella tavalla, joko laivojen painolastissa maaperän mukana tai Baltiasta hevosille tuodun heinän joukossa. Käärmeitä saaressa on hyvin runsaasti. Kerrotaan, että 1980-luvulla Örön varusmiehet saivat yhden ylimääräisen lomapäivän kymmentä tapettua käärmettä vastaan. Uskoisin asian hoituneen varsin nopeasti siihen aikaan.

Mukulakivitieverkostoa on rakennettu noin 10 km sata vuotta sitten. 

Keltainen rakennus on toiminut aikoinaan sotilaskotina.

Saaren eteläosan rantoja peittää sankka ruohokasvillisuus.

Daniel Wilson kertoi rakennuskohteista ja saaren historiasta. Örössä on yhteensä noin 10 km mukulakiviteitä, joita aikoinaan rakensivat Venäjän Kaukoidän kiinalaisen näköiset sotavangit kuin myös Helsingin rangaistusvangit 1910-luvulla. Saaressa on ollut myös pienoisrautatie, jota ei enää ole säilynyt meidän sukupolviimme asti. Siinä liikennöi historiallinen ns. Örö Express. Örö kuuluu monen muun Suomenlahdella sijaitsevan rannikkolinnakkeen tavoin Pietari Suuren merilinnoitusalueeseen, minkä tavoitteena oli suojata Pietaria riittävän etäältä vihollista vastaan. Örö osallistui mm. Bengtskärin taisteluihin kesällä 1941.

Örön kasarmialue edustaa tsaarinvallan aikaista rakennuskulttuuria.

Ruokalassa on hymy herkässä, kun ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.

Kasarmin varusmiestupa sisältä.

Parin tunnin kävelykierroksen jälkeen linnakkeen ruokalassa syötiin maittava ja ruhtinaallinen kenttälounas, johon kuului perunasalaatti, savulohi, ruotsalainen perinneruoka gubbröra, kurkku, saaristolimppu, voi ja vesi. Paluumatkalla veneessä tarjottiin vielä kahvi/tee ja hillomunkki. Ruokailun lomassa sai tutustua kasarmirakennukseen tupineen, minkä jälkeen ryhmä kiipesi korkealle mäelle kasematin päälle, mistä avautui avarat näköalat kaikkialle. Bengtskärin majakka erottui hyvin aurinkoisessa säässä. Linnuntietä matkaa kertyi 13 km. Loppuajan saimme kuulla vielä Örön varapäällikkönä toimineen Tero Kosken erinomaista esitystä kasematin luona ja käytävän sisällä 12 tuuman Obuhov tykistä. Nämä venäläisvalmisteiset tykit olivat aikansa parhaimmistoa. Pelkkä tykki painoi 50 tonnia, 453-470 kg:n ammukset ahdettiin 305-milliseen tykin putkeen, jonka pituus oli lähes 16 m. Tykin normaali käyttöikä oli noin 200 ammuskertaa. Ammuksen lähtönopeus oli hurja 900 m/s eli kolme kertaa äänen nopeus ja kantama noin 40 km. Kakkos- ja kolmostykit kuljetettiin Karjalaan Viipurinlahdelle talvisodan taisteluihin. Kiinteiden rannikkotykkien merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä on jäänyt jo vähäiseksi. Örössä ei ole ollut kantahenkilökuntaa ja varusmiehiä vuoden 2005 jälkeen. Nykyisin Örö toimii yhä sota- ja ampumaharjoitusalueena.

Retkikunta kiipeämässä kasematille 155-millisen tykin luokse.

Taustalla Bengtskärin majakka Öröstä nähtynä 13 km päässä.

Kuvassa 12 tuuman Obuhov-tykin putki, oikealla opas Daniel Wilson.

