Hiostavan helteistä ja kesäistä vehreyttä

Lämmintä on riittänyt koko Suomeen. Ero Käsivarren takatunturien lumenviipymäalueisiin ja etelän lehteviin ja reheviin maisemiin on häikäisevä. Perhoslajistokin on muuttunut jo kesäisemmäksi, kiitäjät, kehrääjät, mittarit ja yökköset ovat jo hyvin edustettuina lajivalikoimassa. Hyvin kuluneita liuskaperhosia ja suruvaippoja on vieläkin näkynyt lennossa. Pitkämatkalaisia amiraaleja on eksynyt syöttirysiin. Kaaliperhoset ovat sen sijaan paljon paremmassa kunnossa. Perhosmaailman pitkäikäisin liuskayökkönen on ollut yllättävän runsas tänä vuonna. Kunnon sääskiparvia odotellaan jo pohjoiseen. 

Kurjen poikanen rengastajan hyppysissä.

Lintumaailmassa eletään kiireistä poikasvaihetta. Pikkuvarpuset ja tiaiset ovat saattaneet poikueensa maailmalle, kirjosiepot ruokkivat paraikaa pieniä poikasiaan. Aamuvarhaisella erään pellon reunassa tiiviisti emojensa seurassa harpponut kurjenpoika päätti ottaa jalat alleen ja maastoutui ojanpohjan kasvillisuuteen. Toinen emoista yritti harhauttaa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin poikanen lähti. Rengastajaa ei niin vain jymäytetä. Väriltään lämpimänruskea nuori ripakinttu painoi jo lähes kilon. Töyhtöhyyppien päitä näkyy oraspelloilta, valitettavan usein maastopoikaset päätyvät nisäkäspetojen ja haukkojen saaliiksi. Vain harva neljästä saavuttaa aikuisiän. 

Tiibetinhanhi on viihtynyt Kemiönsaaren Kasnäsissa.

Bongattavaakin saatiin viime viikolla, kun vuoden toinen pääskykahlaaja oli hienosti esillä koko päivän Kaarinan Kuusistonlahdella. Tiibetinhanhi on puolestaan leikannut ruohoa valkoposkihanhien kanssa Kemiönsaaren Kasnäsissa. Enontekiöllä viihtyy harvinainen amerikanjääkuikka kauniissa juhlapuvussa. Myöhäistulijoita saapuu yhä edelleen kevätmuutolta kuten pikkukultarintoja ja lapinuunilintuja. Tiedon mukaan sinipyrstöjä on Itä-Suomessa hyvin runsaasti. Näin juhannuksen aikaan on syytä muistuttaa veneilijöitä menemästä lintuluodoille ja varsinkaan koirien kanssa edes kytkettyinä. Häiriö ja sekamelska lintujen pesimäsaarilla on valtava.  

Kesämyrsky ulkosaaristossa

Koronapandemian rajoituksien loputtua pääsi vaihteeksi retkeilemään Utössä. Kevätmuutostahan on jäljellä enää rippeet kesäkuun alkupuoliskolla. Utön reittiä liikennöi varalaivan varalaiva m/s Isosaari eli ex-Aspö, joka taituroi harvinaisessa kesän etelämyrskyssä, parhaimmillaan puuskissa oli 24 m/s. Sunnuntaina 7.6. tuuli oli vielä varsin navakkaa heiketen iltaa kohti. Merellä nähtiin kuikkalintuja ja ruokkeja ja ns. päivän kiislat, sillä etelänkiisloja on nähty joka päivä huristelemassa edestakaisin joko yksittäin tai ruokkien kera. Paras parvi oli peräti kolme etelänkiislaa kerralla. Kimi löysi kaukaa 3-kv kyhmyhaahkakoiraan, joka oli hyvin haasteellinen seurattavaksi etäisyyden, valon ja aallokon takia. Saaressa musisoi äänekkäitä luhta- ja viitakerttusia, punavarpusia, mustapääkerttuja sekä satakieliä. Silloin tällöin myös käenpiiat intoutuivat kuikuttelemaan. Huomiota kiinnittyi västäräkkiparien runsauteen saaressa. Yksi pari oli tehnyt pesänsä Gamla Postenin seinustalle. Pesässä oli vasta juuri kuoriutuneet poikaset. Kottaraisilla oli jo lentopoikasia maastossa yhtä pesintää lukuun ottamatta.  

