Kiertokiitäjät (Agrius convolvuli) tupakalla

Perhosmaailma jatkuu mielenkiintoisena. Loppukesän ja alkusyksyn lämpimät eteläiset virtaukset tuovat maahamme vaeltajia läheltä ja kaukaa. Usean vuoden tauon jälkeen kiertokiitäjä on esiintynyt varsin runsaana elokuun aikana. Kiertokiitäjä edustaa kooltaan ja olemukseltaan kiitäjäperhosten aatelia. Kookkaampien naaraiden etusiipien kärkiväli on liki 11 cm. Laji muistuttaa paljolti syreenikiitäjää, mutta on siiviltään tasaisemman harmaan värinen. Se on mieltynyt erityisesti erilaisten tupakkakasvien kukille, joiden kukinnan ajoitus pitää osua juuri sen parhaimpaan vaellusaikaan elokuun puolivälistä syyskuun alkuun. Hämärissä vähän ennen pimeää ensimmäiset yksilöt leijailevat kukkapenkkien yllä, kunnes hidastavat ja laskeutuvat imukärsä ojennettuna huumaavana tuoksuvan tupakan kukalle.

Puna- ja valkotupakkakasvustoa.

Valkotupakka on ollut ehdoton suosikki. Punatupakka, petunia ja ruotsinköynnöskuusama saavat seuraavat sijat, toisinaan eriväriset ihmekukat ja syysleimut vetävät myös puoleensa tätä erikoista kiitäjäperhosta. Perhosen silmät ovat suunnattoman suuret, ne loistavat pimeässä punaisina laserpisteinä otsalampun valokiilan osuessa niihin. Päätä lähempää katsottuna tulee mieleen jo jokin muukalainen ulkoavaruudesta. Näitä erikoisuuksia voi bongata vaikka Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime aikojen mielenkiintoa on kohottanut useat päiväperhosharvinaisuudet, mm. purjeperhoset länsirannikolta sekä vaalea- ja etelänkeltaperhoshavainnot eteläisimmästä Suomesta ja Ruotsista. Lajeja kannattaa etsiä nyt sopivilta kukkamailta, apila- ja sinimailaspelloilta päiväsaikaan. Syyskesäkin on luonnossa vielä varsin aktiivista aikaa.

Ihmekukka Mirabilis jalapa.