perjantai 12. lokakuuta 2018

Sepeltasku ja hiiripöllö Utön ruskassa

Keskiviikkona ajelin Utöhön päin pinnat mielessä, olihan lyhyelle täsmäjaksolle luvassa oivallista muutto- ja vaellussäätä. Enimmät odotukset olivat torstaipäivälle, mutta jo heti alkajaisiksi saareen päästyäni puolen tunnin päästä itäniityn ruovikossa keikisteli mustapäinen koirasraritasku. Lintu näytti maastomäärityksenä mustapäätaskulta, mutta Tenovuon Jorman hienojen tilannekuvien myötä kaukainen tulija määritettiin sepeltaskuksi, mm. yläperässä oli hieman valkoista ja siiven alapeitinhöyhenet täysin mustat, joita kiikarilla oli vaikea todeta linnun nopeissa pyrähdyksissä. Lintu siirtyi ruovikon kupeesta keskelle itäniittyä palaten kuitenkin lopulta takaisin alkuperäiseen paikkaan, josta otettiin seuraavana päivänä talteen orgaaninen jätös mahdollista DNA-analyysia varten. Ottamatta mitenkään kantaa alalajistatukseen yleinen mielipide näyttänee kallistuvan stejnegeriin. Valitettavasti lintu oli paikalla vain yhden illan. Toivottavasti rariteettikomitea ottaisi vaivakseen linnun alalajimäärityksen, tapaus on siksi erikoinen ja lintu puvultaan sangen mielenkiintoinen. 

Auringonlaskua Utön illassa. 

Utön koirassepeltasku. Kuva: Jorma Tenovuo.

Torstai oli koko päivä aikaa retkeillä pilvisessä ja hyvin kosteassa säässä. Lintuja muutti paljon, satoja rastaita, punarintoja, peippoja, naakkoja ja sepelkyyhkyjä, joiden suuret pallomaiset parvet olivat kerrassaan upeaa katseltavaa. Kaupan luona pyrstöään nyki pikkusieppo ja saunalahdelta lähti lentoon jänkäkurppa. Hanhista mainittakoot noin sata muuttavaa valkoposkihanhea ja yli 70 sepelhanhea länteen päin. Haarapääskyjä lenteli satamassa edellispäivän tapaan. Päivän ylläri oli saareen tupsahtanut hiiripöllö, joka viihtyi talojen antenneilla ja mastoilla. Sääasema on aina mieluinen paikka tähystellä. Tuli todistettua, että hiiripöllö on melkoinen lentotaituri, se leijaili kuin naakka ilmatilassa ja vastaavasti liihotteli vapaalla saalistaen lähellä maanpintaa. Tilastojen mukaan pöllö tuli kuitenkin päiväntarkasti ajallaan ulkosaaristoon. Itselleni tämä oli jo viides havaintoni lajista Utössä, niitä ennen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa hiiripöllö oli kateissa. Pöllö patsasteli värikkäässä ruskamaisemassa, joka on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen näyttävä.

Hiiripöllö tähystelee tolpalla. 

Pihlajanlehdet ovat värjäytyneet punaisiksi.