Säät alkavat kylmetä pikkuhiljaa. Lapissa on jo talvi ollut jonkin aikaa. Täällä etelässä on saatu nauttia hyvistä linturetkistä ja etenkin pääkaupunkiseudulla. Kuukausipinnoista pussitiainen Kirkkonummella, myöhästelijöistä pohjansirkku ja harmaasieppo Helsingissä sekä lapinkirvinen Vantaalla. Täytyy nostaa hattua Jussi Lindströmille, joka ystävällisesti ja vapaaehtoisesti suostui lainaamaan ensin saappaitaan, jotta saisin pussitiaisen. Ja sehän onnistui miltei heti. Ja onneksi myös mies itse sai linnun kuultua lähietäisyydeltä. Pohjansirkkua haettiin pitkään, kunnes aukion reunasta Leo Wallinmaa plokkasi linnun edestään. Sulka hattuun tällekin miehelle. Lapinkirvisen etsinnässä Jösse hoiti tyylikkäästi tonttinsa auttamalla ketjussa ja paikantamassa lintua tulijoille. Liikkeelle piti lähteä Perniön karpalosuolta. Aika kuitenkin riitti vallan hyvin. Todellinen jymypaukku ja megarari oli mustakurkkumurrin ilmestyminen Porkkalan vesille. Taisin olla harvoja lounaisen Suomen bongareita, jotka ehtivät ajoissa paikalle, kiitos Helsingin työpaikan. Eikä siinäkään tapauksessa jäänyt kuin kolme minuuttia katseluaikaa uivasta linnusta toisen kaukoputkella. Kiitos Petteri Sirvalle yhteistyöstä. Tämä laji tuskin tulee uudestaan, on se niin järkyttävän kaukaa tullut. Olipa hieno tunnelma ja kokemus. Halikossa on paraikaa hiiripöllö, jota varislinnut härnäävät alinomaa. Yksinäinen punakuiri on jäänyt Yyterin rannoille, tuskin jäänee joulukuulle. Myöhäisiä turturikyyhkyjä seikkailee marraskuun maisemissa. Vuodarimiesten harmiksi Haapajärven lehmähaikara ei kauaa maisemia katsellut, vaan lähti määrätietoisesti itään.
 |
| Harakka härnää hiiripöllöä. |
