Kyläpöllönen viheltelee Hauholla

Juhannuksen molemmin puolin on Hauhon Mustila kiinnostanut lintuharrastajia sankoin joukoin. Yhtäkään yötä ei olisi ollut, etteikö paikalla olisi ollut pitkälti toistasataa bongaria kuuntelemassa maamme ensimmäistä kyläpöllöstä, joka oli löytänyt hauholaisen maalaistalon pihapiirin jo kesäkuun alussa. Lintubongareille tieto tästä kulki vähän jälkijunassa, mutta kaikki halukkaat ovat pöllön kuitenkin hyvin kuulleet ja jotkut jopa nähneetkin. Piskuinen punaruskea pöllö, entiseltä nimeltään kääpiösarvipöllö, on vain parinkymmenen sentin mittainen. Toukokuun viimeisenä päivänä Ruotsin Gotlannissa rengastettiin niin ikään saman lajin edustaja. Länsinaapurissamme on aiemmin tavattu neljä viheltelijää vuosien saatossa. Touko-kesäkuun vaihteessa Suomessa vallitsi lämmin säävirtaus, jolloin maahamme saapui muitakin linturariteetteja tavanomaista kauempaa. Samassa aallossa lienee tämäkin kyläviheltelijä tullut. Pöllö on aloitellut kuuluvan vihellyssarjansa puolenyön kieppeissä metsänreunassa ja jatkanut "kuu" -ääntään talon pihapiirissä hyvin aktiivisesti klo 24-02 välillä suuresta ihailijajoukosta välittämättä. Talon väelle kuuluu suuri ja lämmin kiitos myötämielisyydestä lintuharrastajia kohtaan. Bongariliitto voisi muistaa heitä sopivaksi katsomallaan tavalla.

Kyläpöllöstä kuuntelemassa Hämeenlinnan Hauhon Avuksentiellä.

Haukan poikasia

Viime päivinä on lintujen rengastajilla riittänyt kiirettä, sillä petolintujen poikaset ovat paraikaa rengastusiässä. Osa haukan pojista on lähtenyt jo lentoonkin kuluvalla viikolla mm. pesinnässään aikaisemmin aloitteneiden tuulihaukkaparien kohdalla. Tuulihaukat levittäytyvät edelleen takaisin Salon seudulle. Valtaosa pesistä sijaitsee ladon seinissä olevissa pesälaatikoissa, joissa pesinnät onnistuvat risupesiä paremmin. Poikasia on tavallisesti ollut 3-5. Eräässä pöntössä saaliiksi oli tuotu peltomyyrä ja kiuru. Jalohaukan poikaset ovat varsin vilkkaita ja äänekkäitä. Pesälle tullutta häiritsijää kohtaan ne kirkuvat korvia vihlovasti, heittäytyvät selälleen ja potkivat aggressiivisesti terävillä kynsillään. Salo-Marttila-Koski Tl linjalla tuulihaukalla oli 22 rengastusikäistä poikasta viidessä eri pöntössä. Kemiönsaaressa loppukeväällä spontaanisti löytämässäni varpushaukan pesässä oli puolestaan viisi poikasta, joista kolme oli koirasta ja kaksi naarasta. Varpushaukan pienokaiset olivat pääosin valkoisia untuvikkoja. Risupesä oli kyhätty tällä kertaa mäntyyn noin kuuden metrin korkeudelle sekametsärinteeseen polun varrelle. Pesäpaikka oli uusi.

Tuulihaukan poikaset kurkkivat pesälaatikosta ympäristöään Kuusjoella.

Tuulihaukan kirjava untuvikko on päässyt rengastettavaksi.

Lähes lentokykyinen tuulihaukkanuorukainen Marttilassa.

Varpushaukan poikaset odottavat risupesässään pikkulintupaistia. 

