Yölaulajaretkellä Utössä

Helteinen viikko lähenee loppuaan ja lämpötila näyttää mantereen kaupungeissa +30 astetta. Tilaisuuden tullen päätimme suorittaa pikaisen käynnin Utössä yölaulajaretken merkeissä. Kolme päivää saaressa viihtynyt viitasirkkalintu oli häipynyt lauantaiksi muille maille, ainakin Jurmossa sellainen havaittiin viime yönä, liekö sitten sama lintu. Auringon noustua neljän maissa lintujen laulukuoroon yhtyi monenlaista lurittelijaa ja visertelijää. Karheaääninen satakieli konsertoi Saunalahden rannassa, viitakerttusia oli kaksin kappalein koulun portilla ja Gamla Postenin männikössä. Luhtakerttusia kuultiin 7 eri laulavaa yksilöä. Aamun edetessä saaressa melskasi pari kirjokerttua, kylällä kaupan kulman kukkivassa omenapuussa vanha koiras ja itäniityn raripuskassa nuori lintu. Yleensäkin kerttuja oli hyvin äänessä. Pikkukultarintaa ei löytynyt sen paremmin eilen kuin tänäänkään. Tavallisia kultarintoja vilisi pensaissa useampiakin. Viiriäistäkin kovin odoteltiin Lintutiedotuksen runsaan havaintoannin toivossa mutta turhaan. Eikä narissut myöskään ruisrääkkä. Saaressa oli kesäisen leppoisaa. Kuusiston Kimi löysi kärryjä työntäessään nuoren sepelsiepon. Mukava havis myöhäisenä kesäkuun vierailijana. Tenovuon Jorma hörppi aikaiset aamukahvit mökkinsä edustalla pihapinnakisan keulamiehenä. Kiireiseen aamuohjelmaani kuului hotellin aamiainen, jonka ehdinkin nauttia ennen Eivorille menoa. Itärannassa yksi meriharakka ja tylli saivat sitä ennen renkaan koipeensa. Syysmuuton aloittelijoina havaittiin liro ja mustaviklo. Kuuman kesäpäivän aamuna rantakäärmeet köllöttelivät kyläteillä ja amiraalit lepattelivat niittyjen yllä. Rannoilla kukkii paraikaa keltainen morsinko ja kedoilla pitkänomainen pölkkyruoho. Putkilokasvit rehottavat ruohoniityillä.

Aurinko nousee aikaisin ja lämmittää jo varhain.

Kukkiva omenapuu kerää hyönteisiä ja pikkulintuja.

Eräs utöläinen mökkinsä edustalla pihapinnoja etsimässä.

Meriharakan poikanen näyttää tältä kesäkuun alussa.

Utön itäniittyä ja kuuluisat raripensaat.

Utön konkarit ja malleinakin kunnostautuneet postlådagubbarna 
Jouni Tittonen, Jorma Tenovuo ja Kimmo Kuusisto ms Eivorilla.  

Tiaispoikueet lähtövalmiina pöntöissä

Helteet palasivat tänään ja ainakin koko täksi viikoksi Suomeen. Siitepölyä on paljon ilmassa, sillä havupuut pölisevät paraikaa. Siniset ja valkoiset syreenin kukat täyttävät kaupungin kujat. Ruotsinpihlajat kukkivat puistoissa ja puolukat kangasmailla. Perhoslajisto on monipuolistunut etenkin yöperhosten osalta. Hyttysiä on metsissä vietävän paljon varsinkin kosteissa tiheiköissä. Lintuemot ruokkivat poikasiaan kiivaasti. Tali- ja sinitiaisilla on isot poikueet pöntöissä. Parhaimmissa paikoissa jälkikasvua on 9-10 kappaletta nokat ammollaan tiitittelemässä ja lentotaitoa harjoittelemassa. Varhaisimmat tiaispoikueet ovat jo maastossa, kun toisilla on vasta hyvin pienet poikaset pesässä. Kirjosiepoilla on haudonta meneillään. Muutamat sieppokoiraat ovat röyhkeästi vallanneet tiaisilta pöntön ja tehneet oman pesänsä tali- ja sinitiaisen munien päälle. Kirjosieppo ei kuitenkaan ole aina voittaja. Talitiaisen pesäpöntössä sen omien poikasten vieressä oli kuollut kirjosieppopariskunta. Joskus päädytään ratkaisemattomaan tilanteeseen. Tänään eräässä pöntössä oli sisällä neljä kirjosiepon munaa ja kaksi talitiaisen munaa. Vierailukäynnillä ei ollut tietoa siitä, kumpi laji käy hautomassa pesässä pääasiallisesti. Seuraan tilannetta ja palaan sitten myöhemmin aiheeseen. Kuikutteleva tikkalintu, käenpiika heittää kaikki pikkulintujen munat pöntöstä ulos.  Yölaulajat ovat äänessä päivälläkin, mm. satakielet ja viitakerttuset Salon Nakolinnanmäellä. Rusakot pomppivat kaupunkien nurmikoilla jopa keskellä kirkasta päivää hyvinkin luottavaisesti ihmisestä riippumatta. Teiden varsilla törmäsin jo yhteen yliajettuun siiliin, harmittavasti en ole nähnyt tänä vuonna vielä yhtään elävää siiliä.

