Torstaiaamuna koitti lähtö klo 8.10 Helsingistä Norwegianin täpötäydellä koneella kohti Bulgarian Burgasia, jonne saavuimme klo 10.55. Sää oli melkein pilvinen ja lämpötila +14 astetta. Siis kylmempää kuin viikolla Suomessa vallinneet parikymppiset kesäkelit. Vartin matka taksilla Burgas Cityyn hurahti nopeasti. Valuuttana voi käyttää joko levaa tai euroa valinnan mukaan. Pistäydyimme samantien majapaikkaamme Hotel Bulairiin, jonka palvelut riittivät meille vallan hyvin. Nimi viittaa löydettyyn onneen. Bulair on kulttuurimonumentti 1800-luvulta, v. 2003 se muutettiin hotelliksi ja v. 2015 rakennus on saanut nykyisen asunsa. Hotelli sijaitsi erinomaisella paikalla, siitä oli lyhyet etäisyydet ostospaikkoihin, bussiasemalle, puistoihin ja rannoille. Aivan hotellin vierestä löytyy pankkiautomaatti ja pieni kauppa. Bulairin eduiksi laskettakoon vielä hyvin ystävällinen henkilökunta, etenkin manageri Rumiana Gyurkan. Avuliaisuus ja iloinen hymy saivat turistit aina hyvälle tuulelle. Jos nyt jotain pientä miinusta löytyy, niin ikkunat päästävät lävitseen liikenteen melun, portaat ovat korkeat ja huoneissa oli yöllä turhankin kuuma lämpöpumpusta johtuen.
 |
| Norwegianin lentoyhtiön kone laskeutunut Burgasiin. |
 |
| Hotel Bulair on vanha kulttuurimonumentti 1800-luvulta. |
 |
| Hymyilevä hotellinjohtaja Rumiana Gyurkan. |
 |
| Arkeologinen museo Al Bogoridi -kadun varrella. |
 |
| Pääsiäistä vietettiin täällä viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. |
 |
Aleksandrovskan kävelykatua Burgasissa päiväsaikaan.
|
Todettakoon, että rantalomakausi ei ollut vielä alkanut. Mustanmeren kolea itätuuli piti huolta siitä, että rannoilla ei porukkaa näkynyt lainkaan. Niinpä tutustuimme kävelykatujen tarjontaan, kahteen pääkatuun, Al Bogoridiin ja Aleksandrovskaan. Ensiksi mainitun varrella sijaitsee arkeologinen museo, joka kertoo yli 3000 vuotta vanhasta historiasta, asutuksesta ja esineistöstä. Burgas on Kaakkois-Bulgarian suurin kaupunki Mustanmeren rannikolla 200 000 asukkaalla. Suuntasimme itälaidalla sijaitsevaan kauniiseen meripuistoon, jossa oli hyvin hoidettuja kukkaistutuksia ja puistopuita viheriöineen. Pitkän rantalaiturin kupeessa ui mustakaulauikku, retken ensimmäinen pikkurariteetti. Kevät oli jo sen verran pitkällä, että puut olivat lehdittyneet, syreenit ja hevoskastanjat kukkivat, tervapääskyparvi kirkui rakennusten lomitse ja jatkuva turkinkyyhkyjen kuherrus ja huhuilu toi kaupunkiin eloa. Burgas city oli katsottu yhdessä päivässä. Suunnittelin huomisen päivän retkeä Podan kosteikolle, joka sijaitsi 9 kilometriä etelään Sozopolin suuntaan. Sinne pääsee halvimmillaan vain muutamalla levalla paikallisbussilla Burgasista laiturilta nro 5 tasatunnein.