Etelämyrskyn jälkimaininkeja rantakallioita vasten.

Utön kyläaukiota kappelin suunnasta nähtynä.

Kylätien alkukesäistä vehreyttä.

Oranssinväriset unikot piristävät pihapiireissä.

Omenapuut, syreenit, käärmeenpistoyrtit, keto-orvokit ja morsingot kukkivat ympäri saarta samoin kuin pölkkyruohot, vm. on arkeofyyttikasvi, jota voi ihailla niin GP:n pihan edustalla ja kuin itäniityn polullakin. Maanantaina 8.6. odotukset olivat liian korkealla tuulen käännyttyä idän suuntaan. Yöllinen kosteus ja koleus tuntui yhä saaressa. Saunalahden vesilinnuilla kyhmyjoutsenparilla oli vain yksi poikanen, merihanhella sentään kolme. Haahkojen poikasia ei näkynyt. Mustakurkku-uikkuja tuntuu olevan neljä paria, jotka soidintelivat ja rakentelivat pesää. Innokas pesänrakennus oli menossa haara- ja räystäspääskyilläkin, jotka hakivat sataman rannasta puulaiturin tyveltä mutaa. Saaressa nähtiin vähänlaisesti ruokkilintuja, merikihuja, kolme karikukkoa, yksijalkainen talvipukuinen suosirri toistamiseen, syysmuuton aloittaneet kuovi ja valkoviklo, idänuunilintu, kultarintoja ja kerttuja, pari pikkulepinkäistä ja myöhäinen kesäurpiainen. Luotokirvisreviirejä on ainakin kahdessa eri paikassa, eteläkärjessä ja luotsiasemalla. 

Haarapääsky poseeraa satamalahdella. 

Lapintiira puolestaan patsaana eteläkärjessä.

Punavarpuskoiras kukkivassa omenapuussa.

Västäräkki kurkkaa pesästä ja seuraa ohikulkijoita.

Lämmin kesäsää saapui lopultakin

Kesä saapui sittenkin Suomeen tällä viikolla. Salon seudulla puiden ja pensaiden lehdet suurenevat päivittäin. Maisema muuttuu vehreämmäksi kohisten. Tuomet ja voikukat kukkivat kaikkialla. Ennen kaikkea päivälämpötilat ovat nousseet yli +20 asteen. On näitä kesäsäitä odotettukin monta viikkoa. Luonnossa on tapahtunut runsaasti edistystä. Öisin ei liikkunut pitkään aikaan juuri mitään hyönteisiä, mutta nyt tilanne on toisin. Ilmassa leijuu kärpäsiä, kovakuoriaisia, pörriäisiä, luteita ja pikkuperhosia. Hyttysparvet häiritsivät luonnonkulkijaa ryteikössä, joten eiköhän se ole jo alkavan kesän hyvä merkki. Auroraperhoset ovat lisääntyneet voikukkaniityillä, metsissä puolestaan nastakehrääjäkoiraat ovat aloittaneet päiväsaikaisen lentonsa. Lajia luullaan usein isoksi hopeatäpläksi. 

Auroraperhosnaaras on vaatimattoman näköinen.

Puistolemmikki kauniin sinisissä väreissä.

