Torstai 3.joulukuuta. Vuosi sitten varatun Turkin kulttuuri- ja kiertomatkan (Antalya-Konya-Kappadokia) ajankohta alkoi häämöttää. Matkanjärjestäjänä toimi TSS Travel Service Scandinavia AS ja suora lento Freebirdin koneella Helsingistä Antalyaan alkoi klo 22.00 ja saavuimme Turkin maaperälle seuraavan päivän puolella klo 1.20, minkä jälkeen edessä oli vielä tunnin bussimatka ensimmäiselle hotellille Okurcalariin aivan Välimeren rannalle. Oppaanamme oli suomea vääntävä turkkilainen Ibrahim, jonka tiedot ja järjestelytaidot eivät erityisemmin häikäisseet. Nimet ja avaimet menivät sekaisin, eikä aina tiennyt kovinkaan paljon etukäteen, mitä edessä oli ja senkin epätarkasti. Avainsanoja olivat rahastus, palkkiot, tippikassa, provisio ja lisämaksut heti matkan alusta lähtien. Turkin liiroja ei tarvittu käytännössä missään. Siksi Turkissa kannattaa pitää mukana vain euroja sekä tunnettuja luotto- ja pankkikortteja, jotka toimivat hyvin englanninkielisissä pankkiautomaateissa.
 |
Valkoinen kiinanruusu kukassa.
|
 |
| Hotellialueilla loistaa värikkäitä kukkapensaita kuten rautayrttejä. |
 |
| Samettipääkerttu löytyi jo retken ensimmäisenä päivänä. |
 |
| Missä hotelli, siellä myös kissat. |
Perjantai 4.joulukuuta. Lyhyen yöunen jälkeen auringon jo paistaessa tein pienen kävelykierroksen hotellin lähellä kukkivia kadunvarsia pitkin. Köynnöksissä tapasin ensimmäiset samettipääkertut, kaksi kaunista koirasta. Niiden seurana muurin päällä lennähti useita mustaleppälintuja, taatelipalmuissa varpusia ja idäntiltaltti, rannalla meikäläinen varis ja västäräkki sekä turkinkyyhkyjä. Hotellin keltaisilla pihakukilla pörräili etelänpäiväkiitäjä. Toivuttuamme runsaasta ja herkullisesta aamiaistarjonnasta lähdimme ensimmäisenä retkipäivänä omatoimisesti minibussilla Alanyan keskustaan muun ryhmän ollessa ohjatulla veneretkellä, mikä kuului lisäpakettiin. Minibussi on kaikkein edullisin ja vaivattomin tapa matkustaa hotellilta muualle. Noin 40 km matka trooppiseen Alanyaan kesti alle tunnin ja maksoi vain 2,50 € yhteen suuntaan. Alanyassa lähinnä shoppailimme ja joimme turkkilaista teetä maan tavalla. Bussiasemalla käveli kaksi palmukyyhkyä. Sää tuntui kesäisen lämpimältä ollen parhaimmillaan +18 astetta. Iltapäiväksi palasimme takaisin hotellille samaa Välimeren rantabaanaa pitkin. Hotellia vastapäätä tien toisella puolella oli oivallinen joutomaaylänkö ja pieni kosteikkoalue. Retkelle uusia lintulajeja löytyi kosolti. Hyvin yleinen arabianbulbuli (tumma pää, valkoinen silmärengas ja keltainen alaperä) mekasti kuuluvasti, pian niitä löytyi lisää puoli tusinaa. Pensaiden latvoissa liikehti kolme mustapäätaskua. Kotoisemmista lajeista mainittakoot hiiri- ja tuulihaukka, närhi, niittykirvinen, peippo, punarinta ja tikli. Turkinkyyhkyjä ruokaili pellon reunalla 30 yksilön parvi. Päiväperhosista näyttäytyivät sekä ohdakeperhonen että etelänkeltaperhonen, jotka osoittautuivat myöhemmin varsin runsaiksi lajeiksi. Hedelmäsato oli parhaimmillaan, niinpä appelsiineja, banaaneja, granaattiomenia, mandariineja ja sitruunoita olivat puut täynnä. Turkinkyyhkyt nokkivat viinirypäleitä ja varpuset taateleita, joskin viimeksi mainitut eivät kypsy tarpeeksi hyvin ihmisravinnoksi Välimeren pohjoispuolella.