Opastusten venähdettyä vähän pitkäksi asiatulvan johdosta lähdimme saaresta klo 15.45 ja takaisin Kasnäsissa olimme klo 16.30 mennessä. Näin ensimmäistä kertaa suosittelen lämpimästi retkikohdetta jokaiselle, jolle muutaman kilometrin kävely ei ole pahasta. Matkan käytännön järjestelyistä vastasi miellyttävä opas Virpi Heino työnkuvana ilmoittautumiset, rahastus ja kenttälounas. Sään ollessa helteinen ja aurinkoinen, kannattaa vettä ja juomapulloja (alkoholittomia) pitää mukana. On huomattava, että tupakointi ja avotulenteko on Örössä kielletty. Valokuvia voi ottaa miltei kaikista kohteista joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta omaan käyttöön. Luvan kuvien julkaisuun blogissani on myöntänyt Örön entinen päällikkö komentajakapteeni Tom Lund.

Luontoretkeilyä Länsi-Turunmaassa

Lämpö on hellinyt yhä lomailijoita ja viikonloppumatkailijoita. Saaristomerellä seilasi runsaasti purjeveneitä. Päämäärämme oli jälleen kerran Utön majakkasaari ja Havshotel. Ennen kuin olimme siellä asti, päätimme retkeillä Paraisten päiväperhospaikoissa. Lemlaxön kedoilla lenteli yhä kaksi komeaa isoapolloa, joista toinen oli jo aika kuluneen oloinen. Isoapollot laskeutuivat välillä heinäpellolle maahan, kunnes pyrähtivät taas ylös lentäen matalalla pienellä alueella edestakaisin. Lajin lentohan alkoi jo kuukausi sitten varsin varhain. Muutamia keisarinviittoja, sekä koiraita että naaraita, vieraili kukilla vakiopaikoissaan.

Rauhoitettu isoapollo on Paraisten kukkaketojen komistus.

Retken mukavin yllätys oli ritariperhosen näkeminen yllättävässä paikassa, nimittäin Paraisten-Nauvon autolautalla. Perhonen jatkoi kuitenkin nopeasti matkaansa Nauvon pääsaarta kohti. Mekin suuntasimme Nauvoon ja otimme savuahvenia evääksi m/s Eivorille. Pärnäisissä autojen määrästä päätellen saaristossa oli nyt meneillään vilkkain turistisesonki. Klo 18 jälkeen saavuimme Utöseen ja ensi töiksemme bongasimme harvinaisen töyhtökiurun, josta tuli tieto vasta matkan varrelta Saaristotieltä. Töyhtökiuru oli saaren neljäs ja historiassaan 52. havainto Suomesta. Lintu oleskeli usein taiteilijapaja Pikku Tyllin takana kallioilla ja sorakasoilla.

Töyhtökiuru tupsahti Utöseen neljännen kerran.

Parinkymmenen asteen lämmössä ja auringonpaisteessa ulkosaariston kesä tuntui olevan parhaimmillaan. Talojen pihapiireissä suopayrteillä pörräili kymmeniä gammayökkösiä ja matarakiitäjiä. Näiden joukosta Varesvuon Markus oli löytänyt hyvin harvinaisen tyräkkikiitäjän, pari aiempaa valorysästä. Myös etelänpäiväkiitäjä tuli havaittua. Utö onkin Suomen varmimpia paikkoja nähdä tämä vaeltajalaji lähes vuosittain. Tähän aikaan nähtävät yksilöt ovat kotimaista polvea. Kuivilla kedoilla heinänkorsissa istuskeli valkotäpläpaksupäitä, pieniä päiväperhosia.

Valkotäpläpaksupää lepäilee heinänkorressa.

Heinäkuun viimeinenkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Etelätuuli puhalsi vienosti. Töyhtökiuru oli edelleen paikalla ja jo aamuvarhain ensimmäinen kirjosiipikäpylintu äänteli lepikossa. Itäniityn pihlajissa hengaili 7 yksilön parvi, jossa oli ainakin kolme kauniin punaista koirasta. Tuulihaukat lekuttelivat kylän yllä myyräjahdissa. Käet saalistivat ilmatilassa hyönteisiä ja kultarinnat lymyilivät lehvästöjen kätköissä. Kahlaajamuutto jatkui edelleen, mm. mustavikloja ja liroja oli liikekannalla. Kaunis päivä veti puoleensa päiväperhosia. Rantakukilla koulun niityllä hyöri etupäässä kymmeniä isokokoisia valkoisia kaaliperhosia.