Perjantaista muodostui aamun pilvisyyden jälkeen keskipäiväksi hyvin lämmin aurinkoinen päivä. Itärannalla Burgasissa havaitsin 5 yksilön mustakaulauikkuparven, laji muuten oli Suomessakin. Meripuiston isoissa lehtipuissa pärrytteli varsin kuuluvasti syyriantikka. Tulimme Bodan kosteikolle klo 9 aikoihin ja vietimme alueella kolmisen tuntia. Podan kosteikko on neliökilometrin suuruinen luonnonsuojelualue, jota halkoo kahtia erittäin vilkasliikenteinen moottoritie. Eipä ole suunnittelussa ollut paljon luonnonsuojeluhenkeä aikoinaan. Podaan perustettiin v. 1997 luonnonsuojelukeskus, itse rakennus ei ollut kovin hääppöinen. Kaiken lisäksi se oli kiinni koko aamupäivän. Havainnointiamme tuo ei haitannut mitenkään. Moottoritien laitaa kulki pyörätie, ruokoseinämä oli paikoin kasvanut 4-5 m korkuiseksi, mutta joistakin kohdista sentään näkyi kiikarilla alueen linnustoa. Aivan vierestä lehahti lentoon yöhaikara, joita kosteikolla lenteli auringon paisteessa edestakaisin useita yksilöitä. Haikaravalikoima oli sangen laaja, yksi kapustahaikara, harmaa-, rusko- ja silkkihaikaroita kymmenkunta. Korkeilla voimajohtopylväillä ja matalimmissa pensaissa ja puissa pesi satoja pikkumerimetso- ja merimetsopareja. Muista vesilinnuista mainittakoot kuusi heinätavikoirasta ja ruskosotkakoiras punasotkaparvessa. Pikku-uikkuja liplatteli ainakin kolme yksilöä. Ruskosuohaukat partioivat alinomaa ruovikkojen yllä. Kuhinaa riitti muuallakin. Taivaalla leijaili tuhansien yksilöiden pääskyparvi, vedenpinnassa sammakoiden konsertti oli kerrassaan huikeaa liikenteen mölystä huolimatta. Tien yli lensi kolme viiksitimalia, pensaissa lauloi ainakin kaksi silkkikerttusta ja toiset mokomat rastaskerttusta. Rantapuista kuului hetken aikaa kuhankeittäjän vihellystä.
 |
| Podan luonnonsuojelukeskus perustettiin v. 1997. |
 |
| Näkymä parkkipaikalta Podan laajalle kosteikolle. |
 |
| Kirjoapollo (Zerynthia polyxena) on kaunis päiväperhonen. |
 |
| Kirjosiilikäs (Arctia villica) päivälevolla ruohonkorrella. |
 |
| Sozopol sijaitsee 32 km päässä Burgasista. |
 |
| Sozopol on pieni ranta- ja satamakaupunki. |
 |
| Näkymä Sozopolin korkeilta rinteiltä. |
 |
| Sozopolin kävelykatua kojuineen. |
Auringon paahtaessa entistä lämpimämmin aloin tutkia päiväperhosmaailmaa, sillä lähettyvillä oli hyvännäköisiä kukkaniittyjä ja -rinteitä sekä kukkivia syreenipensaita. Kuluneita ohdakeperhosia lenteli kymmenittäin, runsaasti havaitsin myös pantterimittareita, punatäpläsinejä, marmorisiipiä, kultasiipiä, malvakirjosiipiä ja noin kymmenkunta kirjoapolloa parin ritarin kera sekä pari malvayökköstä. Oranssinkeltainen etelänkeltaperhonen on aina yhtä säväyttävä. Kirjosiilikäs löytyi aivan kävelypolun pientareelta päivälevolla. Pieni ruskea kyyn tapainen käärmekin tuli nähtyä. Alueella olisi voinut olla kauemminkin, mutta päätimme lähteä takaisin Burgasiin ja sieltä uudelleen nyt kauemmas etelään 32 km päähän Sozopolin satama- ja rantakaupunkiin. Sozopol on entiseltä nimeltään Apollonia Pontica, muinainen ja keskiaikainen kaupunki, joka on osa Unescon maailmanperintökohdetta. Bussi tänne otti vain 4,50 levaa per henkilö eli varsin halpaa matkustelua. Sozopolissa oli verraten pieniä kojuja mutta kylläkin suuri venesatama. Rantatörmissä lenteli säihkyvä kuningaskalastaja ja pensaissa luritteli pari etelänsatakieltä. Retken uusista perhoshavainnoista mainittakoot purjeritari ja puolisen tusinaa ruostepapurikkoja. Vihreä lisko köllötteli rinteessä. Lämpötila kipusi +17 asteeseen (Suomessa oli +21-22 astetta samaan aikaan!).
