Syys-lokakuun vaihteen huomaa Utössä lintuharrastajien lisääntyneenä joukkona. Saari ei kuitenkaan jatkuvasti hemmottele harvinaisuuksilla ja suurilla lintumäärillä. Kaiken lisäksi saareen mennään ja saaresta tullaan tiettyinä päivinä aikataulujen mukaan. Tämä tosiasia on syytä pitää mielessä ainakin aktiivisten vuodenpinnamiehien. Päivät ovat lisäksi erilaiset ja säätyypit vaihtelevat. Luoteistuuli pyyhkäisee tasavarmasti linnut pois saaresta tai kova tuuli pysähdyttää joidenkin lajien muuton kokonaan. Vaikka Jurmossa kuikutteli useita palokärkiä päivittäin, eivät nämä itäiset punanutut suvainneet tulla naapurisaarelle asti. Myös hanhimuutto pysähtyi keskellä viikkoa kuin seinään. Lokakuun ensimmäisenä päivänä navakkaan lounaisen puoleiseen vastatuuleen puski sentään peippoja, vihervarpusia, haarapääskyjä, västäräkkejä, kuusi- ja sinitiaisia, hippiäisiä ja puukiipijöitä.
 |
Utön saaristomaisemaa lokakuun alussa.
|
 |
| Purjekoululaiva kuunari Helena ankkuroitui Utön satamaan. |
Syyskuun viimeisenä lounaaseen aivan päältä muutti näyttävästi nuori ja vanha muuttohaukka, seuraavana aamuna saaressa seikkaili suopöllö, joka laskeutui avoimesti Kattrumpanin tien penkalle. Kuun vaihteen mielenkiintoisin havainto tuli hyönteismaailmasta. Utön leudossa ja päivällä osin jopa kesäisessä auringonpaisteessa lenteli maamme myöhäisin hietaheinäperhonen. Amiraali bongattiin vielä samoin kuin pikkukultasiipi ja etelänpäiväkiitäjä. Matarakiitäjän toukkia tapaili siellä täällä etsien koteloitumispaikkaa. Hyvin ei käynyt sille lehtohepokatille, joka joutui isolepinkäisen kitaan. Ja kolme isolepinkäistä eri suunnista yritti saalistaa samaa peippoa, joka pääsi kuitenkin karkuun. Ampu- ja varpushaukat vaanivat alinomaa pikkulintuja. Kettu tallustelee yhä Ormskärillä.
 |
Myöhäinen hietaheinäperhonen kuvattuna 30.syyskuuta Utössä.
|
 |
| Matarakiitäjän toukka etsii koteloitumispaikkaa. |