Kaaliperhosia lepatteli kymmenittäin punavärisillä rantakukilla.

Päivän edetessä ja lämmön noustessa rantakukkaniityllä oli bongattavana muitakin päiväperhosia. Amiraali, ohdakeperhonen, liuska- ja neitoperhonen, kaksi sitruunaperhosta, useita hopeatäpliä ja loistokultasiipi. Saareen vaeltaneita sinappiperhosia en jostain syystä onnistunut näkemään. Myötätuulessa perhoset ovat hyvinkin voineet jatkaa matkaansa.

Lehtohepokatti on kookas vihreänvärinen konsertoija.

Vajan punaisella seinustalla köllötteli vihreä noin 5 cm:n pituinen lehtohepokatti. Sirkkojen konsertti heinäniityillä oli taukoamatonta. Iltapäivällä koitti taas hetki, jolloin piti palata mantereelle takaisin. Seuraava Utön vierailu on juhlakäynti, ajankohta on tosin vielä avoin. Samaan saumaan toivoisi osuvan uusi saaren lintupinna tasakymmenien merkeissä.

Neljä seuranhaluista lammasta laiduntaa lepikossa.

Harvinaisuuksia liikkeellä

Paahtavat helteet ovat edelleen jatkuneet ukkoskuurojen säestäminä. Perhoskesästä on muodostunut heinäkuun harvinaisuuksien pohjalta jo nyt varsin erinomainen. Vaellustilanteita on syntynyt useita. Vaaleakeltaperhonen, etelänhopeatäplä, isonokkosperhonen, sinappiperhonen, keltaritariyökkönen jne. Viime päivinä lista on täydentynyt entistäkin harvinaisemmilla lajeilla. Kuusamaperhonen eli ent. pikkuhaapaperhonen (Limenitis camilla) löydettiin Salosta ja tyräkkikiitäjä (Hyles euphorbiae) Mäntsälästä. Joitakin kyynelyökkösiä (Calyptra thalictri), joka löytyy myös kokoelmistani, on havaittu jonkin verran. Sinappiperhoset ovat levittäytyneet koko Etelä-Suomeen tällä viikolla. Helpoiten niitä bongaa tienvarsien kukilta ja ennen kaikkea vielä kukkivilta öljykasvipelloilta. Keltaritariyökkösiä on saatu pyydyksistä aina länsirannikkoa myöten, kiitos pitkään kestäneen lämpöaallon itätuulineen. Toivottavasti laji vakinaistuu Lounais-Suomeen. Joutomaita ja pellonvierustoja kannattaa nyt tarkkailla. Ohdakkeiden kukilta löytyy värikkäitä päiväperhosiamme ja aina joukkoon mahtuu myös erikoisuuksia. Lintupuolelta viikon sisällä on bongattu ainoastaan yhden illan viipyneet sininärhi Sievissä ja paksujalka Lappeenrannan Joutsenossa. Liikkeellä on paljon kirjosiipikäpylintuja, jotka kiertävät parvina rannikkoa seuraillen. Riuttatiiraa on päästy ihailemaan etenkin Porin Yyterin hiekkarannoilla. Norjan puolella on viihtynyt amerikanisolokki, joka saisi täällä lintubongareihinkin vipinää.

Neitoperhonen rinnan amiraalin kanssa ohdakkeiden kukilla.

Ohdakeperhonen vierailee mieluusti tienvarsien kukilla.

Liuskaperhonen koivunlehdellä. Laji käy ahkerasti syöteillä.

Karttaperhosen tummaa kakkospolvea on esiintynyt runsaasti. 

