Tiistai 25.9.
Edellispäivän aamuna oli tullut tieto harjalinnusta Utössä. Edellisestä havainnosta olikin ehtinyt kulua jo yli 4 vuotta ja silloinkin keväällä. Niinpä 219.kerta Utön vesille Eivorilla oli taas edessä. Sää oli +10 astetta, pilvinen ja tuuli idästä 6-8 m/s. Saavuin perille saareen klo 12.50. Matkassani oli neljä itse poimittua karpaloämpäriä, jotka kelpasivat hotellille. Utöläiset saavat herkutella niillä jossakin vaiheessa. Hanhia oli tänään mennyt kuulema runsaasti, noin 16 000 hanhen potista pääsin illalla klo 17-18 nauttimaan vielä useista valkoposkihanhiparvista, joissa oli tavallisesti 100-400 yks./parvi. Koko päivän enimmäkseen Kesnäsin hiekkatiellä viihtynyt harjalintu suostui lopulta näyttäytymään jatkuvista häiriötekijöistä huolimatta. Tarkemmat lintuhavainnot löytyvät Tenovuon Jorman blogista niin tästä kuin seuraavinakin päivinä. Nuolihaukka istui talon antennilla harvinaisen lähellä kuvausetäisyydellä. Muutaman tunnin aikana pisti silmään hippiäisten runsaus saaressa. Niitä pörräili kaikkialla. Lintuja löytyi niin rakennuksista kuin lasia päin lentäneinäkin.
 |
| Harjalintu Kesnäsin kärjessä hiekkatiellä bongattuna. |
 |
| Hippiäinen haukkoo henkeään törmättyään hotellin lasioveen. |
 |
| Nuolihaukka tähystää talon antennilla. |
Keskiviikko 26.9.
Sää oli jokseenkin eilisen kaltainen, edelleen jatkui navakka idän ja kaakon puoleinen tuuli, joka painoi hanhia jatkuvana massana heti aamuhämäristä iltapäivään asti kohti lounasta Utön kautta. Päivän aikana tehtiinkin uusi hanhimuuttoennätys, lähes 27 000 hanhea, joista määrittämättömiä hanhia noin 15 000, valkoposkia yli 10 000, sepelhanhia 460 ja tundrahanhia noin 100 muuttavaa. Käsittämättömän hieno fiilis koko päivän. Jorma toimi ansiokkaasti kirjurina lähes uupumukseen asti muiden huutaessa lukuja. Myös Anaksia muutti mukavasti, lähinnä haapanoita kirjattiin yli 2600m. Paremmista mainittakoon kolmet muuttohaukat ja pikkutikat, myöhäinen tervapääsky, kyläraiteilla edelleen viihtynyt harjalintu, nokkavarpunen ja sykähdyttävän taivaan pimennyksen aiheuttanut 1500 yksilön yhtenäinen ja massiivinen sepelkyyhkyparvi, joka matkasi matalalla Lillharunin suuntaan. Hyönteissyöjiä oli saaressa paljon, puukiipijöitä ym. oli ilmestynyt saareen selvästi lisää.
 |
| Auringon valon pilkahdusta Utössä klo 7 aikoihin. |
 |
| Taivas synkkeni hetkeksi 1500 yksilön sepelkyyhkyparvesta. |
 |
| Komea purjealus, Georg Stage, lipuu Utön vesillä pohjoiseen. |
Torstai 27.9.
Tänään oli hetkittäin varsin lämmin päivä. Auringon hiukan pilkahtaessa sudenkorennot lähtivät liikkeelle, samoin pieniä, tämän kesän rantakäärmeitä luikki pakoon hiekkateillä. Tuuli oli kääntynyt etelään ja illaksi lounaaseen vesisateen kera. Hanhimuutto loppui melkein kuin seinään. Pääosassa olivat tundrahanhet, joita kuitattiin noin 1100m, valkoposkia enää alle 400 ja sepelhanhia vain 3yks.Itäniityllä saalisteli hämäriin saakka nuoria sinisuohaukkoja, jotka onnistuivat löytämään myyräpaistin korkeasta heinikosta. Varpushaukka yritti iskeä hautausmaan polulta tiltaltin, joka nipin napin vältti haukan kynnet. Suopöllö oli tullut saareen ja maininnan arvoisena myös syksyn eka talitiainen kuuluisassa raripuskassa. Harjalintu nokki hiekkateillä neljättä päivää lepatellen välillä kylilläkin. Isokirvinen oli käväissyt varhain aamulla hotellin maisemissa hävittyään pian länteen. Hippiäisiä arvioitiin olevan noin 300 ja laulurastaita noin 400 yksilöä. Pikkulintulajistosta kerrottakoon vielä herne- ja lehtokerttu, pikkuvarpunen, sinirinta, kolme pensastaskua, 22 puukiipijää ym. Lapinharakka kierteli eri puolella saarta kuten eilenkin. Pitkän ajan miehittäjät jäivät saareen. Itse oli lähdettävä mantereelle perjantaiaamuna. Saman pituisen jakson suorittivat myös Jurmoon mennyt Kanta-Hämeen vakiotrio Lauri Kokkala, Reijo Kosonen ja Heikki Seppälä.
