Lapin retki 19.6.-3.7.

Neljän vuoden tauon jälkeen kesäretken suuntana oli Pohjois-Lappi, pääasiassa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alueilla. Autojunamme saapui juhannusaaton aamuksi Tampereelta Rovaniemelle, jossa olikin paljon väkeä. Ensin koukkasimme hiljaiseen paikkaan Sallatunturille, navakka ja viileä tuuli ei juurikaan houkutellut jääämään pidemmäksi aikaa paikalle, vaan jatkoimme siitä Savukoskelle. Matkan varrella havaitsimme ja koimme ensimmäiset kullerot, porot ja sääsket. Savukoskesta pitää mainita vielä hauskan niminen pysähdysetappi Öllötysaukio. Illaksi saavuimme Inariin perinteiseen ja edulliseen majoituspaikkaan Laanilan savottakahvilaan. Ehdin katsomaan pari lapintiaispönttöäni, joissa toisessa oli viiden poikasen joukossa äärimmäisen erikoinen puolikasvuinen leukistinen lapintiaisen poikanen. Näitä ei Suomen luonnossa juurikaan tapaa. Kumpikin lapintiaisemoista oli aivan normaalin värinen. Kaikki saivat renkaan koipeensa. 

Lapintiianen on lapinkävijän symppis. 

Leukistinen lapintiaisen poikanen on harvinaisuus.

Lauantai 20.6. päivä eteni Inarissa. Oli tulossa lämmin kesäpäivä. Savottakahvilan maisemista emme löytäneet arkoja virtavästäräkkejä tunnin etsimisellä. Juuri kuoriutunut lapinnokiperhonen paistatteli auringonpaisteessa hiekkamaalla. Piipahdimme Kiilopäällä, jonka itäpuolen kivirakassa lepäili viisi kiirunaa, jotka väriensä puolesta sulautuivat erinomaisesti ympäröivään maastoon, niinhän se luonto on tarkoittanutkin. Suojaväristä ja paikallaan olosta on hyötyä, kun maakotka lentää tunturin ylitse. Kiilopään polun varrelta kuuluu kummia, sillä paikalliset ovat raportoineet lumien sulamisen jälkeen useista tunturisopuleista. Näitä keltaisenmustankirjavia sopuleita onnistuimme näkemäänkin varvikossa, jonne ne kirmailivat pian pieniä käytäviä pitkin koloihinsa. Mistään vaelluksestahan ei ole nyt kysymys, vaan paikallisesta erillispopulaatiosta, joka voi syksyllä tosin lähteä evakkoretkelle. Kiilopäällä kukkivat tutut tunturikasvit kuten kurjenkanerva, punakko ja sielikkö. Jatkoimme iltapäiväksi Toivoniemen luontopolulle. Luppomännikössä naukui pari kuukkelia ja pari pesivää lapintiaisparia löytyi lisää. Myös tilhi sirisi männynlatvoissa. Jäimme yöksi Inarin kirkolle.

Lapinnokiperhonen on Lapin yleisin päiväperhonen.

Kiirunakoiraat lepäilevät Kiilopään ylärinteillä.

Sunnuntai 21.6. matkalaisia hellittiin kuumalla hellepäivällä. Kävimme aamukuudelta bongaamassa Ivalosta joen varresta lapinuunilinnun, joka oli tiedon mukaan rengastettu juuri aamuyöstä. Näin mahdollisesti myös toisenkin yksilön.  Jatkoimme pohjoista kohti. Vastusgoahti oli suljettu, mutta ainakin leppälintu ja lapintiainen pesivät siinä ja lähimaastossa. Tuuruharjulta löytyi lisää lapintiaisia, leppälintuja ja yksi kuukkeli. Tällä lapintiaisella oli kiireinen urakka, sillä pöntössä oli peräti 8 poikasta. Kesäaikaan hankalasti löydettävä punatulkku vihelteli vieressämme. Ennen puoltapäivää tulimmekin jo Neljän Tuulen Tuvan pihaan ja majoituimme majatalon huoneistoon kahdeksi yöksi. Agle on sisustanut ja koristellut majatalon viihtyisäksi. Linnut näyttelevät suurta osaa matkamuistoissa kuin myös ulkona, sillä järven puoleisella seinustalla on useita kodikkaita lintulautoja, joissa käy melkoinen vilske. Lintuja ruokitaan ympäri vuoden. Pöydän ääressä ei malta edes ruokailla, kun pitää seurata kymmeniä järripeippoja, urpiaisia ja tietysti paikan vetonauloja taviokuurnia, joita oli ainakin neljä eri yksilöä, kahta kumpaakin sukupuolta. Neljän Tuulen Tuvan lisäksi taviokuurnia löytyy myös Muotkan Ruoktusta ja Giellajohkasta. Lintubongarit ja rengastajat viihtyvätkin pitkiä aikoja näissä tukikohdissa.  