Keltaritariyökköset Kemiönsaarella ja Salossa

Kulunut viikko (19.-23.7.) oli varsin hyvä perhosvaeltajien kannalta. Voimakas kaakkoinen ja helteinen ilmamassa kiertyi kaukaa Mustaltamereltä Suomeen asti. Sinappiperhosten (Pieris daplidice) eturintama saavutti kaakkoisimman Suomen, josta perhosia on alkanut levittäytyä sisämaata kohti. Ensimmäisiä on bongattu jo Kemiönsaarellakin. Viime vuonna heinä-elokuun vaihteessa Etelä-Suomessa oli runsaasti sinappiperhosia. Kannattaa hakeutua kukkivalle rypsipellolle, mikäli mielii nähdä sinappiperhosia. Joukossa voi hyvällä tuurilla olla vielä harvinaisempia sukulaislajeja. Häive- ja pikkuhäiveperhosia nähtiin edelleen runsaasti, joskin niiden kunto alkaa jo hiipua ja loistokkuus kadota. Keisarinviittoja on vakiopaikoillaan. Sen harvinaista valesina-muotoa on myös nähty. Isoista hopeatäpläperhosista etelänhopeatäplän (Argynnis laodice) kohtaaminen etelärannikolla on nyt ajankohtaista. Kovista vaeltajista kirsikkaperhoset (Nymphalis polychloros) säväyttävät aina vuodesta toiseen. Niitä kirjataan lähinnä perhosharrastajien syöttirysistä. Kotimainen tuore amiraalikanta lähti liikkeelle. Syöttinesteillä on alkanut käydä liuskaperhosten lisäksi myös suruvaippoja. Neito- ja sitruunaperhosten määrä on lisääntynyt etenkin peltoteiden varsilla ja ohdakeniityillä. Parittomana vuotena metsänokiperhoset ilahduttavat poluilla mustikkaretken kulkijaa.

Sinappiperhonen on saapunut vaellusmatkaltaan rypsipellolle.

Tuoreita amiraaleja näkee jo maastossa ohdakkeiden kukilla.

Keisarinviitta on suurin hopeatäpläperhosemme. Kuvassa koiras.

Yöperhoset ovat tulleet nihkeästi valolle, mutta sitäkin paremmin syöttirysille. Heinäkuun viimeinen kolmannes on tyypillistä ritariyökkösten aloitusaikaa. Lyhyen matkan vaeltajat muodostavat myös paikallisia kantoja. Punaisista ritariyökkösistä kulmaritariyökkönen (Catocala nupta) on jo vakiintunut Halikonlahden rantametsiin. Loppukesän ensimmäinen löytyi kuitenkin Kemiönsaarelta. Selvemmin tilapäisvaeltajana tunnettu aaltoritariyökkönen (C.sponsa) on sekin aloittanut lentonsa. Kaikkein mielenkiintoisin ilmiö on pienimmän keltaritariyökkösen (C.fulminea) vaelluksen ulottuminen Salon seudulle ja Kemiönsaarelle asti. Lajia on odotettu tänne hartaasti useita vuosia. Kaakkois-Suomessa ja sisämaassa lajia on havaittu paikoin jopa satamäärin vuosittain. Keltaritariyökkösen etusiivet ovat ruskeanharmaat ja salamakuvioiset, takasiivet keltaiset mustine vöineen. Toukat elävät mm. tuomella, kirsikalla, orapihlajalla ym.
Kesän erikoisuutena voi mainita suruyökkösen (Amphipyra perflua) massaesiintymisen. Se on ollut syöttirysien yleisin laji. Raaseporin Fiskarsissa muutamassa päivässä punaviinille tuli yli 200 yksilöä. Öiden harvinaisuuksia ovat kultaperät (Euproctis similis), joita havainnoidaan säännöllisesti Hanko -Turun saaristo välillä. Isokeltasiipi (Lithosia quadra) ja maltsayökkönen (Trachea atriplicis) levittäytyivät viime vuonna näihin aikoihin ryminällä Kemiönsaareen ja Saloon. Tavallisista lajeista kiitäjien kakkospolvi lentelee paraikaa, samoin vihreät isomittarit ja värikkäät isosiilikkäät. Kookkaita puuntuhoojia pöristelee silloin tällöin valolle yön pimeimpään aikaan. Sääkarttojen ennusteiden mukaan ensi viikoksi on odotettavissa lisää perhosvaeltajia.