 |
| Palmukyyhkyä tapaa etenkin kaupunkien keskustoissa. |
 |
| Etelänkeltaperhonen on varsin yleinen laji Turkissa. |
 |
| Tie Kappadokiaan kulkee Taurusvuoriston upeiden maisemien halki. |
Lauantai 5.joulukuuta. Lähtö klo 7.30 bussilla yli 500 km siirtyminen Keski-Turkkiin Konyan kautta Kappadokiaan. Alavat maaseutulähiöt ja vuohikatraat vaihtuivat pian henkeä salpaaviin vuoristomaisemiin. Tie kiemurteli Tauruksen jyrkkien seinämien ja laakson halki mäntyjen, pihtojen ja setrien peittäessä rinteitä. Lämpötila aleni huomattavasti. Alacabelin kohdalla maantien ollessa 1825 m mpy lämpötila oli enää +2 astetta ja hyisen kylmältä se tuntuikin. Huh! Matkalla Konyaan tien varrella näkyi harakoita, mustavariksia ja tavallisia variksia, hiirihaukka ja parempana lajina
kaksi arohiirihaukkaa. Konyassa lämpötila kohosi päivällä +8 asteeseen. Sokerijuurikastehdas oli käynnissä paraikaa. Konyassa on talvisin lunta ja pakkasta. Lämmitys luonnistuu lehmänlannalla ja kivihiilellä. Konya-Aksaray välillä lintuja näkyi vaatimattomasti ja nekin lähinnä kotoisia lajeja. Illaksi pimeyden tultua saavuimme Kappadokian Urgupiin varsin tasokkaaseen Dinler Hotelsiin. Maahan olikin satanut hento lumikerros ja yöllä oli pari astetta pakkasta. Kappadokia tunnetaan myös kuumailmapallolennoistaan. Parhaimmillaan voi olla ilmassa 100 kuumailmapalloa. Lennot ovat aamuisin, kun tuuli on alle 12 m/s. Kesto on 1h ja mukaan mahtuu kerralla 20 henkilöä.
 |
| Tässä maantien kohdassa lämpötila oli vain +2 astetta. |
 |
Kappadokiassa on neljä tulivuorta, joista yksi on Hazan 3909 m.
|
 |
Tätä marjapensasta paikalliset kutsuvat jäniksenomenaksi.
|
 |
| Varpuset ottavat ilon irti vesilätäköstä. |
Sunnuntai 6.joulukuuta. Itsenäisyyspäivästä tuli vähän erilainen. Hyvin ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen tein pienen aamureippailun lähiympäristössä. Pieniä turkinkyyhkyparvia, talitiaisia, sinitiainen, peippoja, pikkuvarpusia, puluja, harakoita, variksia ja kadunvarrella yllättäen hippiäinen. Klo 9 lähdimme taas bussilla 10 km päähän Göremeen. Maisema oli kuin satukirjasta. Vulkaanisen tulivuoritoiminnan ja eroosion tuloksena luolat ja onkalot sekä tuffipyramidit hallitsivat aluetta. Pyramidien keltainen väri on tuffia ja kova musta aines basalttia. Onyksista tehtyjä taidokkaita matkamuistoja (mukit, kellot, laivat, astiat) myydään turistikojuissa, joita riittää kaikkialla. Maanalaisia kaupunkeja maassa on todettu 10 kpl. Aika kului leppoisasti Kappadokiassa. Ylin lämpötila oli tänään +10 astetta. Vierailimme kyyhkylaaksossa (Pigeon valley), jossa nimen mukaisesti asui satoja kesykyyhkyjä. Kyyhkyistä pidetään huolta, sillä niiden jätöksiä hyödynnetään viinirypäleplantaasien lannoitteena. Samaan aikaan kyyhkylaaksoon tupsahti turkkilaisia nuoria neitoja, jotka säteilivät kilpaa sinisten puukoristeiden lomassa. Useissa paikoissa näkyi pensaita, joissa oli oranssinvärisiä marjoja, tätä pensasta kutsuttiin jäniksenomenaksi. Illaksi palasimme taas hotellille saksalaisten joukkoon syömään illallista värikkäiden ja makeiden jälkiruokien kera. Kaikkea ei kerta kaikkiaan jaksanut syödä.
