Kolmen päivän retki Utössä sujui varsin aurinkoisessa säässä. Tuuli puhalsi aluksi lounaasta, mutta viimeiset kaksi päivää idän tai kaakon suunnasta. Ylin lämpötila iltapäivällä oli +11 astetta. Tällaisilla keleillä ei ihme harvinaisuuksilla iloita. Samaan aikaan Jurmossa havaittiin paljon enemmän lintuja ja sellaisia lajeja, joita ei Utössä nähty kuten peltosirkku ja mustapyrstökuiri. Jo heti tulomatkalla Jurmon sataman yli lensi mehiläissyöjä, joka sitten myöhemmin tätä kirjoittaessani nähtiin tänään Utössä. Kevään ensimmäisiä sinirintoja piileskeli useassa paikassa. Muista ensitulijoista mainittakoot kultarinta ja lapinsirri. Varsin näyttävää oli luotsiaseman edustan luodolle laskeutunut lähes sadan yksilön punakuiriparvi, joka levähti pitkään, ennen kuin jatkoi matkaansa kohti pohjoisia palsasoita. Yhdellä vaihtopukuisella punakuirilla oli metallirengas jalassa. Varsin myöhään viipyvät vielä merisirrit, joita piipersi päivittäin itärannassakin aivan lähietäisyydellä.
 |
| Merisirri lepäilee itärannan rantakivikossa. |
 |
| Sinirintakoiras on kaunis Lapin tunturikoivikoiden lintu. |
Aamumuutto merellä oli vaatimatonta, vain vähäistä kuikka- ja kaakkurimuuttoa, pikkukuoveja, valkoposkihanhia ja yksinäinen vanha mustavaris vaakkuporukassa. Vähälukuinen ja värikäs saaristolintu karikukko tepasteli Patterinniemen kalliolla. Sepelsieppokoiras hemmotteli Utön kävijöitä koko retken ajan, laji on jokakeväinen vieras saaressa, mutta ei kuitenkaan pesi alueella. Raidan kukilla hyöri keltaisiksi värjäytyneitä pajulintuja ja hernekerttuja, jotka näyttivät sangen erikoisilta ulkoasultaan. Leppälintuja pyrähteli pensaissa kymmenittäin, kappelilla aikaansa vietti naaraspukuinen mustaleppälintu. Samansorttinen pikkusieppo nyki pyrstöään sekä koulun pihassa että itäniityn raripuskassa. Viimeisenä päivänä Mikko plokkasi nokkavarpusen sääaseman pihlajista. Iltaisin ja aamuöisin huuhkaja huhuilee Kobbanilla ja käy myös pääsaarella. Koulun kottaraisilla poikaset ovat jo kuoriutuneet, sillä uloskannettuja munankuoria oli ilmestynyt maastoon.
 |
| Leppälintu tähystelee saalisehdokkaita. |
 |
| Tämä sepelsieppokoiras viihtyi Utössä ainakin neljä päivää. |
Yksi rupikonna köllötteli kylätien reunalla keskellä päivää. Rantakäärmeitä luikki heinikkoon ja kanervikkoon vähän väliä, pari kyytä kookas sahalaitainen ja hyvin pieni matomainen mahtuivat myös joukkoon. Neitoperhoset paistattelivat auringon lämmössä. Tässä pääpiirteittäin Utön merkittävimmät havainnot. Mainita toki täytyy vielä, että ikuistin paikallisen lintuharrastajan upouudella Baanalla, nopeus on valttia siirryttäessä paikasta toiseen Utössäkin. Lähtöpäivän iltayönä ehdin Salon Halikonlahden altaalle kuuntelemaan harvinaista ruokosirkkalintua, josta tuli Salon pinna. Tänään Salon luontopolkujen opastuspäivänä lintu pirisi aktiivisesti pitkin päivää. Pussitiainen touhuaa edelleen pesällään, punavarpunen lauloi pensaan latvassa tervapääskyjen parveillessa yllä.
 |
| Neitoperhonen paistatteli päivää kallion pinnassa. |
 |
| Rupikonna näyttäytyi päivänvalossa kylätien reunalla. |
Kuten muuallakin Etelä-Suomessa Salossa oli hyvin lämmintä ja aurinkoista iltapäivällä. Puut ja pensaat lehdittyvät vauhdilla ja maisema muuttuu vihreämmäksi koko ajan. Päiväperhosia oli liikkeellä paljon, kangasperhosia, paatsamasinisiipiä, lanttu- ja sitruunaperhosia, ensimmäiset kaksi auroraperhosta sekä yksi karttaperhonen, viimeksi mainittu Halikonlahden altaan reunalla. Kurkistin yhteen lehtopöllönpönttöön, jossa oli neljä pientä viikon ikäistä untuvikkoa. Pesään oli tuotu peltomyyrä, rastaita ja talitiainen. Jokunen pöllö yrittää siis pesinnöissään onnistua tänä keväänä, vaikka myyrätilanne on hyvin heikko.