Suruyökkönen on ollut syöttirysien runsain perhoslaji.

Isomittari on mustikkametsien kaunis vihreä yöperhonen.

Yleinen poppelikiitäjä tulee hyvin valolle.

Massiivinen ukkosrintama Salossa

Kulunut vuorokausi oli vuoden runsassateisin päivä. Idän suunnasta tulleet todella hiostavan kosteat ukkoskuurot alkoivat aamuyöllä ja jatkuivat aina keskipäivään asti. Salossa vettä satoi noin 50 mm. Kadut velloivat järvinä, viemärit eivät vetäneet kunnolla ja alikulut täyttyivät paikoin ääriään myöten vedestä ja mukaan tulleesta maa-aineksesta. Halikon Asemanseudulla rautatiesillan alikulku katkaistiin liikenteeltä hurjan vedentulon vuoksi. Tulva-alue pääsi iltaviiden uutisotsikoihin asti. Sama paikka tulvii melkein vuosittain keväisin lumen sulamisaikaan. Trooppista yötä on luvassa ensi yöksikin ja uuvuttavaa +30 asteen hellettä seuraavaksi päiväksi. Tänään iltapäivällä Salossa saatiin siitäkin esimakua, sillä lämpötila kipusi jo nyt +29 asteeseen. Puolenpäivän maissa Salon keskikaupungin ylle ilmaantui jälleen massiivinen ukkosrintama, jossa oli räiskyvää jytinää ja salamointia tiuhaan tahtiin rankkojen kuurojen kera. Harvoin kaupungin yllä nähdään yhtä voimakas ukkosrintama kuin mitä se tänään oli.

Ajoneuvoliikenne katkaistiin Halikon Asemanseudulla Vanhalla Turuntiellä
rantaradan alikulussa veden tulviessa rankkojen ukkoskuurojen vuoksi.

Saaristoviikonloppu Utössä

Lyhyt viikonloppu sujui leppoisasti jälleen ulkosaaristossa Utön majakkasaarella. Lauantaiaamuna Salo-Turku välillä satoi rankasti vettä, jota oli kertynyt teiden pinnoille vesipatjoiksi asti. Saaristotiellä Paraisilla aurinko alkoi paistaa ja sää muuttuikin siitä lähtien poutaiseksi ja entistä lämpimämmäksi. Ennen m/s Eivorille tuloa pysähdyimme Nauvon Saaristolaistorille ja vierasvenesatamaan väen vilskeeseen. Roro-lautta Östern lähti juuri satamasta sen liikennöidessä reittiä Nauvo-Seili-Hanka. Kalakojusta Börjes Fisk ostimme maittavaa suolattua savulohta matkaevääksi. Autokin mahtui sentään Pärnäisten parkkipaikalle. Saaristo houkuttelee kesäisin matkailijoita, mökkiläisiä ja kesänviettäjiä.

Nauvon vierasvenesatamassa Börjes Fisk tarjoaa maittavia savukala-antimia.

M/S Östern lähti tunnin kierrokselle Nauvon Seiliä kohti.

Eivorissa nähtiin Kuusiston Kimi matkalla Utöseen. Konkarikelmit kokoontuivat siis jälleen, Tenovuon Jorman ollessa jo kotonaan saaressa. Saaristomerellä ei tehty mitään ihmeellisempiä luontohavaintoja. Yhteysalus saapui perille klo 18.00 jälkeen ja majoituimme Fågelliin tanssikoulu Sambicin sekaan. Fågellia vastapäätä sijaitsee Taiteilijapaja Pikku Tylli, jonka nimeen olen saanut myötävaikuttaa aikoinaan. Se on avoinna elokuun puolelle asti ja sieltä voi ostaa kotiin vietäväksi keramiikkaa, koruja, tekstiilejä ja matkamuistoesineitä.