Sympaattinen sinitiaisen poikanen rengastettuna Salossa.  

Kirjosiepon ja talitiaisen sekapesintä taistelun jälkeen.

Rusakko kuulostelee korvat pystyssä kerrostalon takapihalla.

Syreenit kukkivat ja tuoksuvat pihoissa.

Linturariteetteja ja vaellusperhosia

Kesäkuun alku on ollut vilkasta aikaa. Etelästä tullut lämpöaalto laittoi liikkeelle isoja rarikotkia, molempia kiljukotkalajeja sekä uljaan nuoren keisarikotkan, joka seikkaili pääkaupunkiseudulta Raaseporin rannikolle helatorstain ja perjantain aikana. Valkoposkitiira sykähdytti päiväsaikaan Helsingin-Espoon lintupaikoilla häviten sekin maisemista muiden harmiksi ennen aikojaan. Etelästä on matkannut tänne muitakin siivekkäitä, nimittäin perhosrintamalla Utön saarella kuitattiin nähdyksi ensimmäinen kuluneen oloinen etelänpäiväkiitäjä, kolibrimainen perhonen pistäytymässä orvokin kukalla. Saarella nähtiin kesäkuun alkupäivinä myös amiraaleja ja ohdakeperhonen. Tänään Hangon Täktomissa pörräili gammayökkönen, sekin alkukesän vaeltajia, jotka muodostavat Suomessa kotimaisen kannan. Kasveista syreenit, seljat ja hevoskastanjat kukkivat näyttävästi pihapiireissä. Teiden varsilla punaiset mäkitervakot ovat lisääntyneet ja houkuttelevat puoleensa hämärissä yökkösiä ja kiitäjiä. Yön pimeydessä metsistä alkaa kuulua jo pöllöjen piiskutusta, sillä pöllönuorikot kömpivät pian ulos pöntöistään kerjäämään emoiltaan ruokaa. Lehtopöllöjen rengastussaldo nousi 12 poikaseen, kun Kemiönsaarella ja Perniössä kummassakin pöntössä oli kolme nappisilmäistä untuvikkoa lisää.

Punaiset mäkitervakot kukkivat teiden varsilla.

Hevoskastanja kukkii näyttävästi pihapiireissä.

Lehtopöllön poikaset ovat jo valmiina lähtemään maastoon.

Kattohaikara lepäilee laitumella yhdellä jalalla.

Siperiantavi kesävieraana Keski-Suomessa

Toukokuun viimeisiä päiviä viedään. Linturariteettirintamalla on ollut vilkasta. Espoon Laajalahdella on bongattu punapäälepinkäistä ja ruostepääskyä, toisaalla Espoossa levotonta mustanmerenlokkia. Kattohaikaroita saapuu päivittäin Suomeen, muutamat katsastelevat potentiaalisia pesimäpaikkoja. Keski-Suomen vetonaulana on ollut kaunis juhlapukuinen siperiantavikoiras, joka hengailee tiiviisti naarassinisorsan kanssa Jyväskylän Leppäveden Manunsaaressa. Bongareita on lipunut paikalle tasaiseen tahtiin, vaikka lajin kategorialuokasta keskustellaan kovasti, onko laji häkkikarkulainen vai luonnonvaraisesti tänne väärään suuntaan joutunut lintu. Mene ja tiedä, joka tapauksessa tällä siperiantavilla ei ollut minkäänlaisia renkaita jaloissaan. Voisi olla jopa sama lintu kuin aiemmin keväällä Itä-Suomessa piipahtanut lintu. Toisaalta, mahtuuhan niitä sorsia tänne maailmaan. Pakoetäisyys oli vaatimattomasti noin 10 metrin luokkaa. Se istui mielellään isolla rantakivellä erään mökin edustalla ruovikon suojassa. Koiraalla on värikäs pää, jossa keltaiset ja vihreät lohkot korostuvat tummaa päälakea ja silmästä alaspäin lähtevää juovaa vasten. Rinnan etuosa oli punertava, kyljet harmaat, alaperä musta ja selkäpuolen höyhenet ruosteenruskeareunaiset. Olisipa todella mielenkiintoista nähdä, minkälaisia poikasia tästä sekaparista syntyisi. Voisivat olla varsinaisia määrityspähkinöitä maastossa.

