Pihabongausta

Lauantai oli viikonlopun pihabongauspäivästä ensimmäinen. Sää oli suhteellisen lauha, pilvinen ja lämpötila +2 astetta. Lunta oli sulanut paljon edellisten päivien aikana. Perinteisesti olen laskenut talvilintuja Salon Moision kaupunkikorttelissa. Tietystä hyväksi havaitusta keskipisteestä näkee useita pihoja yhtäaikaa sekä matalalla liikkuvia että ylilentäviä lintuja. Tunnin aikana havaitsimme 14 lajia ja yli 100 yksilöä. Kaupunkioloissa tällä kertaa jäivät puuttumaan vaelluslinnut, petolinnut ja fasaanit. Ennen laskentaa amuhämärissä kaupungin yllä leijaili suuri naakkaparvi. Salon tunnuslinnut turkinkyyhkyt soidintelivat aktiivisesti reviireillään. Mustarastas innostui laulamaan jonkin aikaa. Peippolintuja ja tiaisia oli jota kuinkin normaali määrä, vm. talitiaisia selvästi sinitiaista enenmmän. Pikkuvarpusten määrä oli samalla tasolla kuin viime vuonna, sen sijaan nyt tuli toinen peräkkäinen nollavuosi varpusten kohdalla. Varpusten alamäki on ollut nähtävissä koko ajan, mikä on ollut varsin huolestuttava ilmiö. Pieni piristys oli seurata metsähiirtä, joka hääri päivänvalossa orapihlaja-aidan tyvellä ja talon seinustalla.

Turkinkyyhkyt etsivät maasta ravintoa metalliromun takaa.

Kyhmyhaahkabongailua Porissa

Viikon myrskytuulien ja lumimyräkän jälkeen alkavasta viikonlopusta muodostui tyyni ja lauha talvisää. Puitteet retkeilylle olivat vaihteeksi hyvät. Rariteetteja löytyikin lintuviesteistä. Pohjoisin Tornion grönlanninlokki ja eteläisin Helsingin mustakaularastas. Kun lunta on maassa, linnut tulevat helpommin ruokintapaikoille. Suomessa on useita viitatiaisia, Turun Topinojalla edelleen pari taigarautiaista ja tänään Uudestakaupungista löytynyt maamme kymmenes mäntysirkkukoiras. Toivottavasti lintua päästään bongaamaan ensi viikonloppuna. Erinomaisista bongausjärjestelyistä saatiin nauttia Porin Tahkoluodossa, kun pitkään paikalla ollutta kyhmyhaahkanaarasta päästiin vihdoinkin katsomaan satama-altaan reunalta aivan lähietäisyydeltä. Bongarikuvaajat käyttivät luonnollisesti tilaisuuden hyväkseen. Paikalla kävi noin 50 bongaria. Pekka Eriksson kuskasi autolastillisen kerrallaan edestakaisin. Homma hoitui reilussa tunnissa. Suuret kiitokset vaivannäöstä.

Kyhmyhaahkanaaras Porin Tahkoluodon satama-altaassa.

Pieni kyhmyhaahka suurien rakennelmien ympäröimänä. 

Länsirannikon bongarikuvaajia työn touhussa.

Asikkalassa sitkeitä sirkkubongareita

Asikkalan rypsipellosta oli reilun viikon tauon jälkeen löytynyt uudestaan hyvin harvinainen talvehtija, peltosirkku, joka sai liikkeelle noin viitisentoista sitkeää kylmyyttä uhmaavaa bongaria. Kuuden tunnin mittaisella aktiivisella ja laadukkaalla havainnoinnilla seulottiin yli 500 keltasirkun parvea, mutta tällä kertaa se ei tuottanut tulosta. Myöskään taigarautiaista ei havaittu. Olosuhteet olivat sikäli hyvät, mm. heikkotuulinen pakkaspäivä, lunta maassa ja taivas pilvessä. Pikkulinnuista havaittiin tänään ainakin sata tikliä ja useita kymmeniä tundraurpiaisia. Nämä kiinnostivat myös petolintuja, sillä porukka havaitsi upeasti piekanan, ampuhaukan ja varpuspöllön. Onhan päiviä tammikuussa vielä jäljellä. Lintuharrastus vaatii välillä kovaa sisua, kestävyyttä ja yritystä, mikä toisinaan palkitaan riemu- tai työvoitolla.

Sitkeitä sirkkubongareita Asikkalassa.

Varpuspöllö tarkkaili pikkulintuja, valekasvot kuvaajaa kohti.