Utön Taiteilijapaja Pikku Tyllissä voi tehdä mukavia löytöjä.

Yhteysalus m/s Aspö Utön puulaiturissa.

Keskiviikon lisäksi lauantaisin Utön puulaiturille ankkuroituu m/s Aspö, jota kipparoi hotellin omistaja Eero Laaksonen. Butiikkikierros sai jatkoa, sillä rannassa Disa Öhman esitteli tekemiään taidokkaita Utö-aiheisia neuleita, tarkemmin niitä voi tiedustella osoitteesta ljusan.disa@aland.net. Samasta paikasta voi kysyä aamuisin myös herkullisia savukampeloita. Illalla ehti pistäytymään myös kyläkauppaan ja Hannas horisontin kahvilaan ja kioskiin, jossa on myös matkamuistoja ja kirjoja myytävänä. Kyläaukiolla on Arto Ylisen Ymmin puoti hienoine postikortteineen ja muine tuotteineen. Niin Utöstä kuin mantereeltakin voi mukaansa hankkia Juha Laaksoselta ilmestyneen uuden kirjan, Utö syksy ja kevät ulkosaaressa.

Disa Öhman ja Utö-aiheiset neuleet.

Vasemmalla Hannas horisontin kahvila-kioski ja oikealla Tenovuon tupa.

Kulttuuri- ja shoppailuannin lomassa ehdimme kiikaroida itärantaa, jossa oli lähinnä liroja, suosirrejä, pari kuovisirriä ja metsäviklo paikallisten pesivien kahlaajien lisäksi. Ruisrääkkä narisi aktiivisesti ruovikon lähellä. Varesvuon Markus oli vielä kuvaamassa piilokojussaan, josta Tenovuon Jorma oli jo tullut kylälle juttelemaan Kimin ja Pyryn kanssa. Poikkesimme Jannen pihaan ihastelemaan saaren kauneinta perennapuutarhaa. Värikkäissä valikoimissa ja sommitelmissa silmä lepää. Kiitos kuuluu kuulema paremmalle puoliskolle.

Tulipunainen köynnösruusu kukkii talon seinustalla.

Jannen pihassa perennat kukoistavat pitkin kesää.

Oli aika palata hotellille. Kimi olikin ehtinyt jo paikalle lasillisten ääreen. Luvassa oli menoa ja meininkiä kuntoliikunnan harrastajille, sillä hotellin sisäpihalla iltayhdeksän jälkeen yleisön hurmasi Sambic Taina Kanervan johdolla valkoisissa asuissaan. Tanssikoulun saaristokurssi brasilialaisine rytmeineen ei jättänyt ketään kylmäksi. Aiheesta enemmän kiinnostuneille löytyy www.sambic.com. Utön palvelutarjonta tuntuu siis monipuolistuvan kaiken aikaa. Kaiken kukkuraksi hotellilla on tällä hetkellä Jorma Tenovuon ja Markus Varesvuon luontokuvanäyttely Utön lintuotoksista. Kannattaa poiketa bongaamaan tasokkaita ja taiteellisia tilannekuvia.

Utön Havshotel täyttyy sesonkiaikoina vierailijoista.

Sambicin brasilialaiset rytmit saivat Utön turisteihin liikettä.

Auringonlaskussa klo 21.30-23.00 välillä länsihorisontissa oli havaittavissa varsin upea iltarusko. Taivaanranta oli syvän oranssin, punaisen ja mustan värinen. Värisävyt vaihtuivat ajan mittaan auringon pilkistäessä pilviverhon takaa. Tunnelma oli kerrassaan mystinen ja mieleenpainuva. Karikukko tuli viereen seuraamaan puuhiani. Pilkkasiipinaaras ui rantavedessä lapsikatraansa kanssa suojaisessa poukamassa. Pieni tuulenvire merellä sai aikaan pikkuaaltoja.