Neljän Tuulen Tupa on lintuharrastajien suosima majatalo. 

Taviokuurnakoiras on rengastettu aiemmin Kaamasessa.

Maanantaina 22.6. aamuvarhain neljältä oli kuukkeli ja taviokuurna jo ruokailemassa. Aamuksi ajoimme Utsjoelle Nuorgamin suuntaan. Sää oli varsin kolea ennen kuin aurinko pääsi lämmittämään kunnolla tunturien takaa. Norjan puolella kaarteli komeasti maakotka. Joitakin tuulihaukkoja ja piekanoja näkyi lähitunturien ja Tenojoen päällä. Ehdimme aamupalaksi takaisin Inariin Neljän Tuulen Tuvalle, jossa nautimme maittavan ja monipuolisen aterian. Ulkoruokailijoista mainittakoot sinisorsapari, kolme kuukkelia, viisi taviokuurnaa ja lapinmyyrä. Aglen herkut tosin houkuttelivat myyräkansaa sisällekin, sillä pikkuinen lapinmyyrä paineli käytävää pitkin ja piiloutui tuolin alle. 

Tunturikihu tähystelee valppaasti ympäristöään.

Piesjängän poroerotuspaikka.

Tiistaina 23.6. kolmen tunnin aikana havaitsimme linturuokinnalla kolme taviokuurnaa ja kuukkelia sekä nyt myös lapintiaisen, joka pesii jossakin lähistöllä. Lähdimme köröttelemään Utsjoen puolelle Karigasniemen Piesjängälle. Mönkijäuran varrelta löytyi pari lapinsirkkua ja patsaana tarkkaileva tunturikihu. Enemmän minua sykähdytti perhoselis, sillä nummella auringonpaisteessa lensi lapinsiilikäs, varsin korea ja kirjava tunturiperhonen. Sulaojanlähteellä Kevon reitin alkupää oli suljettu aiemman tulvatilanteen vuoksi. Huomattakoon, että Utsjoen puolella kaikki pöntöt olivat tyhjiä. Myöhään kesäkuussa sulanut lumi ei ollut houkutellut paikalle pesiviä lintuja. Piesjängällä ja Karigasniemellä olisi voinut olla pidempäänkin. Jatkoimme kuitenkin Norjaan Kautokeinon kautta Enontekiöön ja sieltä edelleen illaksi Käsivarteen ja Kilpisjärvelle. Enontekiön Peeraonkalta ei löytynyt enää toista viikkoa paikalla viihtynyttä amerikanjääkuikkaa, harmin paikka. Kalaisassa järvessä oli sentään neljä mustalintua, allikoiras, tukkasotkia ja tukkakoskelopari. Yövyimme teltassa Kilpisjärven retkeilykeskuksessa. Tulipahan kokeiltua uusia varusteita. 

Näkymä Saanan maisemista.

Uuvana kukkii kauniisti ja vaatimattomasti.

Keskiviikkona 24.6. heti puolenyön jälkeen käki kukkui Mallan suunnalta. Kahdeksalta syötiin tuhti aamiainen retkeilykeskuksessa. Käynti Peeraonkassa ei tuottanut uusia bongattavia. Päivä kului lähinnä suunnittelussa, toimistoasioissa ja majoitusjärjestelyissä. Kilpisjärven säät vaihtelevat aika nopeasti ja välipäivät kuuluvat pelin henkeen. Yöt voivat olla hyvin kylmiä, vaikka päivällä olisi lämmintä. Juhannusaatoksi jäät lähtivät Kilpisjärveltä. Norjan sääennustukset pitävät paremmin paikkansa Kilpisjärven kohdalla. Vietimme seuraavan yön Arctic Polarissa. Kilpisjärven majoitukset kannattaa varata kuukausia ennen, sillä peruutuksia tulee harvoin, koronatilanne teki nyt poikkeuksen. 

