Lämmin tuulahdus syksyn edetessä

Lounaasta valui lämmintä ilmaa viime yönä. Sadekuurot väistivät Salon seudun aika hyvin. Sieniä on kuitenkin noussut esiin, mm. kantarelleja pilkottaa karikkeesta pieninä ryhminä siellä täällä. Hirvikärpäset ovat metsässä retkeilijän riesana, toisaalta rannoilla pyörii myös tiheitä itikkaparvia, jotka ahdistavat erityisesti keltaiseen värisävyyn pukeutuneita kulkijoita. Elokuun lopun kylminä edeltävinä öinä yöperhosmäärät jäivät sangen olemattomiksi. Hyönteissyöjälinnuista valtaosa on jo kaikonnut etelän maille. Aurinkoisina päivinä petolintujen muutto taivaalla on ollut näkyvää ja runsasta. Etenkin tuuli- ja varpushaukkoja muuttaa paljon keskipäivän virtauksissa. Saariston kedoilla ja hietikoilla tapaa huomattavan paljon enemmän heinäsirkkoja ja hepokatteja kuin mantereella. Syksyn kosteus hiipii vääjäämättä, kesä on jo ohi, niin lyhyt ja kylmä kuin se tänä vuonna olikin. 

Kännykällä otettu tilannekuva huuhkajasta. 

Yhdelle päivälle voi sattua jotain mielenkiintoistakin. Halikon Puotilassa huuhkaja istuskeli erään navetan parimetrisen betonipilarin päällä. Lintu seurasi tarkkaan pellolla olevaa kävelijää, itse huomasin linnun vasta parinkymmenen metrin päästä, niin hyvin se sulautui ympäristöön ja taustaan. Edes varikset ja harakat eivät olleet huomanneet sitä. Niillä oli parempaakin tekemistä, sillä haaskalinnut repivät kuollutta pientä rusakkoa pellon laidalla. Halikonlahdella merihanhiparven sekaan on lyöttäytynyt tiibetinhanhi. Muuttohaukka vierailee säännöllisesti Viurilanlahden pohjukassa. Tervapääskyjä ei enää lentele keskikaupungilla. Kesän linnut ovat poissa. Käytyäni poimimassa pensasmustikoita Kemiönsaarella eräästä pensaasta lehahti verkkaisesti lentoon pikkuhäiveperhonen, jonka koiraan etusiivet välkehtivät sinisenä valon tulokulmasta riippuen. Torstaiksi on luvattu taasen vesisadetta koko päiväksi. Ihmekös tuo kun on iltatoripäivä. 

Pikkuhäiveperhonen Kemiönsaarella.

Perhosmaailmasta koottua

Elokuu on ollut yöperhosten kannalta otollinen. Ajoittain kostean lämpimät etelänpuoleiset virtaukset ovat pitäneet saaristossa ja rannikolla yölämpötilat tasaisen korkeina. Viikolla maalle ilmoitettiin uudeksi suurperhoslajiksi Pyhtäältä taarnavillakas, Laelia coenosa, joka on meidän lähialueilla jo säännöllisesti tavattava tulokaslaji. Keskieurooppalainen lehtimetsien tuhoaja, lehtinunna, on rantautumassa Suomeen. Perhosia on saatu valolta vaellusten yhteydessä. Suomen ensimmäinen todettiin jo n. 60 vuotta sitten. Ainakaan toistaiseksi omiin tutkimuspyydyksiin Kemiönsaarella en ole lajia onnistunut saamaan, tummamorsiusyökköstä kylläkin. Päiväperhosia on edelleen ollut hyvin nihkeästi. Tuoreita kaali-, neito- ja sitruunaperhosia on tosin lennossa. Pellon laitamilla ohdakkeiden kukilla käyvä ruostenopsasiipi voi löytyä tummien karttaperhosten kaverina. Suolla ja kanervikossa kangassinisiipiä tapaa verraten runsaasti. Äärimmäisen risakuntoinen amiraali Vänössä muutama päivä sitten oli mielenkiintoinen ajankohtaan nähden. Komean jättiläispuupistiäisen näky ilahdutti pitkästä aikaa ohilennollaan Kemiönsaaressa. 

