Ruisrääkän poikaset vehnäpellossa

Maanviljelijät ovat puineet peltojaan ahkerasti viime päivinä ja viikkoina. Viljapeltojen kätköissä on lymyillyt rantakanoihin kuuluvia peltopyyn näköisiä ruisrääkkiä. Ne jäävät piileskelemään viimeisiin puimattomiin viljakaistaleisiin, kunnes lopulta ponnahtavat puimurin edestä karkuun ja säntäilevät sängellä lähimpään ojaan. Elokuun viimeisenä päivänä Salossa Halikon Pailinnan isäntä oli saanut vehnäpeltojen sadon korjattua ennen sadekuuroja. Samalla hän oli myös nähnyt ruisrääkkäperheen juoksevan puimurin edessä edellisvuosien tapaan. Olin aiemmin vihjaissut isännän kanssa asiasta, että ottaisi rääkän pojat kiinni, laittaisi säilöön rengastusta varten ja soittaisi välittömästi minulle. Näin tapahtuikin viime lauantaina ja säntäsin oitis kotoa pelipaikalle. Jännittynein mielin huristelin rengastuslaukku mukanani katsomaan erikoisia veijareita.

Ruisrääkän poikasia isännän molemmissa käsissä.

Mustanruskeankirjavat ruisrääkän poikaset juoksivat ja hyppivät vallan vinhasti isossa pehmustetussa ja kannellisessa peltipurkissa. Niiden kiinniottaminen ei kuulema ihan joka mieheltä onnistukaan. Tämän lajin poikasten rengastaminen on todella harvinaista herkkua. Untuvapoikaset ovat aluksi mustia, mutta saavat vanhetessaan ruskeankirjavan asun. Loppukesästä lajilla voi olla jopa 7-13 munaa, joten kymmenpäisen poikueen näkeminen ei ole lainkaan mahdotonta. Puimurin ratista on oivat näköalat ruisrääkkien tarkkailuun, tosin koneen sammuttaminen ja alastulo vievät oman aikansa ja sekunteja kuluu. Isäntä oli kuitenkin napannut samasta läjästä kolme poikasta kiinni neljännen livahdettua sivummalle. Pellossa oli kaksi eri poikuetta, isommat osasivat jo lentää, mutta nämä pienemmät kiinnisaadut vain juoksivat karkuun sen minkä vahvoilla jaloillaan pinkaisivat ja yrittivät painautua sänkipeltoon. Siivet olivat vielä varsin tyngät. Painoa poikasille oli kertynyt 70-80g. Poikaset saivat teräsrenkaan muistoksi käynnistäni. Lajista tuli 107.rengastuspinna.

Mustanruskeankirjava teinirääkkä lähikuvassa.

Ruisrääkkähän saapuu Suomeen jo toukokuussa, ääntelee enimmäkseen öisin ja varhain aamulla pitkään kesäkuuhun asti, kunnes hiljenee pesimäaikana. Kun naaras hautoo lähes kolmisen viikkoa ja poikasvaihe lentokykyiseksi asti kestää noin kuukauden, on kesästä kulunut jo kaksi kuukautta. Siksipä poikasia tapaakin vasta elo-syyskuussa ajankohdan aloituksesta riippuen. Myöhäisiä poikueita voi tulla vastaan vielä syksyllä, jolloin viimeiset yksilöt sinnittelevät pesimäpaikoillaan jopa lokakuussa. K.E.Kivirikko kertoo klassisessa teoksessaan ruisrääkän tavatun niinkin myöhään kuin 26.11. Porkkalassa vuonna 1900. Ruisrääkkiä on rengastettu maassamme hyvin vähän ja poikasia sattuneesta syystä ei lainkaan. Olin koulukaverini soitosta enemmän kuin tyytyväinen. Tämä peltokrääkkä (Perniön murre) muuttaa Itä- ja Etelä-Afrikkaan saakka. Itseltäni puuttuu vieläkin Afrikan kontrolli tai löytö, vaikka takana on jo yli 10 000 rengastusta ja 29 vuotta. Toivoa sopii, että joistakin näistä kolmesta poikasesta saadaan myöhemmin arvokas tieto toisesta maanosasta.