Auringonlaskua sinisissä väreissä Utön länsipuolella.

Iltaruskossa korostuu syvälliset värit ja jyrkät kontrastit.

Sunnuntaiaamu valkeni tyynessä säässä. Luvassa oli kuuma ja aurinkoinen päivä. Pilvet hävisivät lähes kokonaan. Herätys viideltä ja maastoon. Luotsiasemalla noin tunnin staijaus tuotti 7 ruokkia, 3 merihanhea ja 3 paikallista merikihua. Lapintiirat lentelivät Kesnäsistä lähiluodoille. Emot jaksoivat kantaa vielä pikkukaloja lentopoikasilleen. Tiiroja oli noin 200 yksilöä. Kauempana näkyi muutama merikotka. Harmaa- ja merilokit patsastelivat talojen savupiipuilla. Pensas- ja lehtokertut lauleskelivat aktiivisesti. Pari kultarintaa oli edelleen reviireillään, ensimmäinen maakellarin takana antennilla ja toinen varoitteleva itäniityn isossa pihlajassa polun varrella. Käki ja punavarpunen esittäytyi pikaisesti. Kahlaajakoostumus oli eilisen kaltainen. Puoli yhdeksältä hotellilla odotti ruhtinaallinen aamiainen virolaiskokkien toimesta. Harvassa paikassa voi samaan aikaan syödessä tarkkailla merelle.

Äänekkäältä punajalkaviklolta ei jää mikään huomaamatta.

Merilokit tähystävät usein savupiippujen päällä.

Tähän aikaan vuodesta Utön saari on kasvillisuudeltaan rehevä, kedot kukkivat ja päiväperhoset lentelevät. Saaren kasvimaailmaa dominoivat jänönapila, kissankello, keltamatara, siankärsämö, käärmeenpistoyrtti, tahma-ailakki ja pietaryrtti. Päiväperhoset lepäilevät joutomaiden kukkasilla. Erityisesti ohdakkeet vetivät puoleensa hopeatäplä- ja nokkosperhosia. Piiloutumisen mestareina kirjavat hietaheinäperhoset naamioituivat uskomattoman hyvin hietikolle ja kallion pinnalle jäkäläkuvioon. Keltaniittyperhosta oli sangen runsaasti. Yksinäinen huonokuntoinen amiraali lenteli koulun pihassa. Heinäsirkat hyppivät ja sirittelivät heinikossa.

Hietaheinäperhonen on maastoutunut ruderaatin hiekkaan.

Jänönapila kasvaa runsaana Utön karulla maaperällä.

Utön itäniityn polkua mesiangervojen reunustamina. 

Kissankellot ja keltamatarat kaunistavat ketoja.

Lämpötila oli kivunnut +20 asteeseen. Retkeilyn kannalta oli jo helteisen kuumaa. Hangossa nähdyt riuttatiirat eivät eksyneet Utön vesille asti. Puoli kolmelta koitti lähtöhetken aika. M/S Aspö oli irtautunut Utöstä jo aiemmin. Minä ja Marita astuimme laivaan. Tenovuon Jorma ja Kuusiston Kimmo jäivät saareen. Varesvuon Markus lähti Bokullaan Ymmin veneellä. Utössä oli paljon kuvattavaa ja aktiviteettia. Heinä-elokuu on leppoisaa rentoutumisen aikaa.