Kangassinisiivet parittelevat juolukan lehdillä.

Ruostenopsasiipinaaras nokkosella.

Tulipäähippiäisbongausta Helsingissä

Tulipäähippiäinen on maassamme yleistyvä lajiharvinaisuus, jota havaitaan etenkin Helsingissä ja Kirkkonummella nykyään vuosittain. Tänä vuonna tulipäähippiäinen asettui pesimään Helsingin Pihlajasaareen tavallisen hippiäisen kanssa. Siitä syntyi risteymäpoikasia, joita tulipäähippiäiskoiras on näkyvästi ja kuuluvasti ruokkinut kalliomännikössä ravintolan puuvessoista n. 100 m kaakkoon. Lintu löytyi varsin nopeasti ja vaivattomasti vakiopaikaltaan. Pari poikasta kyyhötti paikallaan aamuauringon säteessä männyn latvan oksistossa. Koirasemo hyöri aktiivisesti lähipuissa ravintoa etsien. Heinä-elokuun kuukausibongareita 57.tulipäähippiäinen on porukkaa kiinnostanut. Pihlajasaareen kulkee Merisatamasta päivittäin klo 9.30 alkaen vesibussi, matka kestää 12 min ja edestakainen aikuisen lippu on hinnaltaan 7,50 €. Saaressa on tarjolla palveluita ravintolasta leiriytymiseen ja kalastukseen. Meille riitti tulipäähippiäinen ja valkoposkihanhien kansoittamat hiekkarannat ja nurmet. Ensimmäiset kanttarellitkin nähtiin. Saaria yhdistävällä sillalla nähtiin käki. Poistuimme saaresta varttia yli lähtevällä vesibussilla, ennen kuin ensimmäiset tummat sadepilvet alkoivat lähestyä.

Pihlajasaaren laivaterminaali.

Pihlajasaaren koristeellinen ravintola.

Tulipäähippiäinen puikkelehti usein näkyvillä mutta oksien peitossa.

Läntistä ja itäistä saarta yhdistävä silta.

Itäosassa voi kalastella ja leiriytyä.

Helteistä heinäkuuta

Helteinen kesä taisi lopultakin siunaantua Suomeen, ainakin vähäksi aikaa. Lintumaailmassa on varsin hiljaista, syysmuutto on kuitenkin koko ajan käynnissä. Lajeja poistuu vaivihkaa etelään. Rannikolla ja saaristossa on mielenkiintoista nähtävää. Päiväperhosia on näkynyt tavattoman vähän. Viime viikolla näin ensimmäisen Apatura-lajin eli häiveperhosen Paraisilla. Hiekkaisilla kedoilla ja ajuruohokentillä tapaa valkotäpläpaksupään. Hietikolla ja kalliotasanteilla hietaheinäperhoset kisailevat reviireillään. Niityillä on rutikuivaa, mutta silti tietyt kasvilajit menestyvät niillä. Kosteammilla rannoilla kukkii harvinainen merinätkelmä, sen voi bongata Ölmosin rantahietikoilta. Öiden lämmettyä yöperhosia on ilmaantunut suunnaton määrä. Pimeällä autojen valoissa pörrää runsaasti yökkösiä ja mittareita. Samoin erilaiset punaviiniseokset houkuttelevat myös päiväperhoslajistoa.

Hietaheinäperhonen käy myös kukilla.

Merinätkelmä on harvinainen merenrantakasvi. 

Utön kesävierailu

Yhden yön mittainen kesävierailu Utön saareen heinäkuussa oli turistipaljoutta. Pärnäisissa oli hankala löytää autolla parkkipaikkaa ja m/s Eivor oli tupaten täynnä väkeä, tosin välisatamiin jäi porukkaa sitä mukaa pois. Keskiviikko on päivä, jolloin voi tehdä edestakaisen Utön risteilyn, saaren katsomiseen jää aikaa kaksi ja puoli tuntia, kahvila ja kauppa on auki silloin. Sain kirjahyllyyni Outin ja Jorman uusimman teoksen, jota voin lämpimästi suositella muillekin lukijoille. Aurinko alkoi paistaa merisumun jälkeen mukavasti saareen päästyäni. Lämmintä oli +18 astetta. Lyhyellä iltakierroksella en paljon ehtinyt lintuja havaita, toki voi mainita karikukon ja suosirrin, hernekertun, urpiaisen ja käen, jota haara- ja räystäspääskyt ajoivat kiivaasti joukolla takaa.  