Ulkosaariston kauneutta

Ulkosaariston kesäkuinen luonto on kaunis. Kasvit kukkivat värikkäästi. Pihoilla sinisten syreenien ja valkoisten ruotsinpihlajien kukkien tuoksu täyttää ilman. Kosteilla niityillä aistii kämmeköihin kuuluvien valkolehdokkien huumaavan tuoksun vieläkin voimakkaampana. Merenrannoilla merikaalit ja useat ailakkilajit rehottavat niin Jurmossa kuin Utössä. Tyyni sää, auringonnousu ja -lasku horisontissa luovat tunnelmaa. Purjeveneet lipuvat hiljalleen luotojen välistä. Kesä ja turistit ovat tulleet ulkosaaristoon. Saaristolinnuista meriharakka, punajalkaviklo, karikukko, tylli, lapintiira, haahka ja pilkkasiipi erottuvat näkyvyydellään rantaviivassa. Viime päivinä ulkosaaristossa on käväissyt harvinaisempiakin lintuja, nimittäin aavikkotylli Jurmossa, Suomen 9.havainto lajista, joka oli tänäänkin vielä paikalla. Utössä viivähti pari päivää palsasirri, joka oli jo Utön 3.havainto kautta aikojen. Lisäksi Utön yölaulajakaartia on täydentänyt ruisrääkän lisäksi viiriäinen, joka pypytteli itäniityllä kuluvalla viikolla. Amiraaleja lentelee yhä runsaasti polkujen ja niittyjen varsilla. Etelästä Utöseen vaeltanut kaaliperhosnaaras etsi sopivaa kasvialustaa munimiselle. Yön hämärässä pöristeli kiitäjiä ja yökkösiä, joita lepakot yrittivät saalistella. Aamuyöllä kosteus hiipii ruohoston ylle. Päivä valkenee samoilla rituaaleilla. Suomen kesä on lyhyt mutta kaunis. Juhannuksen jälkeen lintujen laulukausi alkaa jo hiljentyä Etelä-Suomessa.

Näkymä Jurmon satamasta.

Ulkosaariston kallioperä on luonnon muovaamaa taideteosta.

Lapintiira pesällään Nötön sataman laiturin päässä.

Veden kimallusta auringonsäteiden vaikutuksesta.

Utön majakka on saanut rinnalleen kuutamon.

Syreenipensaat kukkivat värikkäästi Utön kylällä.

Merikaali kukkii ulkosaariston hiekkaisilla merenrannoilla.

Auringonnousua Utön itärannassa kesäaamuna.

Täydellinen kuunpimennys

Torstain vastaisena yönä oli mahdollisuus nähdä täydellinen kuunpimennys Suomessa. Keskiviikkona 15.6. iltayöstä taivas oli varsin pilvinen ja sateinen. Siitä huolimatta Kuun noustua tarpeeksi korkealle, pimennyksen vaiheita oli kuitenkin mahdollista nähdä, tosin puolenyön maissa 100 min kestoltaan ollut täydellinen vaihe oli juuri päättynyt. Osittaista vaihetta pystyi pilvien lomasta tarkkailemaan vielä tunnin ajan. Tästä vaiheesta sain napattua pari kuvaa Salossa. Jos tämä pimennys jäi jostain syystä väliin, niin eipä hätää, sillä seuraava täydellinen kuunpimennys on jälleen nähtävissä jossakin päin maatamme 10.12.2011. Silloin tosin talviset sääolosuhteet voivat estää näkymisen kokonaan tai osittain. Täydellisessä vaiheessa Kuu näyttää rusehtavan punaiselta ja on hyvin silmilläkin nähtävissä ilman optiikkaa. Kuunpimennyksessähän Maa on Auringon ja Kuun välissä, jolloin Maan varjo peittää Kuun, joka planeettamme kiertolaisena heijastaa Auringon valoa.

Täydellisen kuunpimennyksen osittainen vaihe Salossa 16.6. klo 00.36.

Albiinovästäräkkejä Salon Halikonlahdella

Salon Halikonlahden altaiden kannaksella kelluvassa kuvauskojussa varttui tänäkin kesänä västäräkkipoikue edellisvuosien tapaan. Tavanomaisen näköisen västäräkkipariskunnan pesään oli syntynyt viisi poikasta, joista peräti kaksi oli albiinoa eli täysin valkoista yksilöä. Koko puku oli kauttaaltaan valkoinen, koivet ja nokka olivat punertavat ja silmät punaiset tietystä valon suunnasta katsottuna. Poikaset olivat harmaiden sisarustensa tapaan virkeitä ja lähes lentokykyisiä. Sain rengastettua pesästä käsin kaikki poikaset, joista albiinot eli valkomuunnoksiset tunnuksilla 353600V-353601V. Toivottavasti erikoisen väristen lintujen vaiheista saadaan myöhempää tietoa matkan varrelta. Tosin valkoinen lintu jää helposti haukan kynsiin erottuessaan poikkeavan ulkonäkönsä johdosta lajitovereistaan. Albiinovästäräkkejä tavataan silloin tällöin melkein vuosittain lähinnä loppukesästä. Hyvin harvinaisia ne ovat joka tapauksessa. Albinismi on yhden geenin aiheuttama, perimässä tapahtunut poikkeama. Joskus västäräkeillä ja muilla linnuilla, mm. lokeilla, rastailla, sorsilla ja varislinnuilla esiintyy flavistisia ja leukistisia värimuunnoksia tai osa-albiinoja.