Kotitalomme tervapääskyt saapuivat parvena viime sunnuntaina. Hyvin ne ajoittivat tulonsa lämpimälle sääjaksolle. Viikon sisällä Halikonlahden lintukuoro on monipuolistunut. Satakielet, punavarpuset ja ruokokerttuset ovat pääosassa. Myös harvinaisemmat rastas- ja viitakerttunen löytyvät lajilistalta. Pellonreunoilla yhä harvinaistuneet peltosirkut ilahduttavat vielä retkeilijää, jokinotkoissa ruisrääkkää ja pensassirkkalintua kuulee aika usein. Viurilanlahden lietteillä tapaa suo- ja lapinsirrejä ja jänkäsirriäisiä. Harvinaisuuksia tulee lämpimillä etelänpuoleisilla tuulilla. Suomessa on useita laulavia keltahemppoja ja ruokosirkkalintuja. Myöhään saapuvat pikkukultarinta ja etelänsatakieli on myös kirjattu vihkoon. Säihkylinnuista sininärhi ja harjalintu ovat värikkäitä tuulahduksia etelän mailta. Arktikahanhien massat ovat valuneet Itä-Suomen yli Jäämeren rannoille.

Sinisorsan poikaset ensi retkillä Halikonlahdella.

Osmankäämien seassa piilottelee viiksitimali takaa päin.

Lintujen pesäpoikasia alkaa näkyä maastossa. Telkkä- ja sinisorsapoikueita liplattelee rantavesissä, kottaraisilla ja rastailla poikaset lähtevät maastoon tällä viikolla. Kylmistä öistä ja hyönteispulasta johtuen pikkuvarpuset ja tiaiset siirsivät pesinnän ajoitusta vähän myöhemmäksi. Pikkuvarpusilla lentopoikasia lähtee siivilleen kesäkuun alussa. Pöllöjen maastopoikueita piiskuttelee hyvillä myyrämailla, mutta vain paikoittaisesti. Rastaanpojat ovat lehtopöllöille haluttua saalisvalikoimaa. Lapin talvikin väistyy, lumet sulavat siellä pikavauhtia, mutta varmaa on, että lumenviipymäalueita löytyy Käsivarresta vielä juhannuksenakin. Ennusteiden mukaan Lapin joet tulvivat yli äyräiden.

Punakylkirastaan poikaspesä puun haarukassa. 

  

Korvasieniä löytyy rikkonaisilta kangasmailta.

Lumikuurojen sävyttämää toukokuuta

Viime aikojen säät ovat puhuttaneet etelässäkin. Ajoittaiset lumikuurot ovat peittäneet vähäksi aikaa maan valkoiseksi aivan etelärannikkoa myöten. Sekaan on mahtunut niin räntää kuin raekuurojakin, 12.toukokuuta ukkonen jyrisi Halikossa. Kylmänpurkauksissa lämpötila putosi hetkessä kymmenestä asteesta nollan kieppeille. Kukat kukkivat ja linnut laulavat takatalven keskellä. Öisin on ollut niin kylmää, että yöperhoset ovat olleet todella vähissä. Hyönteissyöjälinnuille tilanne on ongelmallinen pesintöjen kannalta. Lapissa lintujen pesinnät myöhästyvät varmasti. Sangen erikoinen on vuosi ilman koronaviruspandemiaakin. 

Lumikuurot sävyttivät toukokuista maisemaa Kemiönsaaressa.

Rentukat kukkivat merenrannoilla ja ojanvarsissa.

Pöllönpönttöjä on tarkastettu ja ehdin rengastaa 12 lehtopöllönpoikasta, kussakin pöntössä neljä poikasta, mitä pidän hyvänä tuloksena. Ylimääräistä saalista ei tosin näkynyt yhdessäkään pöntössä. Sarvipöllöjä lentelee myös siellä täällä Salon seudulla. Eipä kestää kauaa, kun ensimmäiset kottaraiset ja tiaiset lähtevät pesäkoloistaan koleaan toukokuuhun. Lämpötilasta riippumatta matalapaineet tuovat aina lintuharvinaisuuksia. Viime aikoina harmaapääsirkun lisäksi on havaittu idänturturikyyhky, lunni, isokihu, rusorintakerttu ja tundrakurppelo lukuisten pikkuharvinaisuuksien lisäksi. Maastossa kannattaa siis olla tarkkana ja pitää aina kamera mukana. Spontaani sepelsieppokin lämmittää aina, vaikka on niitä tullut nähtyä ulkosaaristossa vuosien varrella. Huonokin kuva on parempi kuin ei mitään.