Kylänäkymä Satamalahdelle.

Rahtialus Mastera laivaväylällä.

Torstaiaamu oli hyvin pilvinen ja viileä. Kun monta tuntia staijaili Luotsimäellä, alkoi vilukin tulla. Merellä liikkui sentään jonkin verran lintuja. Kahlaajien pienimuotoinen syysmuutto oli käynnissä. Lähinnä pikkukuoveja ja joitakin kuoveja ja vikloja. Ruokkeja viipotti itäänpäin kymmenkunta, sekä mustalintuja 13 itään ja 4 länteen. Pesimäluodoilla laskin 60 riskilää ja kaksi merikihua. Saunalahdessa ui yksinäinen valkoposkihanhi ja 14 merihanhea. Ohitse lensi vanha selkälokki ja lounaaseen muutti kuuden yksilön naurulokkiparvi. Saaressa lymyili kaksi käenpiikaa ja urpiainen sekä laulavina punavarpunen ja tiltaltti. 

Kyhmyjoutsenella oli vain yksi poikanen.

Merilokki tähystää rantavajan katolla.

Rahtialuksia näkyi yllättävän paljon aamuvarhaisella. Kasvien väriloistoa voi ihailla kedoilla ja niityillä. Ritariluteet ovat käärmeenpistoyrtin kimpussa. Verikurjenpolvi kukkii varsin näyttävästi. Ruoholaukka pilkistää esiin kallionhalkeamista. Kun aurinko paistaa, on kuumaa. Onneksi pieni tuulenvire vilvoitti olotilaa. Päätin lähteä tänään pois m/s Aspöllä, mikä osoittautui muutenkin oikeaksi ratkaisuksi, sillä Turun Topinojan jäteasemalla havaittiin illansuussa harvinainen ja komea arokotka. Laji on ennenkin vieraillut alueella.

Käärmeenpistoyrtti on ritariluden mieleen.

Verikurjenpolvi kukoistaa saaren karuilla kedoilla.

Keskikesän kukkasia ja käen kukuntaa

Keskikesällä on lämmintä ja valoisaa. Tänään aamu aukeni tyynessä säässä, auringon valo kimalteli meren pinnassa, peippo lauloi reippaasti korkealta puun oksalta ja konserttia täydensi vastarannalla kukkuva käki, joka ei lopettanut kuin vasta kahdeksan maissa. Harmaapäätikka ja uuttukyyhky soidinteli rantalepikossa. Kyyhkyt vierailevat mielellään hernepelloilla korjaten poimittua loppusatoa. Pönttöpesijöitä on jo melko vähän, joitakin pikkuvarpusia, tali- ja sinitiaisia sekä myöhäisiä kirjosieppoja ja tuulihaukkoja pesii vielä. Varikset ja korpit kyttäävät ainokaisia rantasipin poikasia. Suvessa kirmaileva ja kirkuva tervapääskyparvi luo tunnelmaa. Raisionlahdella oli hetken aikaa vaihteeksi bongattavaakin, kun TLY:n alueella harvinainen ruostesorsa laskeutui lintutornin eteen.

Mäkitervakot värittävät tienvarsiniittyjä.

Kesämaitiaiset viihtyvät nurmikkokaistaleella.

