Kesäkuussa olen perinteisesti tarkastanut Salon Nakolinnanmäen luontopolun pöntöt. Tullessani mäen päälle muurahaisia kuhisevalle paahteiselle polulle, oli vuorossa pönttö, josta kuului aktiivista sihinää. Pöntössä oli 7 käenpiikan poikasta, joista yksi hieman muita pienempi. Silloin sisällä oli myös toinen emo. Kaikki saivat renkaan koipeensa. Tästä vajaan 50 metrin päässä naapurissa asusteli kirjosieppopariskunta, jolla oli alunperin silläkin 7 vaaleansinistä munaa 7.6. käynnillä. Seuraavalla kerralla 18.6. pöntössä oli kirjosiepon 4 pientä poikasta ja 1 kuoriutumaton muna. Varsinainen yllätyspommi oli se, että joukossa oli kähinää pitävä toisia poikasia selvästi isompi poikanen, joka vaikutti kovasti äskeisten käenpiian poikasten näköiseltä. Lentoaukko oli vain noin 30 mm, käelle liian pieni, mutta käenpiialle juuri sopivan kokoinen. Varmistus tuli 25.6. juhannuksen jälkeen. Poikaset olivat saaneet höyhenpeitteensä ja olivat nyt rengastusiässä. Kirjosieppoemojen varoitellessa pöntöstä rengastin 3 kirjosiepon poikasta ja todellakin 1 käenpiian poikasen, niin ihmeellistä kuin se olikin! Mitä tässä sitten oikein on tapahtunut? Kirjosieppojen haudontavaiheen alussa pönttöön oli ilmestynyt yksi käenpiian muna ehkäpä ylimääräiseltä käenpiikanaaraalta, joka on kuitenkin poistunut paikalta myöhemmin. En muista nähneeni eriväristä valkoista munaa munintavaiheessa. Tikkalinnuilla haudonta-aika on varsin lyhyt, joten poikanen ehti kuroa ajan kiinni kirjosieppoihin nähden. Molemmilla on monipuolinen hyönteisruokavalio poikasvaiheessa. Niinpä poikaset varttuivat sulassa sovussa saman katon alla. Lintumaailman kummajaisena en ole vastaavaa tapausta ennen kuullut enkä nähnyt. Käenpojan tarinat taitavat jäädä tämän varjoon. Luonto on yllätyksiä täynnä.
 |
| Kirjosiepon pönttö taiteilijan tekstein Salon Nakolinnanmäessä. |
 |
| Kirjosiepon kolme poikasta ja käenpiikakasvatti 2.oikealta. |