Albiinovästäräkin poikanen rengastettuna Salon Halikonlahden altailla.

Västäräkin pesä, jossa yksi harmaa poikanen ja sen kaksi valkoista sisarusta. 

Sinistä kasviloistoa

Tienvarret ovat täynnä sinistä kasviloistoa. Lupiinimeri hallitsee näyttävästi tien pientareella paikoin jo häiritsevästi syrjäyttäen alkuperäiset niittykasvit kokonaan. Lupiini, joka on sukua hernekasveille, on alunperin kotoisin Amerikasta, josta sitä tuotiin aikoinaan koristekasviksi Euroopan puutarhoihin villiintyen teille ja ratapenkoille. Joukossa on myös erisävyisiä punaisia, punertavia ja valkoisia lupiineja, jotka tuntuvat leviävän varsin tehokkaasti vuosi vuodelta. Samoin on laita vuohenherneen. Tämä sinikukkainen rehupalkokasvi on valloittanut Salon Merikulman tienvarret ja kesantopeltojen laidat rehevän laajoilla kasvustoillaan. Vuohenherne on monivuotinen pysyvä ja satoisa säilörehu- ja viherlannoituskasvi. Maisema on kieltämättä kauniin sininen. Myös niityillä ja kedoilla kukkii kesäkuun alkupuoliskolla tummansinisiä kasveja, mm. rohtoraunioyrtti Salon Kirjolanmäessä. Se on yksi viidestä arvokkaasta perinnemaisemakohteesta, jota hoidetaan VR:n tuella ainakin vuoteen 2013 saakka. Toinen harvinainen kulttuurikasvi on rohtorasti, jota kasvaa Salon Perniössä Somerikon rauhoitetulla niityllä. Sekä rohtorasti että rohtoraunioyrtti ovat molemmat monivuotisia lemmikkikasveihin kuuluvia vanhoja koriste- ja rohdoskasveja.

Lupiinimeri värittää maisemaa Salon Kärkässä.

Vuohenherne valloittaa alaa Salon Merikulmantiellä.

Rohtoraunioyrtti kukkii kesäkuussa Salon Kirjolanmäessä.

Rohtorastin löytää Perniön Somerikon niityltä.

Pikkuapollojen perässä jokivarsiniityillä

Kesäiset kukkaniityt ovat kauneimmillaan. Rehevillä jokivarsiniityillä koiranputket ovat valloittaneet koko alueen. Laidoilla kukkii sinipunaisia metsäkurjenpolvia, hiirenvirnoja ja kellokasveja. Niittykukat houkuttelevat tiettyjä päiväperhosia, jotka ovat tyypillisiä niittybiotoopeissa. Kesäkuun alusta lennossa olleet pikkuapollot lentävät matalalla ruohokasvien yllä ja auringon mentyä pilveen pujahtavat piiloon syvälle ruohostoon. Pikkuapollojen kunto oli selvästi heikentynyt. Siivenlyönnit olivat verkkaisempia ja siivet risaisempia verrattuna ensilentoihin. Halikon joenvarsien ja niiden sivuhaarojen pikkuapollokanta on säilynyt vuodesta toiseen kunnostustoimien ansiosta. Hyvällä niityllä lentelee runsaasti päiväperhosia. Vaatelias laji ketokultasiipi säväyttää hohtavilla tummanpunaisilla väreillään. Niittysinisiivet ja piippopaksupäät ovat vakiolajistoa. Etelästä vaeltaneet amiraalit piipahtavat mielellään myös kukkaniityillä. Nokkosperhosella on lennossa jo tuore kesäsukupolvi. Hyvin haalistuneita ja todella huonokuntoisia kangasperhosia pyrähtelee yhä maastossa. Auroraperhoskoiraaseen kiinnittää enemmän huomiota. Tänään Kemiössä aamupäivällä eräällä rantaniityllä komea ritariperhonen lensi vauhdikkaasti rantaviivaa pitkin pohjoiseen. Etelästä saapuu maahamme muitakin lyhyen matkan vaeltajia amiraalien lisäksi tällä hetkellä. Kuivilla niityillä eli kedoilla mäkitervakot ja huopakeltanot kaunistavat tienvarsia. Tuomipensaat ovat paikoin harmaan vyyhdin peitossa, sillä tuomenkehrääjäkoin toukat nakertavat nyt tuomien lehtiä massoittain.