Sateenkaari auringonlaskun aikaan

Pienet sadekuurot ovat hallinneet perjantaipäivän säätä. Iltamyöhäisellä auringon laskiessa Salon kaupungin eteläiselle taivaalle syntyi sateenkaari, joka vahvistui ja voimistui muutamaksi minuutiksi ennen kuin hävisi kokonaan. Sateenkaari syntyy, kun edessä sataa ja aurinko paistaa samaan aikaan katsojan selän takaa. Tällöin auringon täytyy olla tarpeeksi alhaalla alle 40 asteen kulmassa. Sateenkaaressa värit ovat sisäreunalta lukien violetti, sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen. Värien voimakkuus vaihtelee sen mukaan, miten suuria vesipisarat ovat. Koosta riippuen voi tapahtua myös toinen valon taittuminen, jolloin voi syntyä sivusateenkaari ensimmäisen ulkopuolelle. Siinä värit ovat päinvastaisessa järjestyksessä ja selvästi himmeämpiä kuin sisemmässä kaaressa. Sateenkaaren esiintyminen herättää joissakin ennustuksia, romantiikkaa ja uskomuksia. Kulta-arkun tmv. aarteen löytyminen olisi varmasti jokaiselle mieleen, joskin hyvin epätodennäköistä.

Sateenkaari Salon kaupungin etelätaivaalla 15.7.2011 klo 21.42.

Sateenkaari kuvattuna Etelä-Suomessa 1.5.2010 klo 19.05.

Voimakas sateenkaari Inarin Saariselällä 25.6.2005 klo 21.06.

Häiveperhoset helteellä

Kulunut viikko oli todella lämmin ja helteinen. Heinäkuun alussa hyönteistietokantaan ilmoitettiin ensimmäiset häiveperhoset, nämä violetinhohtoiset jumalten sanansaattajat, jotka ovat kotiutuneet meille hiljattain vakinaisiksi lajeiksi etelärannikolle. Täydennystä tulee myös maamme ulkopuolelta lähinnä Baltian suunnasta Suomenlahden yli. Viime päivinä on nähty kumpaakin lajia, sekä häiveperhosta (Apatura iris) että pikkuhäiveperhosta (Apatura ilia). Nimestään huolimatta näillä lähekkäisillä lajeilla ei ole juurikaan kokoeroa. Miten sitten erottaa lajit toisistaan maastossa? Pikkuhäiveperhosella on kummassakin siipiparissa silmätäplä, häiveperhosella vain takasiivissä. Toki muitakin eroavaisuuksia löytyy. Kuvista määrittäminen käy vaivatta. Vain koirailla on siipien yläpinnoilla tietyissä valonkulmissa kaunis violetinhohtoinen sävy. Loppuviikosta sain pari soittoa erikoisista päiväperhosista Halikon Vaskiolta  ja Perniön Ervelästä. Epäilykset häiveperhosten suuntaan olivat vahvat. Perhoset olivat liikkeellä aamupäivällä. Halikon häiveperhoskandidaatti oli istahtanut kämmenelle pitkäksi aikaa munkkisokeria imemään ja päätyi lasipurkkiin, joka laitettiin ohjeitteni mukaisesti jääkaappiin odottamaan tunnistusta. Tullessani paikalle minua odotti positiivinen yllätys, sillä priimakuntoinen perhonen oli pikkuhäiveperhonen. Sitä ei ennen oltu paikalla nähty. Perniössä puolestaan ensin haapaperhoseksi veikkailtu perhonen tarkennettiin häiveperhoslajiksi. Perhonen oli pyrähtänyt mökin kuistille ja imi useaan kertaan vanhaa kuivunutta nestettä muovisesta kuviollisesta pöytäliinasta. Keltainen imukärsä toimi tarkasti. Perhosen levittäessä siipensä kokonaan auki, tämäkin yksilö osoittautui harvinaiseksi pikkuhäiveperhoseksi. Perhosia voi houkutella pihaan perustamalla perhosbaarin. Fariinisokerilla sekoitettu makea punaviini tehoaa vuorenvarmasti. Myös käyneet nestemäiset elintarvikkeet ja mädäntyneet hedelmät ovat näille lajeille mieleen.

Pikkuhäiveperhonen vilvoitteli jääkaapissa tunnistusta varten.

Pikkuhäiveperhonen imee jotakin nestettä pöytäliinan pinnalta.

Lähikuvassa pikkuhäiveperhoskoiras siipien alapinnoilta nähtynä.