Aamulla ajelin hiljaista rantatietä, jota pitkin loikki jänis edellä. Pupu ei tieltä poikennut puolen kilometrin matkalta minnekään. Mutkan tullessa jänis vaihtoi aina puolta ja oikaisi sisäkurvin puolelle lyhentääkseen matkaa. Järkevää käyttäytymistä. Peurat ja kauriit loikoilevat joenrantojen heinäpelloilla, mutta huomaavat kyllä lähestyvän tulijan jo varsin kaukaa. Parilta taholta olen kuullut Salon-Kemiönsaaren alueella liikkuvan villisikoja. Ne rantautuvat ja lisääntyvät hyvää vauhtia meillä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten asiaan suhtaudutaan ja millaisia vaikutuksia ja muutoksia runsastuva kanta saa aikaan luonnossamme. Puutarhamaan kääntäjiä ja jyrsijöitä on siis tulossa, mutta ei ihan toivotulla tavalla. Myyräkanta on puolestaan heikko, lehtopöllönpoikasia varttui vain kymmenkunta ja nekin olivat lentopoikasvaiheessa nälissään, selviytyjiä ei tainnut olla montakaan. 

Neidonkieli kukkii valoisilla hiekkapientareilla. 

Niityillä kukoistavat päivänkakkarat, niittynätkelmät, hiirenvirnat, apilat ja kesämaitiaiset. Hiekkaisia tienvarsia kaunistaa sininen kukkija neidonkieli, jota tapaa etenkin Kemiönsaarella. Mäkitervakkojen kukinta on jo loppusuoralla, kun taas ahdekaunokit ovat vasta aloittelemassa nuppuvaiheessa. Mustikat ovat saaneet jo hieman väriä. Kukkaniityillä lepattelee päiväperhosia läpi kesän. Määrät ovat olleet tänä vuonna kuitenkin niukkoja. Lämpimät yöt houkuttelevat yöperhosia liikkeelle. Tuoreita nokkosperhosia lentelee latojen liepeillä. Perhostoukkia ja lantakuoriaisia ryömii vastaan karikepolulla. Neidonkorennot parveilevat jokien ulpukkakasvustojen yllä. Väriä ja elämää kuhisee. Siilikkäitä, yökkösiä ja kiitäjiä tulee nyt valolle, syötit vetävät huonommin alkukesän rynnistyksen jälkeen, toivottavasti vain väliaikaisesti. Saariston heinäniityillä kannattaa varoa punkkeja. 

Leikkuulta säästetty nurmikko voi näyttää tältä.

Valkoinen värimuunnos harakankellosta.

Linnunpoikaset varttuvat lentokykyisiksi

Juhannusviikolla metsistä ja pihapiireistä on alkanut kuulua tiaspoikasten tiititystä. Sini- ja talitiaispoikueet ovat lähteneet pöntöistä ja kerjäävät ruokaa emoiltaan. Kylmästä keväästä johtuen lintujen pesinnän ajoituksessa on ollut suurta hajontaa, samanaikaisesti tietyllä lajilla samalla alueella on ollut sekä munia että lähes lentokykyisiä poikasia. Poikueet varttuivat tänä vuonna yli viikon tai lähes kaksi viikkoa myöhemmin kuin edellisinä vuosina. Pohjoisessa pesinnät taitavat epäonnistua miltei kokonaan tai myöhästyvät reippaasti. Ainakin etelässä kasvit rehottavat ja kukkivat, hyönteisiä on saatavilla ja lämpötila pysyttelee parinkymmenen asteen tietämillä. Petolinnuista tuulihaukkojen pesinnät ovat myös myöhässä. Keskimääräinen poikasluku näyttää olevan neljä. Saalisvalikoima on koostunut pikkulinnuista, kahlaajista ja myyristä. Eräässä hiirihaukan pesässä saaliiksi oli tuotu rotta. Lokeilla, tiiroilla ja vesilinnuilla on nyt myös poikasia, mikä kannattaa huomioida luodoille ja saarille veneellä rantautuessaan. Oleskelu saa aikaan sekasortoa ja poikasten joutumista erilleen emoista. Tiirat kirkuvat ja hyökkäävät aggressiivisesti tunkeilijaa kohti.

Hiirihaukan poikanen siivet levällään. Saaliiksi on tuotu rotta.