Lehtopöllöjen poikasia pöntössä Halikossa.

Sepelsieppokoiras piilotteli puiden latvuksissa oksien takana.

Metsokukko ärhäkkäänä

Kevät on kiihkeää aikaa linnuillakin. Kosken metsissä tepastelee metsokukko vailla koppeloa. Kun ei kaveria löydy, samoille metsäpoluille osuva ihminen kelpaa hyvin taistelupukariksi. Ärsyke ja vietti on sen verran kova, että vastustajasta täytyy saada yliote. Nokan napsutus, pyrstön levitys ja siipien paukutus aikaansaavat vaikuttavan näyn. Metson aggressiivinen soidinvire on erikoinen luontoilmiö. Sitä esiintyy nuorilla tai muutaman vuoden ikäisillä kukoilla, joilla ei ole soidinpaikallaan haastajia. Jostakin näitä kukkoja kuitenkin ilmaantuu tietyille reviireille joka vuosi. Kukot ovat koppeloita enemmän paikkauskollisia. Naarasmetsot voivat sen sijaan vaeltaa jopa kymmeniä kilometrejä. Taistelunhaluiset ja voimansa tunnossa olevat kukot ärhentelevät metsissä ohikulkijoille, kun taas kesyt koppelot ilmaantuvat jopa talojen rappusille tai koulujen pihoille. Ärhäkkä ukkometso lähtee usein tiehensä rengastuksen jälkeen eikä uhittele enää yhtä raivokkaasti saman kevään aikana. Aikansa oleiltuaan ne häviävät takaisin syvemmälle metsään soidininnon laantuessa. Varomaton soidinhuumassa oleva metso päätyy ennen pitkää pedon saaliiksi. Teerillä ei ole samaa ongelmaa kuin metsoilla. Teeriparvet voivat käsittää kymmeniäkin yksilöitä ja kumpaakin sukupuolta riittää. Soidinpaikaksi kelpaa niin peltokumpu kuin rämeen laitakin. 

Metsokukon uljas sivuprofiili. Kuva: Lauri Laukkanen.

Metsokukko edestä. Kilpailija saa pian kyytiä. Kuva: Lauri Laukkanen. 

Koleaa säätä, lämpimämpää luvassa

Huhtikuun loppu oli varsin koleaa etelässäkin. Siitä huolimatta kevät on kuitenkin edennyt koko ajan pienin askelin eteenpäin. Koivun lehdet olivat hiirenkorvalla jo huhtikuun puolella. Kevätesikot ja valkovuokot kukkivat runsaina lehdoissa, samoin ojanvarret kukkivat keltaisenaan käenrieskoista, mukulaleinikeistä ja rentukoista. Sinililjamatot ovat olleet näyttävä väriläiskä monissa pihapiireissä tänä keväänä. Tuomipensaat viheriöityvät oikein silmissä. Kylmät pakkasyöt ovat köyhdyttäneet hyönteislajistoa. Yöperhosmäärät putosivat heti ja se on näkynyt myös hyönteissyöjälintujen vähyydessä. Vasta vapun tietämillä tuulen käännyttyä kaakkoon alkoi maahamme saapua lisää muuttolintuja rariteettien kera. Vapunaatto olikin toistaiseksi kevään parhaimpia lintupäiviä. Lintutiedotus on täyttynyt hyvistä havainnoista, mustakaulauikku Mynämäellä, arotasku Helsingissä, pikkuhuitti Lohjalla, aikainen ruostesorsa Söderskärillä ja kiljuhanhi Tuusulassa mainitakseni. Jalohaikaroita on tullut niin paljon, ettei olisi mikään ihme, jos tämä laji pesii Suomessa tänä vuonna, sen sijaan kattohaikaraa taitaa olla taas turha odotella pesiväksi minnekään. Viimeksihän tämä tapahtui Koskella vuonna 2015. Toisesta emon kanssa etelään lähteneestä poikasesta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen. Huhtikuun vakiolajistoa ovat haarahaukat ja sepelrastaat. Säännöllisiksi tulijoiksi tähän aikaan on laskettavissa myös sinipyrstöt ja tulipäähippiäiset. Niitähän metsissä riittää, kunhan vain joku retkeilee ja löytää.

