lauantai 2. helmikuuta 2019

Talvista aikaa

Helmikuu alkoi talvisissa merkeissä. Sula merialue tekee sen, että talvella sataa usein. Lämpötilan ollessa pakkasella sade tulee alas lumena. Tällä hetkellä onkin kaikkialla korkeat lumikinokset eteläisintä Suomea myöten. Kovimmat pakkasjaksot jäivät tammikuun puolelle. Pensaissa ja talojen räystäillä roikkuu komeita ja pitkiä jääpuikkoja. Jääpeite on myös paksuuntunut viime aikoina. Kasvit saivat lumesta suojaa ennen pakkasia. Kemiönsaaressa on havaittu monessa paikassa saukko, joka laskettelee mielellään liukumäkeä, toisinaan pitkä hännänjälki näkyy lumessa. Valoisan ajan lisääntymisen huomaa eritoten lintujen käyttäytymisessä. Ensimmäisen laulavan talitiaisen kuulin jo tosin 8.tammikuuta. Salon kortteliimme on ilmestynyt turkinkyyhkypari ilmeisesti Halikon Joensuunkartanon parvesta. Tammikuun 21.päivä jäi erityisesti mieleen, aamulla lämpömittari näytti Salossa -17 astetta, samaan aikaan oli meneillään kuunpimennys ja lähdimme pienellä retkiporukalla Jurmoon, jossa näimme erikoisen talvehtivan kahlaajan, karikukon merisirriparvessa. Suosirrin näkivät valitettavasti vain muutamat onnekkaat. Jurmossa talvehtii edelleen neljä tunturikiurua. Vuoden kovin pakkasennätys Salossa oli kuitenkin 22.tammikuuta, jolloin mittari näytti -25 astetta. Viime viikonloppuna osallistuttiin pihabongaukseen. Saldomme oli 14 lajia, huomiota kiinnitti pikkuvarpusten ja tiklien runsaus, mikä korreloi varsin hyvin koko Suomen talvilintutilannetta. Tali- ja sinitiainen ovat vuodesta toiseen yleisimmät talvilintumme.


Varis raakkuu Salonjoen sorsaparven vieressä.

Meritalon museon räystäille on muodostunut komeita jääpuikkoja.

Halikon Kokkilan selkää tammikuun pakkasilla.

Ulkosaaristossa on arktiset olosuhteet, kuva Jurmosta.