Siperiantavikoiras rantakivellä Jyväskylän Manunsaaressa.

Toukokuun loppua Utössä

Toukokuun viimeinen viikonloppu hujahti Utössä pääosin kottaraisten merkeissä. Lauantain sää oli tyypillisesti vilpoinen ja pilvinen kevätpäivä tuulen puhaltaessa etelän suunnasta kohtalaisesti. Iltapäivällä oli ajottain siedettävän lämmintäkin auringossa. Lintubongareita oli saaressa tietysti ennestään ja väkeä tuli runsaasti hotellille Loimaan seudulta  evl evp Erkki Kallion johtamana. Päivän pääurakkana perinteiseen tapaan oli rengastaa saaren kottaraisia pöntöistä, joista kuului taukoamatta poikasten pistäviä kerjuuhuutoja. Koulun pihassa ja lepikossa oli suurin keskittymä. Tarkastin kaikkiaan 26 pönttöä. Niistä 13 pöntössä oli rengastettavia poikasia 69 yksilöä keskiarvon ollessa 5,3 poikasta /pönttö, mikä oli täsmälleen sama kuin viimekin vuonna. Eniten oli 5-6 poikasen pesyeitä, yhdessä kolme ja seitsemän poikasta. Kahdessa pöntössä oli vasta muninta aloitettu hiljattain. Niin ikään parista pöntöstä löytyi yksi kuollut käpytikka ja tervapääsky. Poikaset ovat jo niin isoja, että ensimmäiset lähtevät maailmalle ensi viikon aikana säiden lämmetessä. Rannoille haahkanaaraat ovat keränneet poikasia yhteen suojatakseen niitä pedoilta tehokkaasti yhteisvoimin. Rengastusten lomassa ehdin havaita muiden löytämiä lajeja, joista tähän mainittakoon mm. viitakerttunen, mustaleppälintu, juhlapukuinen isosirri, nokkavarpunen ja pikkusieppo. Kehrääjä piilotteli hotellin lähellä ja hävisi jonnekin komppaajien toimesta. Sunnuntaiaamuna alkoi vesisade, joka voimistui päivää kohti ja oli jo varsin rankkaa paluumatkalla m/s Eivorilla Utöstä Pärnäisiin. Saaressa ei ollut oikeastaan mitään muuta mainittavaa aamupäivän aikana kuin harvakseltaan viheltelevä, arka ja lymyilevä nuori kuhankeittäjä, tilastojen valossa saaren 12.havainto lajista. Lintu viihtyi kylän rinteessä puiden lehvästöissä, mistä jotkut onnistuivat sen näkemäänkin.

Kottaraisen poikanen rengastettavana koulun lähellä.

Karikukko ruokailee säännöllisesti itärannan levävallilla.

Haahkanaaraat ovat lyöttäytyneet yhteen poikastensa kanssa.

Utön kesäisen tuntuista kyläidylliä lauantaina.

Keto-orvokit kukkivat kauniina rykelminä kallioiden laella.

Hiljainen oli kylätie Utössä sunnuntaiaamuna.