Kevätesikot ja helmililjat kukkivat värikkäästi.

Kesäiset lajit ovat niin ikään saapuneet. Salon Halikonlahdella pieni määrä haara- ja räystäspääskyjä lentelee altailla äänekkäiden pikkulokkien seassa. Liejukana pulikoi altaan reunoilla. Vapunaattona sinisorsalla oli jo poikue huollettavanaan. Keltavästäräkit ja västäräkit pyydystelevät hyönteisiä osmankäämikasvustoissa. Viurilanlahden pohjukkaan on kerääntynyt satoja valkoposkihanhia. Punakuirit, suokukot ja viklot taapertavat lietteillä. Tiltaltin tiputtelevaa säettä kuulee jo yhä useammin pensaista. Polkujen varsilla tapaa herne- ja mustapääkerttuja, myös ekat ruoko- ja rytikerttuset ovat ilmestyneet Halikonlahdelle. Lehdoissa sirittäjä ja pajulintu ovat runsastuneet, pihapiireissä näkyy leppälintu ja käenpiika sekä aidan tolpilla pensastasku. Käki on kukkunut Ruissalossa ja satakieli lurittelee aktiivisesti Salonjoen rantalehdossa. Varhainen tervapääsky pyöri pienessä pääskyparvessa Satamakadulla. Ensi viikolla on odotettavissa kunnon muuttoryntäystä. Lintujen pesinnät ovat joillakin lajeilla jo pitkällä. Varhaisimmilla lehtopöllöillä on jo lentopoikaset maastossa, samoin korpinpojat ovat lähtövalmiina. Kaupunkikorttelissa kyyhkyt rakensivat pesiään, mutta jättivät urakan tauolle. Räkättirastaat alkavat rakentaa nopeasti pesiään heti saapumisensa jälkeen. Etelässä lintukevät ja pesinnät ovat siis hyvässä vauhdissa, sen sijaan Lapin lumikinosten keskellä kesä saapunee myöhään tänä vuonna. On myös syytä muistuttaa, että koirat on pidettävä kytkettyinä ja niitä ei pidä tuoda luontopoluille lintujen pesintää ja oleskelua häiritsemään. Tämä seikka on tuntunut monelta täysin unohtuneen.  

Valkoposkihanhet kansoittavat merenlahtia ja puistoja.

Salon Moision kevättä

Tänään aamuyöllä ja aamulla koettiin toivottavasti tämän kevään viimeinen lumi- ja räntäsade, joka myöhemmin muuttui vesisateeksi. Iltapäivisin aurinko lämmittää mukavasti ja linnut soidintelevat ja laulavat ahkerasti. Sepel- ja turkinkyyhkyt ovat rakennelleet risupesiään. Salon Moision varma kevään merkki on lokkien ilmestyminen Moisionkosken norssijahtiin. Lokit pitävät aamuin ja illoin joen elävänä, kivillä tähystelyä, taistelua saaliista, kaklatusta ja kirkunaa. Paikalla on kymmenittäin viittä eri peruslokkilajia. Illansuussa Moisionkosken riippusillan alapuolelle oli ilmestynyt harvinaisempi vieras liejukana, joka paistatteli ilta-auringossa piilosssa Moision puoleisessa rantaviivassa. 

