keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Toukokuu on linturarien aikaa

Vaikka lämpimiä päiviä on toukokuussa ollut vähän, on lintufaunassa koettu sitäkin enemmän pikkurariteetteja. Listalta löytyy useita kattohaikaroita, kiljukotkia, isohaarahaukkoja, niittysuohaukkoja, isovesipääskyjä, ruostepääskyjä, ruokosirkkalintuja, sitruunavästäräkkejä, sepelsieppoja, tulipäähippiäisiä, keltahemppoja ja tänään Kökarissa komea yhdeksän yksilön mehiläissyöjäparvi. Ruskosotka sinnittelee edelleen Salon Omenojärvellä. Ensimmäiset sinipyrstöt lauleskelevat Itä-Suomen metsissä. Utössä toukokuu on ollut hyvää aikaa, saarelle uusina lajeina tulivat arokiuru ja valkoselkätikka, joka oli ainakin vielä eilen saaressa. Nummikirvinen piipahti nopeasti Enskärissä. Edellisestä vierailusta ehtikin kulua jo lähes 30 vuotta. Pienimuotoista venebongausta aiheutti Jurmon pikkukiuru, joka viihtyi monen muun hyönteissyöjälinnun tavoin poltetulla nummella varsin näkyvästi. Espoon Laajalahdella rantakurvi oli hankalasti bongattavissa. Oulussa viivähti keväällä hyvin harvinainen nunnatasku. Viikko sitten pääkaupunkiseudulla saatiin ihailla nuorta arokotkaa raadon kimpussa. Kaikkea sitä löytyy. Viime päivinä maisema on vihertynyt ja lehdittynyt valtavasti. Voikukat ja tuomet kukkivat. Lintujen pesinnät ovat joillakin lajeilla jo hyvin pitkällä. Kottaraisilla on poikaset jo lähtökunnossa. Tiaiset ja pikkuvarpuset odottavat vuoroaan pinkaista maastoon. Salon seudun lehtopöllöillä meni erityisen huonosti. Ei yhtään onnistunutta pesintää, kylmiä munia tai vain reviirillä oleskelua erityisen huonon ravintotilanteen vuoksi. Yölaulajien joukko on monipuolistunut. Salon seudulla voi kuulla kehrääjiä, pensassirkkalintuja, satakieliä, luhta- ja viitakerttusia sekä ruisrääkkiä mainitakseni. 


Haahkapari köllöttelee ulkosaariston kallioilla.


Tulipäähippiäinen Espoon Elfvikissä. Lintu tulee lähelle,
   mutta ei vahingossakaan oikein päin kuvaajan kannalta.