sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Vauhdikas ja sitkeä rariteettien bongauspäivä

Sunnuntaina monilla oli ohjelmassa lähtö Luvian Säppiin bongaamaan Suomen kuudetta vaaleakultarintaa, joka löytyi eilen porilaisten asemamiehittäjien toimesta. Jag tackar. Ehkä jokunen kymmensenttinen ropo putoilee tästä hyvästä Säpin lintuasemakirstuun. Paikalla kävi nonstoppina venekuntia aamuhämärästä iltaan asti. Kaikki saivat haluamansa. Vaaleakultarinta löytyi niemen kärjestä tyrnipensaikon luota varsin helposti ja oli näytillä mukavalla etäisyydellä välillä äännellen. Hymy oli herkässä ja erityisesti elämänpinnojen kuninkaalla Pekka Komilla, joka sai lajin hoidettua lopultakin vuosien odotusten jälkeen. Hän kun ei erityisemmin eliksiä kerää, retkeilee niin paljon ulkomailla, mutta on silti ykkönen vaatimattomalla toteamuksellaan. Muille kelpasivat kk-pinnat, prosut yms. Laji oli bongattavissa viimeksi Lågskärillä kesäkuussa 1996. Toisaalla Kokkolan Tankarissa oli edelleen punapyrstölepinkäinen, sarjassaan Suomen kymmenes havainto lajista. Säpistä tuli kiire lähteä Turun seudulle, kun Naantalin Sokerimäestä oli löytynyt taigarautiainen. Tämä maamme 13.lintu olikin todella sitkeän työn takana. Kymmenet bongarit olivat aina ratkaisevan askeleen jäljessä linnun vaihtaessa paikkaa ja ollen vain vähän aikaa näkyvillä laajalla allasalueella. Tunnit vierähtivät, kunnes klo 16 lintu löydettiin uudestaan mäen metsäisestä reunasta lentäen usein puoliavoimeen seljapensasrykelmään niiden kaikkien iloksi, jotka jaksoivat hakea itäistä harvinaisuutta aivan loppuun asti. Puvultaan mielenkiintoisesta linnusta saatiin myös tarvittavia määrityskuvia.

Eliskärki oikealta lukien Pekka Komi, Jukka Sillanpää ja Jari Nummelin
Luvian Säpissä 9.10.2016. Tähän kuvaan ei mitään rupusakkia kelpuutettu. 

Vaaleakultarinnan löytöpaikka tyrnipensaikossa Säpin Prakalassa.