Lokit ovat saapuneet Salonjoen keväiseen norssijahtiin.

Sepelkyyhkystä on tullut kesy ja urbaani lintulaji.

Nuoriso bongaamassa arosuohaukkaa

Viime päivinä on saatu takatalven makua, kun lumikuurot ovat pyyhkäisseet maan valkoiseksi. Lumi on kuitenkin sulanut miltei saman tien pois. Koleista säistä huolimatta lintujen kevätmuuttoa on tapahtunut koko ajan, lähinnä kahlaajia, kuten avosetteja, mustapyrstökuireja, metsä- ja punajalkavikloja, kapustarintoja ja kuoveja on saapunut lisää. Huhtikuun puolivälin tyypillisiä saapujia ovat sepelrastaat, jotka ovat matkalla kauas Tunturi-Lapin pahdoille ja koivikkoihin. Petorintamalla arosuohaukat ovat olleet pääosassa. Laji yleistyy meillä vuosi vuodelta ja havainnot myös niin ikään aikaistuvat. Pelkästään huhtikuun aikana Suomesta on ilmoitettu jo kymmenkunta arosuohaukkaa. Tänään Halikon Vaskion jokinotkoissa kierteli paikallisena komea vanha arosuohaukkakoiras, josta Riihimäen Janne sai näpsittyä kelvollisen kuvan blogiini. Lintu siirtyi useaan otteeseen Vaskiontien molemmin puolin matalalla lentäen saaden naurulokit ja töyhtöhyypät varuilleen. Pienellä sivutiellä pysähdyimme heinäpaalien viereen paremmille holleille arosuohaukkaa kiikaroimaan ja kuvaamaan. Pian peräämme tuli naispuolinen tilallinen, joka tiukasti tivasi aikeitamme luullen nuorison olevan heinäpaaleja varastamassa. Emäntä sentään onneksi leppyi, kun kuuli bongaavamme harvinaista suohaukkaa. Samassa peltomaisemassa leijaili pari reviirillä olevaa tuulihaukkaa ja saalisteleva ampuhaukka.

Arosuohaukkakoiras Halikon Vaskiolla. Kuva: Janne Riihimäki.

Lämpimiä ja aurinkoisia kevätpäiviä

Huhtikuu on alkanut lämpimissä merkeissä lämpötilan noustua jo +15 asteen molemmin puolin etelän paikkakunnista riippuen. Ilo on kuitenkin vain lyhytaikainen tulevan viikonlopun jo taas kylmetessä. Aurinkoisina päivinä nokkos- ja sitruunaperhoset ovat runsastuneet, myös harvalukuinen suruvaippa ja värikäs neitoperhonen on liihotellut kevään lämmössä. Yökkösiä saalistavat lepakot ovat myös heräilleet talvikoloistaan. Lumikko on vaihtanut turkkinsa ruskeaan kesäpukuun. Raidat kukkivat keltaisenaan houkutellen perhosia ja pörriäisiä. Monissa pensaissa lehtisilmut odottavat puhkeamista. Ensimmäiset valkovuokot ovat jo kukassa sini- ja punaväristen sinivuokkojen lomassa. Voikukat ja kiurunkannukset ovat nousseet esille aurinkoisille rinteille.

Kesäpukuinen lumikko piileskelee klapikasassa.