Lapinorvokit kukkivat kiven kyljessä.

Lapinvuokkorykelmä tunturin rinteessä.

Torstaina 25.6. oli edelleen runsasta pilvisyyttä, tuulista ja koleaa. Peeraonkalla lauleskeli pari sinirintaa, joita on saapunut yllättävän vähän ylipäätänsä Käsivarteen, sama koski myös sepelrastaita. Tunturikoivikot olivat lehdittyneet. Saanan etelärinteellä lapinvuokot ja liekovarpiot kukkivat jylhissä maisemissa. Aika kuluikin maisemakuvia ottaessa Mallan, Saanatunturin ja Tsahkaljärven ympäristössä. Näissä silmä lepää, aikaa ja viikonpäiviä ei ajattele Lapissa. Muotkantaan tunturipaljakoilla lojui useita poronsarvia. Pikkukuovi varoitteli ylätasanteella. Tuuli puhalsi kylmästi paljakalla. Huipulla aina tuulee sanonnankin mukaan.  

Siilasjoen koskea aamun koitteessa.

Tunturikoivikon puuraja Saanan eteläpuolella.

Perjantaina 26.6. oli pohjoisen tapaan mukaillen sajetta. Käki kukkui jälleen Mallan kupeessa. Mallan parkkipaikka oli täynnä autoja päivittäin. Tästäkin päivästä oli taas tulossa lepopäivä, mutta huomiseksi luvattiin jo onneksi lämmintä ja aurinkoista. Hyvää kannattaa aina odottaa kärsivällisesti. Tällä kertaa majoituimme Santas Rahkaan niin ikään lähelle Kilpishallia, jossa norjalaiset käyvät päivittäin ostoksilla ruuhkauttaen koko pihamaan. Kilpishallista löydät kaiken, se mitä meillä ei ole, et tarvitse sitä kuului myyjän suusta. Hyvää kuntoa ja kunnon jalkineita ja sukkia ei voi kyllin korostaa. Samoin sadetta pitävä asu on tärkeä. Moni oppii asiat vasta kantapään kautta. 

Saanajärvi tunturien välissä.

Lapinalppiruusu on pieni ja matala mutta kaunis.

Lauantai 27.6. koitti vihdoin kunnon maastopäivä. Peeraonkan lintulajistosta plokattiin uivelokoiras, viisi mustalintua, kaksi allia ja kuikkaa sekä ylilentävä kaakkuri. Päiväsaikaan viihdyin useita tunteja Jeahkkasin tunturirinteillä solisevien purojen ja tunturikukkien ääressä. Lapinvuokkomatot eri tasanteilla olivat näyttäviä, punaiset tunturikohokit loistivat kauneudellaan, lieko- ja sammalvarpiot rehottivat runsaina kasvustoina. Keltaiset lapinorvokit pistivät silmään kosteissa ruohikoissa. Perhosia oli liikkeellä ihan mukavasti, mm. yksi tunturikeltaperhonen, useita lapinnokiperhosia, suokirjosiipiä, tunturihopeatäpliä, sarakylmänperhosia ja lukuisa joukko harmaanvalkoisia yökkösiä. Niittykirvisellä oli kiven kupeessa pesä, jossa oli juuri kuoriutuneet poikaset. Olimme seuraavat kaksi yötä Saivaaran mökissä, jossa puitteet olivat kohdallaan. Loistelias mökki ja upeat näkymät Saanalle. 

Saivaaran mökit ovat tasokkaita.

Jeahkkasin kivikkoista tunturipuroa.