Rengastuskiireitä

Monet linnunpojat juoksuttavat rengastajia tällä hetkellä. Lehtopöllönpönttöjä on joitakin tarkistamatta. Ainakin neljässä on pesintä onnistunut poikasvaiheeseen. Yhdessä pesintä epäonnistui alkumetreillä lehtopöllön ja telkän väliseen kamppailuun. Helmipöllöjä ei Salon seudulla ole pesivänä, vaikka puputusta kuultiinkin alkukeväällä. Myyrien vähyys on ollut pääsyynä heikkoon tulokseen. Syksyllä pitäisi ennusteen mukaan koittaa paremmat ajat Lounais-Suomessa. Räkätin poikasia räksättää puistoissa ja hautausmailla runsaasti. Valtaosa sini- ja talitiaisten poikasten rengastuksista osuu kesäkuun ensikolmannekselle. Tänään Koski Tl:ssä luontotietäjä Lauri Laukkasen pihassa rengastettiin pikkuvarpusia yhdestä pöntöstä vain kolme poikasta peräti kolmen munan jäätyä kuoriutumatta. Huonoa sapuskaa on ollut näköjään tarjolla. Eilen Halikonlahdella kolmessa pikkuvarpusen pöntössä oli kaikkiaan 14 poikasta. Kottaraispojat tunkevat jo kovaa vauhtia pöntöstä ulos. Puoli tusinaa oli Kosken saldo. Kummallista kyllä, Salon Halikonlahden puhdistamon altaiden reunoilla isojen poikasten lisäksi löytyi yksi munapesä ja muutama vasta rakenteilla oleva pönttöpesä. Mitä pönttöpesijöihin tulee tänä keväänä niin asutusprosentti nousee varsin korkealle. Sen sijaan peltojen kahlaajilla ei mene hyvin. Koskentiellä töyhtöhyypällä oli vain yksi poikanen huollettavana. Kato on jatkunut huolestuttavasti jo useita vuosia.

Isolla pikkuvarpusen poikasella on raukea olo ilta-auringossa.

Yölaulajista ruisrääkät narisevat ainakin Salon Veitakkalassa ja Koskella. Samoin viitakerttusia voi kuunnella Salonjoen rannassa Perttelintien vanhaa hautausmaata vastapäätä. Pensassirkkalinnut ja satakielet laulavat vähän katkonaisesti ja ponnettomasti yön kylmetessä liikaa. Käki intoutuu kukkumaan illansuussa, myös peltosirkku hoilottelee säettään auringon laskiessa joko sähkölangoilla tai jonkin rakennuksen katolla. Kovia lintuharvinaisuuksia odotellaan ja toivotaan edelleen. Ehkäpä ensi viikonloppuna on vuoro tulla jotain erikoista Etelä-Suomeen. Perämeren pohjukka on ollut suosiollinen, kun alkuviikosta Ouluun lennähti 7 mehiläissyöjää pohjoisten bongarien iloksi.

Loppukevään rareja, päiväperhosia ja poikueita

Toukokuun viimeisellä kolmanneksella luonnossa kaikki tuntuu tapahtuvan yhtäaikaa. Linturariteetteja saapuu päivittäin maahamme ja erityisesti eteläisten matalapaineiden mukana. Viime viikon perjantaina 20.toukokuuta oli ehdottomasti kovin raripäivä Suomessa, jolloin Lintutiedotukseen ilmoitettiin pitkä liuta harvinaisuuksia: amerikantukkasotka, harjalintu, lyhytvarvaskiuru, mehiläissyöjä, mustahaikara, mustajalkatylli, mustakaulauikku, pikkukorppikotka, pilkkaniska, riuttatiira, ruostepääsky, ruostesorsa ja E-kategoriassa vielä oleva tiibetinhanhi. Tänään Utajärveltä löydettiin maamme 11.valkoposkitiira. Räkäteillä alkavat varhaisimmat poikaset pomppia maastossa. Kemiönsaarella kuusitiaisparin 10 poikasta saivat renkaan jalkaansa. Lehtokertut ja satakielet laulavat innokkaasti lehdoissa.

Kuusitiaisella poikaset ovat jo rengastusikäisiä.

Eilen sunnuntaina saatiin nauttia kevään hienoimmasta päivästä. Lämmin ja aurinkoinen sää houkutteli runsaasti hyönteisiä liikkeelle. Salon-Raaseporin-Kemiönsaaren kierroksella havaitsimme ainakin viidessä eri paikassa auroraperhoskoiraita. Karttaperhosia löytyi kaksin kappalein täsmäkohteista, Raaseporin Fiskarsista ja Salon Latokartanonkoskelta, jossa myös nastakehrääjäkoiras suoritti ohilennon vierestä. Niityillä ja tienvarsilla loikkii rusakoita ja kettuja. Eräs repolainen touhusi niityllä popsien maukasta sammakkoa ateriakseen.

