Elokuun 29.päivä jäi mieleen monella tapaa. Salon Halikonlahden SSP-jakson viimeinen pyynti oli käsillä. Tuttuun tapaan verkkoja laitettiin ylös hämärissä ennen aamuryntäystä. Ensimmäisellä kierroksella odotti mukava yllätys, kun nuori kehrääjä oli mennyt verkkoon. Siitä oli jo näköhavaintoja aiemmin. Ruokokerttusten määrä ei edelleenkään pudonnut mitenkään merkittävästi parin viikon takaisesta pyynnistä. Klo 10 mennessä alkoi hiljentyä ja lajisto jäi aika vaisuksi, sen sijaan päiväsummassa mentiin taas yli sadan yksilön. Käsittelyjä oli 112 yksilöä, joista 107 rengastusta ja 5 omaa kontrollia. Vanhoja lintuja oli enää 4 yksilöä. Kertut ja pajusirkut olivat jo kateissa, tilalle tuli joitakin punarintoja ja tiltaltteja. Koko kaudelta tuli noin 900 lintua, joista 450 ruokokerttusta (50 %), seuraavaksi runsaimmat lajit olivat pajulintu 132, pajusirkku 88, rytikerttunen 51, hernekerttu 38 ja pensaskerttu 31 yksilöä. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille.
 |
| Kehrääjä oli kesän viimeisen SSP-jakson avauslaji. |
Juuri kun oli saatu aamun rengastussuma purettua, alkoi Timalitornin suunnasta 100 m päästä kuulua todella kovaa huutoa. Todellakin, sieltä Vuohensaaren suunnasta oli tulossa eilinen keisarikotka merikotkat adjutantteina. Nopea singahtaminen tornin juureen ja näky oli aivan majesteettisen uskomaton, upea iältään 2-kv linnulta näyttävä keisarikotka kaarteli arvokkaasti matalalla pään yläpuolella. Onneksi oli sentään kiikarit matkassa, kameran puuttumista vain harmiteltiin. Monien hylsyjen jälkeen tämäkin laji on nyt elämänpinnoissa. Kiitos Jannelle oikeasta ja ripeästä tilanteen haltuun otosta ja kuvien ottamisesta. Kotka jäi pyörimään lahden pohjukkaan ja syöksyi Halikon Joensuun kartanon metsikköön, missä korpit hermostuivat oudosta tulijasta. Lopulta keisarikotka nousi uudelleen ilmaan ja poistui ison porukan silmissä katveeseen, otti korkeutta ja lähti etelän suuntaan. Näin Salossa. Samaan aikaan Raisionlahdelta ilmoitettiin mehiläissyöjä, joka viipyi muutaman tunnin paikalla. Vaikka itse en sinne ehtinytkään, kun oli muut velvoitteet, on syytä kritisoida kasvavan lintuharrastajajoukon määrityksiä. Kun lintu on kaukana, näkyy vain huonosti ja vähän aikaa, ei ole kokemusta riittävästi ja pinnapaineet kovat, kelpaa pinnaksi käyttäytymiseltään ja lentotavaltaan sinne päin oleva lintu. Malttia määrityksiin ja opiskelua. Kaikille kuitenkin löytämisen iloa, mukavaa retkeilyä ja kuvaamisia jatkossa.
 |
| Keisarikotka Salon Halikonlahdella. Kuva:Janne Riihimäki. |
