Pakkaspäivinä on ollut tilaisuus kuvailla kotiseudun talvilinnustoa. Perniössä talvehtii useissa paikoissa koskikaroja, joiden pulikointia hyisessä vuolaassa virrassa on mukava seurata. Jään reunalla niiaileva kara pulahtaa empimättä vauhdikkaasti veteen ja sukeltelee pinnan alle löytääkseen pohjasta vesihyönteisiä ja niiden koteloita. Sopivassa virtauksessa koskikara voi viihtyä pitkäänkin. Koskikaralla on omat talvireviirinsä, saalistavia lajikumppaneita ei suvaita samalla avannolla. Vesipapin kaverina jäällä tepastelee saukko, joka mieluusti laskettelee rinnelumessa mäkeä. Saukolle kelpaavat joissa ja puroissa uivat kalat. Kosken pauhussa ei muita ääniä juuri kuule, ainoastaan käpytikan kauas kantautuva kikkailu. Joen reunoille muodostuu paksuja kantavia jääpatjoja.
 |
| Perniön Latokartanon koskikara. |
 |
| Koskikara lennossa joen pinnassa. |
