Elo-syyskuun vaihde on parasta kiertokiitäjäaikaa. Kiertokiitäjä on erityisen perso tulemaan valkotupakan ja ruotsinköynnöskuusaman kukille, myös vanhan ajan leimukukat ja petuniat houkuttelevat lajia tehokkaasti. Perhonen haistaa kukkien tuoksun jo kaukaa. Ensimmäiset saapuvat siivet pöristen hämärissä ja jatkavat lentoaan paussien jälkeen aina aamuyön tunneille asti. Pimeässä kiertokiitäjän suuri silmä loistaa kuin punainen laservalopiste. Elämys on erikoinen. Viime yönä klo 21 Turun puolessa valkotupakkakasvustolle tuli pörräämään kookas kiitäjäperhonen, joka aluksi näytti kiertokiitäjänaaraalta, mutta vasta purkissa näky oli aivan uskomaton. Siinä oli tuoreessa vihreässä värisävyssä oleva huippuharvinainen oleanterikiitäjä! Menin aivan sanattomaksi, vaikka määritys oli selvä jo ensi vilkaisulla. Vieressäni oli toinen turkulainen perhosharrastaja, joka onnitteli samantien mielettömän kovasta suorituksesta. Oleanterikiitäjä on kestävä ja nopea lentäjä, joka on hyvin voinut vaeltaa tänne mahdollisesti Pohjois-Saksasta tai Baltian suunnasta. Edeltävinä päivinä puhalsivat itäkaakkoistuulet, joiden mukana rannikoille ilmaantui Venäjältä tulleita taigauunilintuja. Perhosesta on vähän yli 20 havaintoa maastamme. Turun yksilö oli jo tämän vuoden kolmas. Tällaista onnenpotkua ei varmaan enää kohdalleni osu toistamiseen. Joskus se kuunvalo paistaa risukasaankin. Pitää juhlia kakun ja shamppanjan kera. Tarkkailkaa seuraavina iltaöinä pihakukkianne! Haavit, kamerat ja otsalamput valmiiksi koitokseen.
 |
| Oleanterikiitäjä on perhosharrastajan unelma. Siipien kärkiväli 121 mm. |
 |
| Kiertokiitäjiä on nyt aktiivisesti liikkeellä. |