Lintumaailmassa on tapahtunut paljon edistystä maaliskuun jälkeen. Reviireilleen saapuneita peippoja ja punarintoja kuulee yhä useammin metsistä ja sepelkyyhkyjä tapaa runsaasti teiden varsilta. Pelloille ja meren rannoille ovat ilmestyneet kuovit ja meriharakat, tosin määrät ovat olleet varsin pieniä. Hyvillä myötätuulilla iltakurkia on valunut pienissä parvissa juhlavasti töristen. Yksittäisten isohaarahaukkojen lentoreittejä seurataan etelärannikon kaupungeissa varsin tarkkaan. Vesilinnuista naurulokkeja ja sorsia on saapunut lisää. Kuikkalintuja liplattelee sulissa järvissä. Varhaisia tulijoita ovat olleet sinipyrstö, pikkutylli, valkoviklo, räyskä, merikihu ja rantasipi. Västäräkkejä on maisemissa varsin vähän. Kylmät yöt ovat hidastaneet hyönteissyöjälintujen tuloa. Tähän aikaan vuodesta lintuharvinaisuuksia ei ole vielä paljoa tarjolla, mainittakoon niistä Uudellamaalla tavatut amerikantavi ja tulipäähippiäinen. Länsirannikolla on bongattu puolestaan grönlanninlokkia.

Valkovuokko on jo ehtinyt kukkaan.

Kevät edistyy tällä viikolla

Tänään oli kevään lämpimin päivä, monin paikoin lämpötila kohosi yli +10 asteeseen auringon paistaessa varsin lämpimästi tuulen suojaisissa paikoissa. Nokkos- ja sitruunaperhosia lenteli pihapiireissä. Kärpäset pörräilivät ikkunalaudoilla ja seinustoilla ja sääsket parveilivat metsän reunoissa. Yöperhosia, joitakin mittareita ja yökkösiä, on herännyt tai kuoriutunut kevääseen. Leskenlehdet kukkivat keltaisenaan aukeilla alueilla ja sinivuokkojen kukkia pilkistää jo maaperästä. Eipä ollut kulunut viikkoakaan vielä kun maassa oli yöllisen kylmäpurkauksen jälkeen satanut ohut kerros lunta. Tällä viikolla on koettu harvinainen poutajakso miltei koko talven jatkuvan satamisen jälkeen. Vesi on ollut maaliskuussa poikkeuksellisen korkealla aiheuttaen tulvia. Routaa ei ole juuri ollut Salon alueella. Pohjoisessa puolestaan lunta on reippaasti yli metrin.

Nokkosperhonen paistattelee ruohikossa.

Sitruunaperhosia on kirmaillut aurinkoisilla teiden varsilla.

Muuttolintuja saapuu päivittäin lisää. Hyönteissyöjälinnut tosin puuttuvat maisemasta. Tänään sentään tuli annos västäräkkejä. Peipot, punarinnat ja mustarastaat laulavat metsissä. Kaupungin puistoissa sepel- ja turkinkyyhkyt soidintelevat aktiivisesti. Tiaiset ovat kantaneet pesäaineksia mm. sammalta pönttöihin. Lehtopöllöt hautovat paraikaa ja ovat kaiketi normaalissa pesimisaikataulussa ainakin täällä Salon seudulla. Harvinaisemmista lajeista viime päivinä on havaittu kolme kattohaikaraa, joista itsekin näin yhden Haminassa. Kaikki poistuivat Suomesta takaisin Viroon ja Karjalan kannakselle. Kaulushaikaroita puhaltelee varsin paljon järvien ja merenlahtien ruovikoissa. Kyhmyhaahkoja ja isohaarahaukkoja on nähty useita etelärannikolla ja eteläisimmässä Suomessa. Aikaisia tulijoita ovat olleet hanhet, kapustarinnat, ruskosuohaukka ja sääksi mainitakseni. Lämmintä riittää vain lauantaihin saakka, sen jälkeen sää taas kylmenee ja yöpakkaset palaavat. Koronaviruspandemian vallitessa maailmalla vastapainoksi luonnossa tapahtuu positiivisia asioita seurattavaksi. Nautitaan kevätluonnosta ja muistetaan turvavälit!

Lintujärvet, kuten Vihdin Vanjärvi, houkuttelevat paljon vesilintuja.

Sinivuokot ovat puhjenneet kukkaan.