Suomi 100 v juhlintaa Topinojan jäteasemalla

Uudenvuodenpäivänä lintubongarit aloittivat perinteisen retkeilynsä kuka milläkin pinnamielellä. Tällä kertaa aloitus oli poikkeuksellinen. Suomen Turkuun ja Topinojan jäteasemalle alkoi jo aamuvarhain pimeässä kerääntyä autokuntia varustuksenaan kiikarit ja keltaiset liivit. Paikan vetonaulana ovat olleet kolme taigarautiaista, jotka ovat viihtyneet ruderaateilla viime syksystä lähtien. Kello yhdeksän portit avautuivat noin 150 värikkäille liivijengiläisille reippaaseen marssitahtiin. Vakiopaikasta lähti matalalla lentoon tien yli heti yksi taigarautiainen, joka jäi monelta näkemättä. Nopea massabongaus ei aivan onnistunutkaan. Vierähti yli kaksi tuntia, kunnes älyttiin kompata rivistössä ruderaattirinne uudelleen. Urpiaisten ja myyrien vierestä toinen taigarautiainen nousi ilmaan ja lensi pariksi minuutiksi erinomaisesti näytille seljapensaaseen ruokintapaikan lähelle. Sitä ennen havaittiin pyrstötiaisia, sepelkyyhky ja lähipuissa vaaniva varpushaukkakoiras. Erityiset kiitokset turkulaisille järjestelyistä. Päivää ja ennen kaikkea valoisaa aikaa jäi vielä jäljelle.

Osa Turun Topinojan liivibongareita taigarautiainen kiikarissa.

Nopeimmat ja päättäväisemmät ehtivät vielä Kristiinankaupunkiin katsomaan mustakaularastasta. Koiras käväisi maassa talon piharuokinnalla useaan otteeseen punatulkkuparven lepäillessä puiden latvuksissa. Pari käpytikkaa kikkaili lehtipuissa. Lunta oli vain nimeksi. Matkan varrella sää oli vaihtelevaa. Länsirannikolla satoi vähän aikaa niin vettä, räntää kuin luntakin. Tiet ramppeineen olivat hyvin liukkaita. Lämpötila vaihteli nollan molemmin puolin. Edellispäivänä saatiin nauttia vielä lauhasta +7 asteen kelistä Lounais-Suomessa. Muualla Suomessa nähtiin enimmäkseen tyypillisiä talvilintuja. Määrä voitti laadun tammikuun ensimmäisen päivän bongareille. Jotkut saivat kasaan 50 eri lajia aloituspäivänä. Sitkeimmät sissit päivystivät Asikkalassa. Peltosirkku oli häipynyt omille teilleen edellisvuoden viimeisinä päivinä. Tuleeko muutosta lähiaikoina, jolloin sääennuste lupaa sisämaahan -20 astetta pakkasta, sen aika näyttää.  

Hyvää Joulua

Vuoden pimeimpänä ajankohtana päivän valoisa aika on lyhimmillään. Joulun valot sopivatkin hyvin tähän hetkeen. Linnut reagoivat kirkkaisiin valoihin leudolla säällä liikkuen kaupungissa jopa keskellä yötä tai aloittaen laulua etuajassa. Merialueet ovat sulat. Vähäiset vesilintumäärät ovat kerääntyneet joihinkin suojaisiin lahden poukamiin. Ruokintapaikoilla käy tiaisten ja pikkuvarpusten vilske. Erikoisemmat linnut jatkavat talvehtimistaan. Asikkalan peltosirkku, Helsingin Kaivopuiston mustakaularastas, Porin kyhmyhaahka ja Turun Topinojan taigarautiaiset odottavat bongareita uudenvuodenpäivänä. Salossa vietetään mustaa joulua +4 asteen lämpötilassa. Aatto alkoi vesisateessa ja tuulessa. Verraten lämmintä säätä ihmetteli sitruunaperhonen, joka horrosteli maanpinnassa Somerolla joulun alla. Perhosta voi löytää talvella varpukasvillisuudesta, vaikka se ei lentoon lähdekään. Rauhallinen luontomaailma jatkuu. Turku julistaa joulurauhan kaikille.

Komea kuusi loistaa pimeydessä.

Halikon kirkon kellotapuli kynttilänvaloineen.

Alpakat viihtyvät Perniön Matildedalissa.

Kosket ja purot solisevat vuolaasti.