Kesätunnelmia Vänöstä

Kemiönsaaren Vänössä retkeillään vähän. Saari jää Bengtskärin ja Örön varjoon suotta. Vaikka Vänöllä ei ole samanlaista sotahistoriaa ja yleisömenestystä kuin em. saarilla, on alue käymisen arvoinen. Luonnonhoito näkyy maisemakuvassa. Lampaat laiduntavat hakamaita, rehevät katajat hallitsevat kallioketoja, kukkaniityt kukoistavat kylän aukioilla ja kotkansiipien peittämät leppälehdot muodostavat kuin sademetsän matkalla kappelille. Hiekkarannoilla kasvaa ajuruohoja. Saaren tyyppilintu on ehdottomasti kirjokerttu, harvinainen saaristoasukas, joka pitää puoliavoimista hakamaista. Ei kestä kauaakaan, kun kuulee kirjokertun laulua tai rätinää pensaikosta. Satakieli säestää taustalla. Niityllä ruisrääkkä on äänessä päivälläkin. Kurkipari sanoo vastalauseensa, kun paimenkoirat tulevat lammaskatraan kanssa liian lähelle niitä. Puna-ailakit, keto-orvokit, niittyleinikit ja päivänkakkarat värittävät ruohokasvillisuutta. Vastikään Suomen kansallisperhoseksi valittu paatsamasinisiipi lentää metsäpolkujen varsilla ja laskeutuu maahan kosteaan multaan. Jokunen amiraali lentää ohitse. Yhteysalus Stellalla pääsee Kasnäsista Vänöhön ja takaisin saman päivän aikana. Toki voi majoittua ja nauttia saaresta pidemmän aikaa. Vuokramökkejä voi tiedustella Suomen Saaristovarauksen kautta. Saunan voi myös tilata itselleen. Juhannuksesta Vänön satamassa toimii jälleen kahvila-kauppa. Vanhan kalastajakylän rippeitä voi vielä aistia saareen tullessaan.

Keto-orvokit kukkivat pieninä ryppäinä. 

Puoliavoimet hakamaat ovat kirjokertun mieleen. 

Saaressa kulkee luontopolku vaihtelevassa maastossa.

Päivänkakkara ihastuttaa väreillään.

Ympäri Lounais-Suomea ja ulkosaaristoa

Keltajalkavikloa ja nokitaskua lukuun ottamatta toukokuun loppu ei tuonut mitään muita kovan luokan lintuharvinaisuuksia. Pari päivää nokitaskuhavainnosta kävimme Hämeessä tutustumassa Valkeakosken Saarioisjärvellä Jutikkalan kartanon kupeessa. Hyvällä lintujärvellä kuulee aina kaulushaikaran ja käen. Päiväperhoslajisto oli monipuolinen, pari auroraperhosta ja ainakin 10 karttaperhosta mainitakseni sekä kevään ensimmäinen sudenkorento lenteli polulla. Seuraavana päivänä oli vuorossa Utön käynti numero 280. Sen antia oli 2kv arosuohaukka, joka illan aikana lähti pian muutolle, mutta oli kuitenkin hyvin määritettävissä itäniityllä. Samalla reissulla sai ihailla ilta-auringossa naapurisaaren kallioilla istuskelevaa huuhkajaa. Jonkin verran oli saapunut lisää hyönteissyöjälintuja määrien ollessa kuitenkin varsin pieniä. Kuikkamuutto ylsi yli viidensadan yhden aamun aikana. Saaresta löytyi mm. mustaleppälintu ja pikkusieppo. 

Auroraperhosia näkee erityisesti voikukkaa kasvavilla niityillä.

Karttaperhonen on tietyillä paikoilla jopa yleisin päiväperhoslaji.

Helatorstaina oli lämmin aurinkoinen päivä. Useassa paikassa Perniössä näkyi karttaperhosia, Kemiönsaaressa puolestaan kukkui käki ja kaksi lehtopöllön poikasta sai renkaat jalkaansa. Tänä vuonna lehtopöllön poikasia tuli maailmalle akselilta Salo-Kemiönsaari viimevuotista vähemmän, vain 11 rengastusikäistä untuvikkoa. Kemiön valorysässä kevätlajisto oli osin vaihtumassa kesän yöperhosfaunaan, lähinnä mittareita. Isoja turilaita oli kuoriutunut tavallisen monta. Halikonlahdella näkyi myös puolisen tusinaa karttaperhosia ja päivälläkin kuului ruisrääkkä ex-sokeritehtaan altailta. 

