maanantai 1. elokuuta 2011

Luontoretkeilyä Länsi-Turunmaassa

Lämpö on hellinyt yhä lomailijoita ja viikonloppumatkailijoita. Saaristomerellä seilasi runsaasti purjeveneitä. Päämäärämme oli jälleen kerran Utön majakkasaari ja Havshotel. Ennen kuin olimme siellä asti, päätimme retkeillä Paraisten päiväperhospaikoissa. Lemlaxön kedoilla lenteli yhä kaksi komeaa isoapolloa, joista toinen oli jo aika kuluneen oloinen. Isoapollot laskeutuivat välillä heinäpellolle maahan, kunnes pyrähtivät taas ylös lentäen matalalla pienellä alueella edestakaisin. Lajin lentohan alkoi jo kuukausi sitten varsin varhain. Muutamia keisarinviittoja, sekä koiraita että naaraita, vieraili kukilla vakiopaikoissaan.

Rauhoitettu isoapollo on Paraisten kukkaketojen komistus.
Retken mukavin yllätys oli ritariperhosen näkeminen yllättävässä paikassa, nimittäin Paraisten-Nauvon autolautalla. Perhonen jatkoi kuitenkin nopeasti matkaansa Nauvon pääsaarta kohti. Mekin suuntasimme Nauvoon ja otimme savuahvenia evääksi m/s Eivorille. Pärnäisissä autojen määrästä päätellen saaristossa oli nyt meneillään vilkkain turistisesonki. Klo 18 jälkeen saavuimme Utöseen ja ensi töiksemme bongasimme harvinaisen töyhtökiurun, josta tuli tieto vasta matkan varrelta Saaristotieltä. Töyhtökiuru oli saaren neljäs ja historiassaan 52. havainto Suomesta. Lintu oleskeli usein taiteilijapaja Pikku Tyllin takana kallioilla ja sorakasoilla.

Töyhtökiuru tupsahti Utöseen neljännen kerran.
Parinkymmenen asteen lämmössä ja auringonpaisteessa ulkosaariston kesä tuntui olevan parhaimmillaan. Talojen pihapiireissä suopayrteillä pörräili kymmeniä gammayökkösiä ja matarakiitäjiä. Näiden joukosta Varesvuon Markus oli löytänyt hyvin harvinaisen tyräkkikiitäjän, pari aiempaa valorysästä. Myös etelänpäiväkiitäjä tuli havaittua. Utö onkin Suomen varmimpia paikkoja nähdä tämä vaeltajalaji lähes vuosittain. Tähän aikaan nähtävät yksilöt ovat kotimaista polvea. Kuivilla kedoilla heinänkorsissa istuskeli valkotäpläpaksupäitä, pieniä päiväperhosia.

Valkotäpläpaksupää lepäilee heinänkorressa.
Heinäkuun viimeinenkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Etelätuuli puhalsi vienosti. Töyhtökiuru oli edelleen paikalla ja jo aamuvarhain ensimmäinen kirjosiipikäpylintu äänteli lepikossa. Itäniityn pihlajissa hengaili 7 yksilön parvi, jossa oli ainakin kolme kauniin punaista koirasta. Tuulihaukat lekuttelivat kylän yllä myyräjahdissa. Käet saalistivat ilmatilassa hyönteisiä ja kultarinnat lymyilivät lehvästöjen kätköissä. Kahlaajamuutto jatkui edelleen, mm. mustavikloja ja liroja oli liikekannalla. Kaunis päivä veti puoleensa päiväperhosia. Rantakukilla koulun niityllä hyöri etupäässä kymmeniä isokokoisia valkoisia kaaliperhosia.

Kaaliperhosia lepatteli kymmenittäin punavärisillä rantakukilla.

Päivän edetessä ja lämmön noustessa rantakukkaniityllä oli bongattavana muitakin päiväperhosia. Amiraali, ohdakeperhonen, liuska- ja neitoperhonen, kaksi sitruunaperhosta, useita hopeatäpliä ja loistokultasiipi. Saareen vaeltaneita sinappiperhosia en jostain syystä onnistunut näkemään. Myötätuulessa perhoset ovat hyvinkin voineet jatkaa matkaansa.

Lehtohepokatti on kookas vihreänvärinen konsertoija.
Vajan punaisella seinustalla köllötteli vihreä noin 5 cm:n pituinen lehtohepokatti. Sirkkojen konsertti heinäniityillä oli taukoamatonta. Iltapäivällä koitti taas hetki, jolloin piti palata mantereelle takaisin. Seuraava Utön vierailu on juhlakäynti, ajankohta on tosin vielä avoin. Samaan saumaan toivoisi osuvan uusi saaren lintupinna tasakymmenien merkeissä.

Neljä seuranhaluista lammasta laiduntaa lepikossa.