Sunnuntaina 28.6. Jeahkkasin maastoissa kului kuusi tuntia. Päivä oli kesäisen lämmin. Yksinäinen kiirunakoiras korisi vieressäni jyrkässä varpurinteessä. Tunturikeltaperhosia ja tunturikirjosiipiä näkyi useita, yksi lapinkeltaperhonen, tunturipunatäplä, tunturihopeatäpliä, sarakylmänperhosia ja lapinnokiperhosia. Myös suonkeltaperhosia lenteli alempana laaksoissa. Tuttuja perhosmiehiä tuli vastaan tuon tuostakin. Tiedon mukaan saksalaiset olivat haavineet neljä lapinsiilikästä nummelta. Muut harrastajat eivät tiettävästi lajia nähneet ainakaan tässä paikassa.

Kilpisjärveä ilmatilasta kuvattuna.

Sinivärinen helikopterimme Kuonjarvarrilla.

Kuonjarjoen varsilla oli vielä lunta ja jäätä.

Maanantai 29.6. oli erikoinen ja tapahtumarikas päivä. Klo 9 asti Saanan ja Kilpisjärven kylän yllä leijui sankka sumu, joka lopulta hälveni, sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa lämpimästi. Päätimme lähteä takatuntureille ensimmäistä kertaa elämässäni helikopterilla Kilpisjärven lentoasemalta. Ohjeiden ja turvatarkastusten jälkeen nousimme ilmaan. Oli huikeaa nähdä mahtavia tunturimaisemia yläilmoista. Kymmenen minuutin lennon jälkeen laskeuduimme Kuonjarjoen varrelle lähelle Kalottireittiä. Olosuhteet olivat karummat kuin Jeahkkasilla. Lapinvuokkoja ja liekovarpioita kukki ylätasanteilla. Joenvarren matalissa seinämissä oli paikoin paksuja lumipatjoja ja jääkansia. Sulamisvedet valuivat tunturien rinteitä pitkin alas jokilaaksoon. Kapustarinta lähti lentoon jaloista nelimunaiselta pesältään. Pulmusia kipitti maata pitkin ravinnonhaussa. Piekana lensi läheltä ylitsemme. Merisirri, lapinsirri ja tylli kävelivät kimpassa lätäkön rannalla. Patikoimme itään päin parin tunnin matkan Kuonjarjoen autiotuvalle. Keräkurmitsapari lepäili ylempänä paljaassa kivirakassa. Muutaman kerran kävelimme lumessa, sillä lumenviipymäalueita oli vielä melko paljon jäljellä. Kiirunaa emme nähneet, sulat kylläkin. Nähtävästi lintu oli joutunut paistiksi. Vähän ennen autiotupaa näimme useita tyllejä ja pulmusia sekä toisen merisirrin. Ylhäällä lumirinteessä aikaansa vietti pieni porotokka ja alempana kukki keltainen arnikki. Sään muutos oli aistittavissa illaksi ja niinpä meidän oli muutettava alkuperäistä suunnitelmaa. Kopteri haki meidät Kalottireitiltä takaisin Kilpisjärvelle. Se säästi paljon aikaa ja jalkoja. Muutama vaeltaja jatkoi tuvalta matkaansa Haltin ja Meekonjärven suuntaan. Illan aikana lähdimme ajamaan etelään kohti Hettaa, jossa majoituimme Ounasloma Luxury Cottageen. Saivaaran mökin ohella pidin tätä majoituspaikkaa ehdottomasti ykkösenä varustuksen ja tilaratkaisujen suhteen. Lämmin sauna teki terää vaeltamisen jälkeen. 

Kuonjarjoen autiotupa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Merisirri on tottunut erittäin karuihin olosuhteisiin.

Keräkurmitsa miettii aloittaako pesintää lainkaan.

Tiistaina 30.6. toteutui meteorologin ennuste. Sajetta tuli pitkin päivää runsaasti. Aamun lämpötila oli enää +5 astetta. Mökin metsäisessä pihassa oli lintujen ruokintapaikka, kuinka ollakaan. Lajisto oli seuraavanlainen: kaksi punatulkkua ja viherpeippoa, pikkuvarpunen, varpunen, vihervarpuspari, kuusi urpiaista, talitiainen, harmaasieppo ja sepelkyyhky. Leppäjärvellä langalla istui nuhjuisen näköinen hiiripöllö. Sateessa lähdimme ajamaan tuttua reittiä Norjan kautta takaisin Itä-Lappiin. Hieman väsyneenä yli 200 km matkan jälkeen saavuimme Karigasniemelle ja siitä edelleen Inariin Neljän Tuulen Tuvalle Lapin lintuja katsomaan ja yöpymään samaan huoneistoon. Iltapäivän ruokinnoilla kävivät rengastettu naaraspikkutikka, kuusi taviokuurnaa (kahdella näilläkin rengas jalassa), kaksi lapintiaista ja talitiaista, kymmenen järripeippoa, yksi peippokoiras, koiras- ja naarasvarpunen mainitakseni. Lapinmyyrä hissutteli lintulautojen tyvellä ja säikähti usein oravia.