Lehtopöllön poikasia tuli tänä vuonna vähän.

Piilokuvassa tylli hautoo pesässään kivenlohkareen suojassa.

Maanantaina 29.5. oli vuorossa Utö. Toukokuun viimeisille päiville oli luvattu parempia rarikelejä, tosin vain alkuviikolle. Vainu ei pettänyt tällä kertaa. Tristis-tiltaltti lauleskeli koko jakson ajan kappelin ja Kattrumpanin ympäristössä, itärannassa puolestaan levähti parvi jänkäsirriäisiä. Tiistaina 30.5. porukka löysi pikkusieppoja, idänuunilinnun ja kirjokerttuja sekä turkinkyyhkyn, vm. oleilee koulun pihassa. Ennen klo 5 aamulla Japi ja kumppanit havaitsivat eteläkärjen tiirakolonian yllä saalistelevan vanhan niittysuohaukkanaaraan, järjestyksessään 8.havainto Utöstä. Lintu viihtyi saaressa yhdeksän tuntia, ennen kuin lähti muutolle Jurmon suuntaan. Tässä välissä raumalainenkin löysi muuttavasta kuikkaparvesta pari komeaa juhlapukuista jääkuikkaa. Taisi pinnoja ropista molemmista. Niinpä Mikko tarjosi Hannan horisontissa koko porukalle iltapäiväkaffet raparperipiiraalla kermavaahdon kera. Kiitos. Näitä saisi tulla useamminkin. Klo 15 maissa alkoi sataa vettä, mikä jatkui seuraavaan aamuun asti. Viimeisenä päivänä lintutarjonta jäi vaatimattomaksi. Käki, turkinkyyhky, kymmenen jänkäsirriäistä, kolme nuolihaukkaa ym. Pientä kuikka- ja tervapääskymuuttoa. Laulava tristis-tiltaltti oli aiemmin ilmoitetulla paikalla. 

Ulkosaariston aikainen aamutaivas voi olla värikäs.

Suosirrit levähtävät Utön itäniityn rannassa.

Perinteiset Utön kottaraisrengastukset saivat taas jatkoa. Rengastin saaresta helpommista puista kaikkiaan 54 poikasta. Tiedon mukaan renkaallisia aikuisia näkyy keväällä koulun piharuokinnalla. Mitä ilmeisemmin osa linnuista on kotiseutu-uskollisia ja jäävät pesimään synnyinseuduilleen. Kevät on noin viikon myöhässä eli poikaset lähtevät ulos pöntöistään vasta helluntaipäivän jälkeen. Yhdellä kottaraisparilla oli kuusi munaa kuoriutumatta. Haahkanaaraat keräsivät poikueita yhteen, yllättäen merikotkia saalisteli alueella vain muutamia. Harmaa- ja merilokit tuntuvat olevan pahimpia kahlaajien ja sorsalintujen poikasten metsästäjiä. Sää muuttui varsin koleaksi ja tuuliseksi. Projektit hoidettuani lähdin takaisin mantereelle. Kesäkuun aamu alkoi ajankohtaan nähden hyvin kylmänä, Keski- ja Pohjois-Suomessa oli satanut luntakin. Maisema on ehtinyt lehdittyä hyvää vauhtia. Aika erikoinen kesä tulossa. Ensi viikolla alkaa tiaisten ja pikkuvarpusten pönttörengastukset. 

Nokitaskubongaus Utöhön

Perjantaiaamun lämpötilat alkoivat lähestyä hellelukemia. Käki kukkui etäällä pellon laidalla ja kuuntelin keskittyneesti metallinpaljastimeni ääniä. Eipä aikaakaan kun kännykkääni tuli piippiviesti. Viime aikojen rarihavainnot olivat olleet jo sitä luokkaa, että oli syytä katsoa heti viestin sisältö. Laite syrjään, hanska pois kädestä ja puhelin esille. Nokitasku Parainen Utö. Etsinnät loppuivat siihen. Pienen sekavan ajattelutuokion jälkeen soitin ensimmäiseksi venekuskille. Herralle sopi ajo, varaus muutaman tunnin päähän ja sen jälkeen tuttua porukkaa kyselemään. Osa soitti myös minulle, koska tiesi jostakin syystä minun lähtevän aina Utöhön, kun on kovat piipussa. Täytyi itsekin lähteä jalkapatikkaan autolle tavarat mukanani ja ajella kotiin päin Saloon. Puhelin soi taukoamatta, 12 venepaikkaa täyttyivät nopeasti. Lopulta pääsin auton rattiin riittävällä ajalla Nauvon Pärnäisiin.