 |
| Chernomoretsin bussiaseman lähellä pesii kattohaikara. |
 |
| Kattohaikara siivoaa pesäjätteensä kadulle. |
 |
| Pensasvarpuset ovat alivuokralaisina kattohaikaran risulinnassa. |
 |
| Haarapääskyt ovat tuoneet kesän Bulgariaan. |
 |
| Chernomoretsin keskustan kukkapihoja. |
 |
| Pihat ja puutarhat kukoistavat keväällä. |
 |
| Alus nimeltä "Esmeralda" Chernomoretsissa. |
Lauantai oli meidän kolmas ja viimeinen täysi päivä Bulgarian matkallamme. Heti yhden aikaan yöllä kuulin Burgasin rautatieaseman nurkilta kyläpöllösen aktiivista viheltelyä. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas bussilla liikenteeseen klo 9.00 kohti Chernomoretsin rantakaupunkia. Liki bussiasemaa sadan metrin päässä kylää viihdytti kattohaikara, joka oli tehnyt kookkaan risulinnansa pylvään päälle asetettuun telineeseen. Kattohaikara viskoi jätteitä kadulle ja piti pesänsä puhtaansa. Haikarapariskunnalla oli alivuokralaisina pensasvarpusyhdyskunta, joka piti kovaa tirskuntaa koko ajan. Tämä kaupunki oli rakennettu kukkulalle ja sen rinteille. Idyllisiä omakotitaloja, pieniä puutarhatilkkuja ja kapeita kujia. Pienistä leipomoista ja kyläkaupoista sai todella edullisia ostoksia pienellä vaivalla. Tiklit, kottaraiset, pääskyt ja turkinkyyhkyt pitivät huolta luontoäänistä. Puolenpäivän aikoihin olimme palanneet takaisin Burgasiin. Kävelykaduilla oli nyt suorastaan ruuhkaa. Postit olivat luonnollisesti kiinni. Pääsiäistä vietettiin täällä viikkoa myöhemmin kuin Suomessa, jossa oli kevään kuumin raripäivä lintujen osalta. Kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Lähtömme oli sunnuntaina klo 3.45 Burgasin kentältä samalla Norwegianin Karin Larssonin koneella. Helsinkiin saavuttiin klo 6.30 ja Saloon klo 10.10 koleassa kevätaamussa. Bulgariassa paras turistisesonkiaika matkailuun on toukokuun alusta syyskuun loppuun kuten Välimeren maissa yleensäkin. Silloin riittää aurinkoa ja lämpöä. Bulgariassa matkustelu busseilla on halpaa, vuokra-autoista ei ole kokemusta. Pikkukaupunkien leivonnaiset ja sekatavaratuotteet olivat myös todella edullisia, sen sijaan turistikeskusten myymälöissä ja tuontitavaroiden valikoimissa hinnat olivat kalliita suomalaisittainkin katsottuna. Maassa oli varsin turvallista liikkua, kesäsesonkina massaturismin aikaan onkin syytä varautua näpistelijöihin. Helsinki-Vantaan lentoasemalla kuulutettiin pitämään huolta omista tavaroistaan, joku oli jättänyt ilman vartiointia ja seuraus oli sen mukainen. Kotomaamme ei ole siis yhtään parempi. Iso plussa bulgarialaisille oli se, että palvelu oli joka paikassa todella nopeaa ja luotettavaa.
