Pihlajanmarjoja on ollut erityisen runsaasti koko maassa. Viime viikkoina valtaisat tuhansien yksilöiden räkättirastasparvet täyttävät taivaan ja puhdistavat hetkessä jäljelle jääneitä oksissa notkuvia pihlajanmarjoja. Etenkin hämärissä mustarastaat mutustelevat porukassa aromikkaita marjoja. Maassa oleva lumen pinta on värjäytynyt punaiseksi laikkumatoksi. Joukosta löytyy myös vähälukuisia laulu- ja punakylkirastaita. Pieniä tilhiparvia pyrähtää ja sirisee levottomasti ohitse. Syytä onkin olla varuillaan, sillä varpushaukka vaanii alituisesti lähistöllä yllätyshyökkäys periaatteenaan. Tilhille käy kernaasti myös katajanmarjat, joita löytyy ulkosaaristostakin. Kesyt taviokuurnat ovat hyvin luottavaisia ainakin ihmiseen ja antavat ottaa itsestään kuvia aivan lähietäisyydeltä. Niitä harvemmin nähdään Salon seudulla. Kesäaikaan havumetsien hiljainen viheltelijä punatulkku tulee talvisin pihapiireihin ja puistoihin. Punatulkku syö mielellään syreenin silmuja yhtä hyvin kuin pihlajanmarjojakin ja on suosittu jouluinen postikorttiaihe. Viherpeippoja näkee puolestaan useimmiten ruusunmarjapensaikossa.
 |
| Punatulkkukoiras on värikäs talvilintu. |
 |
| Mustarastas pakkasella pihlajan oksalla. |
 |
| Räkättirastaat parveilevat pihlajanmarjojen kimpussa. |
 |
| Taviokuurna ruokailee huomaamattomasti pihlajassa. |
 |
| Tilhelle kelpaavat saaristossa katajanmarjat. |
 |
| Viherpeippo on mieltynyt ruusunmarjoihin. |