Erikoisia talvilintuja joulukuussa

Loppusyksyllä vallinneiden hyvien tuulien ansiosta maahamme jäi talvenalkua yrittämään varsin mielenkiintoisia lintulajeja, jotka ovat hyvin harvinaisia joulukuussa. Lintuporukat bongasivat ensin alkuun Porin Yyteristä suosirrit, jotka ruokailivat jäisellä hiekkasärkällä viipyen paikalla useita päiviä. Linturallien alla Pernajasta, nykyisin Loviisaa, löytyi mäntysirkkukoiras keltasirkkuparvesta. Lajista muodostui varsinainen pinnanjakaja, sillä varsin pieni prosentti on onnistunut lajin näkemään hetken aikaa jossakin puun oksalla. Sen sijaan Asikkalan peltosirkku on ollut huomattavasti yhteistyökykyisempi bongareille. Kärsivällisesti odottaen tämä erikoinen talvehtija on hoitunut kaukoputken näkökenttään, vaikka onkin toisinaan haasteellinen löytää ja määrittää suuresta pikkulintuparvesta. Samalla paikalla parvesta on havaittu myös taigarautiainen, jota on viime päiviin asti käyty hakemassa myös Turun Topinojan jäteasemalta. Jäävätkö tammikuun alkuun asti riippuu tulevista säistä. Mielenkiintoa on herättänyt Helsingin mustakaularastas, jolla näyttää olevan punertavansävyisiä risteymäpiirteitä. Kotirintamalla Salossa luonto on varsin hiljainen. Salonjoki jäätyi ja marjat ovat huvenneet puista ja pensaista. Myyräkannat ovat noususuunnassa. Petorintamalla lähinnä lehtopöllöt ovat aktiivisesti reviireillään. Pöntöistä ei ole nyt pulaa, sillä askartelin muutaman lisää kokonaismäärän ollessa nyt 50 kappaletta. 

Harakka ja naakka roskaruoan kimpussa Salon keskustassa.

Kesykyyhky jäisellä hiekkakentällä.

Sinisorsia oli parhaimmillaan kerääntynyt Salonjokeen noin 150 yks.

Pähkinähakkia kiehtovat makedonianmännyt

Pähkinähakkia tavataan Salossa sekä pesivänä että vaeltavana. Syksyisin saapuu täydennystä, jolloin jotkut linnut jäävät talveksi piharuokinnalle tai niin pitkään kuin makedonian- ja sembramännyssä riittää käpyjä. Halikossa on oleskellut viikon ajan terhakka pähkinähakki. Se pomppii pihanurmikolla etsien ahkerasti ravintoa maasta tarkalla näöllään. Lumen aikaan lintu kiikutti suurikokoisia käpyjä varastoon kasattuun lumikinokseen, mutta sen harmiksi lumi suli ja piilopaikka tuli kokonaan näkyviin. Männyissä on jäljellä enää muutamia käpyjä. Ne ovat hyvin pihkaisia, siksi hakki joutuu puhdistamaan nokkaansa aika usein pihapuiden oksiin. Närhet saavat väistyä pähkinähakin tieltä. Kuuluu vain matala raakuna, kun suklaanruskea lintu valkoisine täplineen lehahtaa kuusen oksalta nurmikolle. Lintu osaa olla varuillaan eikä anna kuvata läheltä kuin ikkunan läpi. Muista pihalinnuista mainittakoot kaksi käpytikkaa, mustarastas, kolme närheä ja kymmenet pikkuvarpuset sekä lukuisa joukko tiaisia, mm. harvinaistunut hömötiainen ja pakkasilla myös töyhtötiainen.

Pähkinähakki on vilkasliikkeinen maassa pomppija.

Salon myöhästelijöitä

Salossa aamupäivän pienellä lintukierroksella tuli havaittua muutamia myöhästelijöitä. Meritalon museon laitamilla kävelytien varrella tepasteli luottavainen sepelkyyhky, joka tuntui löytävän maasta murskaantuneita tammenterhoja, joita se nieli osin vaivalloisesti kurkkuunsa. Salonjoen toisella puolella koristeomenapuun oksilla kökötteli punakylkirastas parin mustarastaan kera. Itse päätähti eli lehtokerttu oli jo aamun valjettua ilmestynyt ruokailemaan kolmatta päivää samalle paikalle. Itse näin sen lyhyellä odottelulla vakiopaikassaan. Lintu oli pirteän tuntuinen ja ennen kaikkea aivan itsensä näköinen kuten lehtokertun kuuluukin olla. Vaihteleva määrä turkinkyyhkyjä istuskelee lehtipuissa päivittäin Kirkkokadun päässä. Sinisorsamäärät ovat lisääntyneet Moisionkosken sulapaikassa.

Sepelkyyhky viihtyy Salon Moisionkadun maisemissa.