Rehevä jokivarsiniitty Halikon Märyssä.

Pikkuapollo metsäkurjenpolven kukalla.

Pikkuapollo on levittänyt siipensä lepäillessään ruohostossa.

Harakankellot kaunistavat kukkaniittyjä.

 

Yölaulajaretkellä Utössä

Helteinen viikko lähenee loppuaan ja lämpötila näyttää mantereen kaupungeissa +30 astetta. Tilaisuuden tullen päätimme suorittaa pikaisen käynnin Utössä yölaulajaretken merkeissä. Kolme päivää saaressa viihtynyt viitasirkkalintu oli häipynyt lauantaiksi muille maille, ainakin Jurmossa sellainen havaittiin viime yönä, liekö sitten sama lintu. Auringon noustua neljän maissa lintujen laulukuoroon yhtyi monenlaista lurittelijaa ja visertelijää. Karheaääninen satakieli konsertoi Saunalahden rannassa, viitakerttusia oli kaksin kappalein koulun portilla ja Gamla Postenin männikössä. Luhtakerttusia kuultiin 7 eri laulavaa yksilöä. Aamun edetessä saaressa melskasi pari kirjokerttua, kylällä kaupan kulman kukkivassa omenapuussa vanha koiras ja itäniityn raripuskassa nuori lintu. Yleensäkin kerttuja oli hyvin äänessä. Pikkukultarintaa ei löytynyt sen paremmin eilen kuin tänäänkään. Tavallisia kultarintoja vilisi pensaissa useampiakin. Viiriäistäkin kovin odoteltiin Lintutiedotuksen runsaan havaintoannin toivossa mutta turhaan. Eikä narissut myöskään ruisrääkkä. Saaressa oli kesäisen leppoisaa. Kuusiston Kimi löysi kärryjä työntäessään nuoren sepelsiepon. Mukava havis myöhäisenä kesäkuun vierailijana. Tenovuon Jorma hörppi aikaiset aamukahvit mökkinsä edustalla pihapinnakisan keulamiehenä. Kiireiseen aamuohjelmaani kuului hotellin aamiainen, jonka ehdinkin nauttia ennen Eivorille menoa. Itärannassa yksi meriharakka ja tylli saivat sitä ennen renkaan koipeensa. Syysmuuton aloittelijoina havaittiin liro ja mustaviklo. Kuuman kesäpäivän aamuna rantakäärmeet köllöttelivät kyläteillä ja amiraalit lepattelivat niittyjen yllä. Rannoilla kukkii paraikaa keltainen morsinko ja kedoilla pitkänomainen pölkkyruoho. Putkilokasvit rehottavat ruohoniityillä.

Aurinko nousee aikaisin ja lämmittää jo varhain.

Kukkiva omenapuu kerää hyönteisiä ja pikkulintuja.

Eräs utöläinen mökkinsä edustalla pihapinnoja etsimässä.

Meriharakan poikanen näyttää tältä kesäkuun alussa.

Utön itäniittyä ja kuuluisat raripensaat.

Utön konkarit ja malleinakin kunnostautuneet postlådagubbarna 
Jouni Tittonen, Jorma Tenovuo ja Kimmo Kuusisto ms Eivorilla.  