Karttaperhosen ykköspolvi on väriltään ruskeankirjava.

Kettu saalistelee teiden varsilla päiväsaikaankin.

Keväiset linnunsilmät loistavat kosteissa ojalehdoissa keltavuokkojen kanssa. Tuomia seuraa syreeni, jonka kukkaan puhkeaminen tapahtuu aivan lähipäivinä. Myös pihlaja valmistautuu kukintaan. Maisema alkaa peittyä puiden lehvästöön ja ruohot rehottavat. Havumetsien kenttäkerrosta peittävät kukkivat käenkaalit eli ketunleivät ja mustikat.

Keväiset linnunsilmät loistavat kosteissa ojalehdoissa.

Päiväperhosia kukkaniityillä

Aurinko pilkotti sen verran lämpimästi pilvien lomasta tänään, että päiväperhosia lenteli runsaasti kukkaniityillä. Erityisesti keltaiset voikukkamaat vetivät puoleensa erilaisia niin talvehtineita kuin keväällä kuoriutuneita päiväperhosia. Kuivilla kedoilla ja niityillä kukkivat ahomansikat, poimulehdet, orvokit ja ensimmäiset metsäkurjenpolvet. Tuomenkukkien huumaava tuoksu pöllyi ilmassa. Rentukat loistivat ojissa ja kosteikoissa sekä rehevät kielokasvustot olivat valloittaneet lehtojen maaperän. Retki suuntautui tälläkin viikonlopulla Hämeeseen, mihin Akaan neljännesmaratonin kisa vaikutti eittämättä päivän valintaan.

Voikukkapellot houkuttelevat runsaasti päiväperhosia.

Kalliokielot ovat aloittaneet kukintansa.

Rentukat loistavat ojanpohjilla ja kosteikoissa.

Valkeakosken Jutikkalan luontopolulla kuivassa ketorinteessä pyrähti pieni paksupää, ruskea ja valkopilkkuisen kirjava mansikkakirjosiipi seuranaan risaisia kangasperhosia ja vaaleansinisiä paatsamasinisiipiä. Voikukilla vieraili lanttu-, sitruuna- ja neitoperhosia. Yksittäinen suruvaippa ja liuskaperhonen liihotteli ohitse. Loppukevään ja päivän ehdoton piristys oli kuitenkin kauniin auroraperhoskoiraan näkeminen. Sen tunnistaa helposti valkoisista päiväperhosista etusiipien yläkulman oranssista laikusta. Nastakehrääjäkoiras lenteli metsäpolkuja pitkin kadoten nopeasti lehdon uumeniin. Luontopolun pää johtaa Saarioisjärven lintutornille, jossa kosteikon reunalla lenteli lukuisa määrä korentoja, joita nuolihaukka käväisi saalistamassa ruovikon yllä. Käki kukkui keskellä päivää aktiivisesti. Tuuli haittasi kaulushaikaran puhaltelun kuuntelua. Pikkutikka piipitteli yhden sarjan pökkelömetsiköstä. Paluumatkalla poikkesimme illaksi ysitieltä Punkalaitumen suuntaan Urjalan Kortejärven komealle lintutornille. Sen juurelta kuulimme kahden eri kaulushaikaran puhallussarjaa viiden kurjen ruokaillessa lähipellolla.

Mansikkakirjosiipi on pieni paksupäihin kuuluva päiväperhonen.

Auroraperhonen sulautuu lepoasennossa hyvin ympäristöönsä.

Värikäs auroraperhoskoiras on avannut siipensä auringon lämmössä.