Lumisessa Utössä

Loppuviikon lyhyt visiitti Utössä ei ollut lainkaan huono, vaikka lunta ja viimaa olikin. Tuuli oli kinostanut joihinkin paikkoihin lunta enemmälti, toisiin kohtiin vain nimeksi. Perjantai oli vaihteeksi hyvä lintupäivä. Tuuli heikkeni ja aurinko paistoi jopa kevään tuntuisesti. Aamupäivän kohokohta oli lännen suunnasta hienosti Patterinmäen edustalle myötävaloon kaartanut jääkuikka, joka jatkoi matkaansa koilliseen. Todella hieno yllätyslaji, vaikka ei tilauslistalla ollutkaan. Gamla Postenin männikössä lymyili edelleen helmipöllö, jonka läsnäolon paljastivat pikkulinnut mekastuksellaan. Enskärin ruokinnalla käväisi pari tundraurpiaista ja saaren yllä kierteli kolme isokäpylintua. Satamalahdessa uiskenteli kahdeksan lapasotkaa ja kummallisen värinen haahkakoiras. Saaren eteläpuolen ulapalla havaittiin suuri parvi alleja, tuhat lintua ei edes riittänyt alkuunkaan. Tänään Hamnskärin pikkuluodoilla kaukana väreilyssä makoili harmaahylkeitä ja piipersi tusina merisirriä. Kymmeniä laulujoutsenia muutti talvea pakoon. Lintuja oli selvästi edellispäivää vähemmän.

Majakka heijastuu rantaveteen.

Haahkakoiras marraskuisessa asussaan.

Helmipöllö torkkumassa männyn oksistossa.

Raamatulliset valot Utön kaakkoispuolella.

   

Marraskuun alku on ollut yhtä bongausjuhlaa

Viime viikolla näytti siltä, että marraskuusta tulee lintuköyhä kuukausi alkutalven kynnyksellä. Poikkeus vahvisti kuitenkin säännön. Vaikka taigarautiaismäärät hupenivat vähitellen, jäi niitä kuitenkin monien bongareiden iloksi marraskuun puolelle. Helsingin Vuosaaressa olikin ekana päivänä palelevaa porukkaa aamuhämärästä lähtien. Laji hoitui pitkin päivää vakiopaikkana kantokasasta 50-100 m pohjoiseen ruderaatin reunalla ja ojan varressa, josta se lensi usein maanpinnan myötäisesti vaivihkaa piiloon. Paikalla havaittiin myös myöhäiset tiltaltti ja västäräkki. Iltapäivällä tuli Nakkilasta aivan käsittämätön tieto maalle uudesta lajista, preeriakahlaajasta, samaan aikaan kun sepelrastas oli ilmoitettu nähdyn Kyläsaaressa. Minuutti tilannetta ihmeteltyäni tein nopean ratkaisun Nakkilaan lähdöstä. Kehä kolmosen ja kakkostien liikenne sujuivat hyvin ja totesin klo 16.15 katsovani vuoden kolmatta elämänpinnaa pitkässä bongaririvistössä, ensimmäisten helsinkiläisten joukossa. Loppujen lopuksi, aikaa jäikin vielä riittävästi linnun hyvään tarkkailuun.

Kaukaa ja huonossa valossa otettu kuva kertoo olennaisen,
idänpikkusieppo istuu oksalla lammen rannalla lunta vasten.

Toisena päivänä sää oli muuttunut varsin huonoksi. Etelärannikkoa vaivasi lumi-/räntäsade ja jäätyvä tienpinta. Helsingin Seurasaaresta jo edelliskuun puolella löytynyt pikkusieppo osoittautui äänen ja pukutuntomerkkien perusteella todella harvinaiseksi idänpikkusiepoksi. Peräkanaa toinen maalle uusi laji. Tällä kertaa olin sijoittunut Saloon, josta reilun tunnin ajon jälkeen homma oli hanskassa. Sieppo pyrähteli saaren eteläosan lammen reunoilla lähellä vesirajaa hyönteisiä pyydystellen. Osa bongareista vasta sulatteli bongausajatusta. Tilanne muuttui nopeasti. Kolmantena päivänä aamulla lintu rengastettiin ja vapautettiin. Idänpikkusieppo viihtyi pakastuvassa säässä jäätyneen ja reunoistaan lumisen lammen rantaviivassa. Seuraavasta yöstä on tulossa selkeä ja kylmänviimainen pakkasyö. Kaiken lisäksi saaressa partioivat helmi- ja varpuspöllö. Ennuste ei ole siis hyvä. Ennen iltahämärää näimme jolkuttelevan ketun erään ruokintapaikan lähistöllä. Kesyt tiaiset, mm. kuusi-, sini- ja talitiaiset söivät kädestä pullaa ja leivänpaloja. Seurasaari eli Fölisön on hieno ja viihtyisä ulkoilualue, jossa kannattaa retkeillä ympäri vuoden. Todettakoon, että preeriakahlaajakin oli yhä paikalla, joten nämä harvinaisuuspinnat ovat nyt jokseenkin jokaisen plakkarissa tämän jälkeen. Pinnaa tulee, mutta erot pysyvät samana. Veikkaan, että harvinaisuuksia löytyy maastosta lisää pyhäinpäivän viikonloppuna.  

Sinitiainen on tullut syömään pullanpaloja kädestä.