Tiaispoikueet lähtövalmiina pöntöissä

Helteet palasivat tänään ja ainakin koko täksi viikoksi Suomeen. Siitepölyä on paljon ilmassa, sillä havupuut pölisevät paraikaa. Siniset ja valkoiset syreenin kukat täyttävät kaupungin kujat. Ruotsinpihlajat kukkivat puistoissa ja puolukat kangasmailla. Perhoslajisto on monipuolistunut etenkin yöperhosten osalta. Hyttysiä on metsissä vietävän paljon varsinkin kosteissa tiheiköissä. Lintuemot ruokkivat poikasiaan kiivaasti. Tali- ja sinitiaisilla on isot poikueet pöntöissä. Parhaimmissa paikoissa jälkikasvua on 9-10 kappaletta nokat ammollaan tiitittelemässä ja lentotaitoa harjoittelemassa. Varhaisimmat tiaispoikueet ovat jo maastossa, kun toisilla on vasta hyvin pienet poikaset pesässä. Kirjosiepoilla on haudonta meneillään. Muutamat sieppokoiraat ovat röyhkeästi vallanneet tiaisilta pöntön ja tehneet oman pesänsä tali- ja sinitiaisen munien päälle. Kirjosieppo ei kuitenkaan ole aina voittaja. Talitiaisen pesäpöntössä sen omien poikasten vieressä oli kuollut kirjosieppopariskunta. Joskus päädytään ratkaisemattomaan tilanteeseen. Tänään eräässä pöntössä oli sisällä neljä kirjosiepon munaa ja kaksi talitiaisen munaa. Vierailukäynnillä ei ollut tietoa siitä, kumpi laji käy hautomassa pesässä pääasiallisesti. Seuraan tilannetta ja palaan sitten myöhemmin aiheeseen. Kuikutteleva tikkalintu, käenpiika heittää kaikki pikkulintujen munat pöntöstä ulos.  Yölaulajat ovat äänessä päivälläkin, mm. satakielet ja viitakerttuset Salon Nakolinnanmäellä. Rusakot pomppivat kaupunkien nurmikoilla jopa keskellä kirkasta päivää hyvinkin luottavaisesti ihmisestä riippumatta. Teiden varsilla törmäsin jo yhteen yliajettuun siiliin, harmittavasti en ole nähnyt tänä vuonna vielä yhtään elävää siiliä.

Sympaattinen sinitiaisen poikanen rengastettuna Salossa.  

Kirjosiepon ja talitiaisen sekapesintä taistelun jälkeen.

Rusakko kuulostelee korvat pystyssä kerrostalon takapihalla.

Syreenit kukkivat ja tuoksuvat pihoissa.

Linturariteetteja ja vaellusperhosia

Kesäkuun alku on ollut vilkasta aikaa. Etelästä tullut lämpöaalto laittoi liikkeelle isoja rarikotkia, molempia kiljukotkalajeja sekä uljaan nuoren keisarikotkan, joka seikkaili pääkaupunkiseudulta Raaseporin rannikolle helatorstain ja perjantain aikana. Valkoposkitiira sykähdytti päiväsaikaan Helsingin-Espoon lintupaikoilla häviten sekin maisemista muiden harmiksi ennen aikojaan. Etelästä on matkannut tänne muitakin siivekkäitä, nimittäin perhosrintamalla Utön saarella kuitattiin nähdyksi ensimmäinen kuluneen oloinen etelänpäiväkiitäjä, kolibrimainen perhonen pistäytymässä orvokin kukalla. Saarella nähtiin kesäkuun alkupäivinä myös amiraaleja ja ohdakeperhonen. Tänään Hangon Täktomissa pörräili gammayökkönen, sekin alkukesän vaeltajia, jotka muodostavat Suomessa kotimaisen kannan. Kasveista syreenit, seljat ja hevoskastanjat kukkivat näyttävästi pihapiireissä. Teiden varsilla punaiset mäkitervakot ovat lisääntyneet ja houkuttelevat puoleensa hämärissä yökkösiä ja kiitäjiä. Yön pimeydessä metsistä alkaa kuulua jo pöllöjen piiskutusta, sillä pöllönuorikot kömpivät pian ulos pöntöistään kerjäämään emoiltaan ruokaa. Lehtopöllöjen rengastussaldo nousi 12 poikaseen, kun Kemiönsaarella ja Perniössä kummassakin pöntössä oli kolme nappisilmäistä untuvikkoa lisää.

Punaiset mäkitervakot kukkivat teiden varsilla.

Hevoskastanja kukkii näyttävästi pihapiireissä.

Lehtopöllön poikaset ovat jo valmiina lähtemään maastoon.

Kattohaikara lepäilee laitumella yhdellä jalalla.