Nyt on käsillä se aika vuodesta, jolloin pöntöistä on lähtemässä suuri joukko linnunpoikasia maailmalle. Kottaraiset ovat näin jo tehneetkin ja lentopoikueet pyörivät äänekkäinä parvina maastossa. Tiaisilla on varsin suuria poikueita, yleisesti 8-10 rengastusikäistä poikasta niin sini- kuin talitiaisellakin. Yllättävää on, että talitiaiset aloittivat pesinnän noin viikkoa ennen sinitiaisia, vaikka molemmat lajit talvehtivat. Talitiaiset ovat olleet suunnilleen samanikäisiä, kun taas sinitiaisilla on ollut lisäksi selvää hajontaa eri parien välillä. Kovien edellisten pakkaslumitalvien jälkeen metsätiaiset ovat olleet hyvin vähissä. Ruokinnoilla kävi vain jokunen töyhtötiainen, hömötiaisia ei lainkaan ja kuusitiaisen pesintöjä en ole tavannut toistaiseksi ainuttakaan viime vuoden yhden ainoan jälkeen. Keltaiset tiaiset tuntuvat menestyvän ja pitävän hyvin puoliaan. Talitiaisen poikaspöntön sisäkulmassa lojui kuollut koiraskirjosieppo. Erääseen sinitiaisen munimaan pönttöön oli myöhemmin asettunut käenpiika, joka hautoi kahden sinitiaisen munan vieressä 7 omaa valkoista munaansa. Kirjosieppoja saapui Suomeen toukokuun lämpimänä päämuuttoajankohtana ilmeisesti tavanomaista enemmän. Niinpä monet pöntöt ovat asuttuja ja pesimistiheydet voivat nousta varsin suuriksi pönttöjen määrästä riippuen. Monella kirjosiepolla on juuri nyt 6-7 munaa haudottavana. Varhain pesinnän aloittaneilla siepoilla on tosin jo poikasia. Kesäkuun 7.päivänä tuli täyteen urani 10 000.rengastus, kunnia osui yhdelle sinitiaisen poikaselle Salon Nakolinnanmäessä. Rengastuksia on kertynyt tältä vuodelta noin 600 yksilöä.
 |
| Koivujen tyvellä mustarastaan pesä, jossa on jo isoja poikasia. |
Maastossa tapaa rastaiden ja västäräkin poikasia. Kaupunkien puistoissa ja hautausmailla räkätin poikaset pitävät melkoista mekkalaa houkutellen paikalle kettuja, kissoja, harakoita ja variksia. Pelloilla töyhtöhyyppäemot tarkkailevat levottomasti lähiympäristöään maastopoikasten painautuessa multaa vasten vaaran uhatessa. Rannoilla rantasipiemot varoittevat alinomaa ja iltamyöhään asti saalistelevien pöllöjen varalta. Ihmissilmä keksii kuitenkin poikasten sijainnin. Ruokaa kantavia emoja seuraamalla rengastaja äkkää piilotetun pesän kärsivällisesti odottaen. Pensastaskulla on ns. pesätikku, usein viimevuotinen talventörröttäjä, josta se näkee pesälle ja pyrähtää siitä muutaman metrin päähän ruohokasvillisuuden sekaan ojanpientareelle tai rinteeseen kätkettyyn maapesään. Koiras paljastaa pesän helpommin kuin naaras. Sekametsien varvikossa pyyn poikaset piipersivät nopeasti jokainen eri suuntaan emon johdatellessa rauhanhäiritsijää muualle.