Taviokuurnan katselemiseen ja kuvaamiseen ei kyllästy.

Pikkutikka Neljän Tuulen Tuvan ruokinnalla.

Keskiviikko 1.7. vaihtui taas sateen merkeissä. Aamiaisen aikana bongasimme ruokinnoilta viisi taviokuurnaa, lapintiaisparin, kaksi varpusta ja kirjosieppokoiraan. Ajelimme hiljalleen etelään päin pysähtyen Inarin kirkolla, Ivalossa ja Saariselässä. Kuukkeliaiheinen muki päätyi kassiin. Lopulta päädyimme Kiilopäälle, jonne jäimme yöksi. Sitä ennen tarkistin uudestaan lapintiaispöntön, jossa oli leukistinen poikanen. Valitettavasti poikaset olivat jo lähteneet, pönttö oli tyhjä ja lentopoikasia ei löytynyt lähimaastostakaan. Olisi ollut mukava nähdä erikoinen lintuyksilö vielä uudestaan. 

Lapinuunilintu lauleskelee Ivalossa.

Nämä koirat pitivät melkoisen ulvontaseremonian.

Torstaina 2.7. sää selkeni ja poutaantui lännestä alkaen. Kiilopään aamureippailulla havaitsin lapintiaisen, pari valkovikloa ja korppia. Sopuleita en nähnyt pikavisiitillä. Muualta tulleen tiedon mukaan Ylä-Lapin tunturialueet peittyivät lumeen. Perhosten lento päättyi äkisti ja monet avopesijät jättivät pesän lumikinoksen keskelle. Lapin luonto on oikukas ja sään armoilla alinomaa. Sodankylän kohteista rengastin joitakin kirjosieppopoikueita, Vuotsosta etelään päin oli jo selvästi lämpimämpää. Illaksi sadekuurot alkoivat taas yleistyä. Suunnistimme viimeiseen majapaikkaan Sodankylän Luostolle, jossa ihmettelimme ametistien kauneutta. Mökki löytyi Pyhä-Luoston Matkailun avulla. Luoston maisemat ovat paikoin kauniita. Ahvenlampi tuli kierrettyä sääskiparven seuratessa mukana. 

Tyypillistä kuukkeli- ja lapintiaismetsää.

Luostolta löytyy kesälläkin hirsimökkejä vuokrattavaksi.

Perjantaina 3.7. ajettiin hyvissä ajoin kohti Rovaniemeä. Ylänampassa päätien varrella niityllä saalisteli suopöllö. Tutustuimme turistirysäpaikkaan napapiirin liikkeisiin, Iittalan ja puukkomyymälään sekä Rooseveltin majaan, joka oli muuten ainoa butiikki alueella vuodesta 1950 lähtien aina 15 vuoden ajan. Yhdysvaltain presidentti oli otettu Lapissa lämpimästi vastaan silloin. Rovaniemen keskustassa tutustuimme Partiovarusteen tarjontaan ja hyvään Kotipizzapaikkaan. Illaksi tulimme ajoissa rautatieasemalle autojunan kuormausta varten. Kotimatka alkoi junalla klo 21. Määränpää oli jälleen Tampere seuraavana aamuna. Etelässä olikin jo harvinaisuuksia bongattavana kuten taigauunilintu ja tulipäähippiäinen mitä täydensi Suomen kolmas nokitasku. Kaikkea ei aina voi saada ja kokea, mutta tämä Lapin retki voitti etelän matkan. Ensi vuonna uudestaan.  

Suo ja sääsket ovat erottamaton yhdistelmä.

Lapin kesässä porotokka lumirinteellä.