Utölle uusi laji, nokitasku. Kuva: Jari Nummelin.

Pääkaupungin seudulta tultiin nopeasti motaria pitkin. Bongariveneemme lähti matkaan klo 13.09. Nokitaskusta oli tullut päivityksiä pitkin päivää, joten reissuun lähdettiin luottavaisin mielin. Suomen toinen havainto aasialaisesta lajista hätkähdytti totaalisesti. Edellispäivänä saaristossa oli ollut sankka sumu, joka oli varmasti vaikuttanut linnun kompassisuuntaan. Nokitasku oli tuhansien kilometrien päässä kotiseudultaan. Levähdyspaikaksi noenmusta tasku oli valinnut Utön saaren. Ei huono ajatus. Veneemme eteni rivakasti ruokkien ohilennon saattelemana ja rantauduimme Utön puulaiturille klo 14.42 ensimmäisenä joukkona. Tenovuon Jorma oli vastassa leppoisissa tunnelmissa. Marssimme oitis hautausmaan reunalle ja lintu oli hoidettu jo ennen klo 15. Hillittyä riemua saaren ja TLY:n pinnasta, toukokuun pinnasta ja joillekin myös päivänpinnasta. Markku Santamaalla olikin kovimmat kortit käsissä, kun herra sai sekä eliksen että WP-pinnan. Jokaiselle jotakin. 

Nokitaskun bongaustilanne Utön hautausmaan reunalla.

Hautausmaan takainen lammashaka suosi taskulajeja. Matalakasvuinen, avoin osaksi kivikkoinen ja vähäpuustoinen lämmin niitty veti puoleensa hyönteisiä, joita kivi- ja pensastaskut saalistelivat aidan tolpilla. Sinirinnat pomppivat mieluusti taskujen seurassa. Päätähtenä oli harvinainen nokitasku. Ainoastaan vatsapuoli, ala- ja yläperä sekä siipilaikut olivat valkoiset. Ruskeat siipi- ja pyrstösulat viittasivat iältään 2-kv yksilöön. Lintu viihtyi pienellä alueella aitauksessa iltaan saakka. Porukat saivat hyviä kuvia luottavaisesta linnusta. Lyhytvarvaskiuru oli häipynyt omille teilleen oltuaan saaressa koko alkuviikon. Myöhemmät venekunnat saivat ihailla aamulla löytynyttä rusorintakerttua samoilta kulmilta. Kävimme nokitaskun pinnakahveilla Hannan horisontissa. Portaikossa mainostettiin kyltein oikein erikseen kyseistä tapahtumaa. Palvelu pelasi. Veneemme lähti Utöstä takaisin klo 17. Pärnäisissä samaan veneeseen odotti jo kolmas bongausryhmä. 

Hannan horisontti palveli nokitaskubongareita Utössä.

Tätä kirjoittaessani nokitasku on toista päivää lauantai-iltaan asti vieläkin paikalla. Kaikki, jotka ovat Utön majakkasaareen lähteneet, ovat linnun hoitaneet. Hieno elämys. Edellinen havainto oli Kristiinankaupungin Domarkobbanilta 9.lokakuuta 2010. Yllättävän paljon aikaa siitäkin on vierähtänyt. Silloin olin vuorostaan Utöstä tulossa aikaisin aamulla, mutta ehdin kuitenkin illaksi länsirannikon saareen hoitamaan elämänpinnan. Venekuljetusta tarvittiin ensimmäisessäkin bongauksessa. Kiitän kaikkia retkiseuralaisia, löytäjiä sekä bongariveljiä ja -sisaria, Putelle erityiskiitokset nokitaskukuvan saamisesta käyttööni.