Iberiantiltalttikandidaatti Pyhtään Ristisaaressa

Toukokuu on perinteisesti lintuharvinaisuuksien aikaa. Keskiviikosta 18.toukokuuta alkoi lintubongarien matka Kotkan Sapokan venesataman kautta Pyhtään Ristisaareen, jossa oli edellisiltana tavattu mahdollinen iberiantiltaltti, joka on aikaisemmin ollut tiltaltin alalaji, mutta erotettu sittemmin omaksi lajikseen muista poikkeavien kutsu- ja lauluäänien, geneettisten ja morfologisten erojen sekä muuttokäyttäytymisen perusteella. Lintu oli paikalla koko päivän hyvin pienellä alueella niityn ja metsän reunassa liikkuen vilkkaasti pensaiden latvustoissa ja lähellä maanpintaakin. Kutsuääntä, pehmeää vihellystä kuului useimmiten, laulua ei tahtonut päivällä voimistuvassa tuulessa oikein kunnolla kuulua. Monien vaiheiden jälkeen linnun kiinniottoa yritettiin atrapilla ja verkoilla. Useiden väistämisten jälkeen koiraslintu pöllähti lopulta verkkoon, josta Jörgen Palmgren poimi rariteetin varmoihin käsiin. Lintu tutkittiin, mitattiin ja kuvattiin vaan eipä rengastettu. Käsittelystä uuvahtaneena iberialainen erikoisuus päätti olla loppuillan hiljaa jääden vakiopensaikkoon ruokailemaan. Linnulla oli varsin kuluneet pyrstö- ja siipisulat tertiaaleineen, tummanpunertavat jalat, vaalea nokka, silmäkulmanjuova edestä keltaisempi, alapuoli vaalea ja kupeet keltaiset kuten siiven alapeitinhöyhenetkin. Puku oli päältä vihertävä muistuttaen enemmän ehkä pajulintua kuin tiltalttia. Äänet olivat iberiantiltaltille lajityypillisiä. Linnusta otettiin höyheniä dna-tutkimuksia varten. Rariteettikomitea päättää aikanaan, tuleeko tästä nyt uusi laji Suomelle vai ei. Iltaan mennessä paikalla käväisi noin 70 bongaria ja torstaiaamuksi on luvassa lisää venekuljetuksia. Saaressa näyttäytyi hienosti pikkusieppo ja lauleskeli idänuunilintu. Harvoin listaa viisi eri uunilintulajia haviskirjaan samalla retkellä Suomessa. Bongareilla on kiirettä, sillä arktisten lintujen läpimuutto Suomenlahden kautta Venäjän tundralle ja Jäämerelle tapahtuu vuosittain näinä päivinä.

Bongarien rantautuminen veneellä Pyhtään Ristisaareen.

Lintu viihtyi varsin pienellä alueella koko päivän.

Iberiantiltaltti tutkittavana verkkopyydystyksen jälkeen.



Iberiantiltaltti ihmettelee kädessä bongarijoukon piirittämänä.

Lintu altapäin, huomaa punertavat jalat ja valkoinen vatsa.

Varis pesärosvona

Kolean pilvipoutainen ja tuulinen alkuviikko jatkuu. Kylmyys vaikeuttaa hyönteissyöjälintujen ja tiaisemojen ravinnonhakua poikasilleen. Loppuviikosta luvataan sentään korkeampia päivälämpötilalukemia. Rastaat, etenkin räkätit löytävät lieroja ja matoja kaupungin viheriöiltä. Räkäteillä on noin viikon ikäiset poikaset pesässään. Emot vartioivat tarkasti pesäympäristöään. Joskus niilläkin valppaus pettää. Tämän sai karvaasti kokea ikkunamme alla isoon koivun haarukkaan pesänsä tehnyt räkättipariskunta, joka kantoi ahkerasti matoja poikasilleen tänään aina puolenpäivään asti. Molempien emojen ollessa poissa, paikalle ilmestyi varis, joka oli seurannut räkättien puuhia jo pidemmän aikaa. Röyhkeä varis mylläsi pesän perusteellisesti, nappasi poikaset nokkaansa ja lensi tiehensä toisen räkätin ajaessa sitä takaa pelin jo menetettyään. Ihmeellistä kyllä, varis palasi parin minuutin kuluttua uudestaan pesälle räkätin poikanen yhä nokassaan ja ryöväsi pesästä vielä yhden sinne jääneen munan. Räkätit eivät voineet isommalleen mitään, mutta antoivat armotonta kyytiä pahantekijälle. Tapauksen jälkeen toinen räkäteistä tuli useamman kerran pesälle matoja nokassaan ihmetellen poikastensa äkkinäistä katoamista. Emojen ruokintavietti näyttää olevan varsin voimakas takaiskuista huolimatta.

Räkättirastas kuulostelee ensin nurmikon pinnalla...

  

...ja nappaa onnistuneesti madon meheväksi suupalakseen.