Keskikesällä suot ovat paahteisia, märillä nevoilla on paikoin upottavia ja hyllyviä painanteita sekä kärpäset ja paarmat alituisina kavereina. Kun tehdään perhostutkimusta, ovat edellä mainitut haitat vain pikkuseikkoja. Kartoitin pari suoaluetta Salon Kiskossa. Pyysuo on etupäässä rämettä, vain pieniä nevamaisia aukkoja siellä täällä. Kitukasvuiset rämemännyt ja rahkasammalpatjat varpukasveineen hallitsevat suota. Auringonpaistetta riitti keskipäivään asti. Näkyvin ja yleisin laji oli kangassinisiipi. Satoja sinisiipiä pyrähteli edessäni, osa parittelevia yksilöitä. Angervohopeatäpliä lenteli muutamia yksilöitä. Varpukasveilla istuskeli päivälevolla harvinainen, mutta selvästi yleistyvä keltasiilikäs (Rhyparia purpurata), punaisen ja keltaisen kirjava värikäs kehrääjälaji. Suon säännöllinen erikoisuus on kuitenkin vihermittari (Thalera fimbrialis). Kaunis vihreä mittarilaji lentää heinäkuun alku- ja keskivaiheilla. Tänään näin niitä vain kolme yksilöä, kun takavuosina parhaimpaan lentoaikaan illasta perhosia voi havaita kymmenittäin. Muista mittarilajeista mainittakoot vuotamittari (Rhodostrophia vibicaria) ja hyvin yleinen rämeokamittari (Carsia sororiata). Toinen hyvä perhossuo, Kiskon Raadesuo, on perinteisesti ollut luumittarin (Aspitates gilvaria) valtakuntaa. Nyt lajia en edes nähnyt, lienee jo lentonsa lentänyt. Sen sijaan tältäkin suolta löytyi yksi vihermittari aivan uutena havaintona. Suon avonaisimmissa saranevoissa lenteli tuulen mukana pikkutupsukasta (Orgyia antiquoides). Ruskeat koiraat etsivät lentokyvytöntä feromonia erittävää naarasta. Hämmästyttävästi kuin tyhjästä alkaa koiraita ilmestyä naarasta kohti ja ne parveilevat pian sen ympärillä. Luonto on ihmeellinen.
 |
| Keltasiilikäs lepäilee muuraimen eli hillan lehdellä. |
 |
| Parittelevat kangassinisiivet kanervikossa. |