Maanantai 7.joulukuuta. Aamiaisen jälkeen lähtö klo 7.45 mattotehtaalle. Muinainen silkkitie kulki Konyasta Kiinaan asti. Silkkilankaa saadaan silkkiperhosen kotelon ympärillä olevasta kehruukopasta. Pienestä ja pehmeästä kopasta syntyy naaras, vastaavasti isosta ja kovasta koiras. Naaras munii viikossa yhden munan. Toukka syö 42 vuorokautta valkomulperin lehtiä. Sen jälkeen kolme yötä ja päivää toukka koteloituu ja kehrää kotelokopan ympärilleen. Prosessi tarvitsee +40-+45 asteen lämpötilan. Yhdestä kotelosta saadaan noin 1 km verran silkkilankaa kuumentamalla vedessä, jolloin irtoaa lankaa. Käsintehty silkkimatto ei ole hätäisen hommaa, sillä neliömetri valmista silkkimattoa vie aikaa 40 vrk. Isoja kuviomattoja voidaan valmistaa jopa useita vuosia. Satojen ja tuhansien eurojen matot eivät sopineet budjettiimme. Aamupäivällä ohjelmanumerossa oli Göremen ulkoilmamuseo, joka kuuluu Unescon maailmanperintökohteeseen. Nevsehiristä 10 km itään sijaitseva kylä luolakirkkolaaksoineen on varmasti Kappadokiamatkan kohokohta. Kansallispuiston kymmenmetriset kukkulat ja kartiomalliset tuffisavupiiput kätkevät sisäänsä kirkkoja ja luolia, jotka ovat peräisin 900- ja 1000-luvuilta. Bysanttilainen kulttuuri on luonut oman leimansa. Restauroinnin ja jatkuvan pimeyden ansiosta freskot eli seinämaalaukset ovat säilyneet hyvin tähän päivään asti. Iltapäivällä jatkoimme Kappadokiassa kiertelyä, tulimme kamelilaaksoon ja Basabagin pyramideille. Viime mainitussa paikassa varsin karussa ympäristössä näin 60 varpusta, kaksi talitiaista sekä sokerina pohjalla kaksi kallionakkelia erään tuffisavupiipun huipulla auringon paisteessa.
 |
| Göremen kansallispuisto museoineen kuuluu Unescon maailmanperintölistaan. |
 |
Turkin lippu ja taustalla Kappadokian satumaisema.
|
 |
| Kamelilaakso on aika osuva nimi alueelle tämän nähtyään. |
 |
| Tuffipyramidit luolaonkaloineen mykistävät katsojaa. |
 |
| Basabagin erikoisuus kallionakkeli tyypillisessä mljöössä. |
Tiistai 8.joulukuuta. Lähtö aamulla Kappadokiasta ja pitkä siirtyminen pohjoisesta kohti Turkin etelärannikkoa Antalyan suuntaan Okurcalariin. Klo 9 maissa taukopaikalla ennen Aksarayn kaupunkia lehdettömän pensaan latvassa istui arohiirihaukka. Paikan ohi viuhahti varpushaukka ja pihamuurin päällä istahti retken ensimmäiset kolme töyhtökiurua. Lämpötila oli tuolloin +8 astetta. Joulukuu on Turkin kylmin kuukausi. Etelään päin mentäessä lämpötila alkoi kohota kesäisiin lukemiin. Taurusvuoristossa Zirven männikköisessä pysähdyspaikassa lämpöä oli jo +16 astetta. Aina kun tilaisuus tuli, hiivin lähimaastoon etsimään lintuja. Kuusitiaisparvi hyöri männyn oksistossa ja jokunen lauloikin aktiivisesti. Vuoristoiset setririnteet vaihtuivat illaksi Välimeren hiekkarantoihin. Uusi hotellimme oli nimeltään Lycus Beach Hotel, jonka 5.kerroksesta oli upeat näköalat Välimerelle auringonlaskuineen. Ainoana haittapuolena olivat lentokoneet, jotka kulkivat matalalta aivan hotellin päältä laskeutuakseen Antalyan kentälle. Lyhyellä iltakierroksella havaitsin talitiaisen, arabianbulbulin, turkinkyyhkyjä ja västäräkkejä.
 |
| Seuralliset arabianbulbulit mekastavat Välimeren rannoilla. |
 |
Turkissa ei näkynyt yhtään kattohaikaraa eikä sen risupesiä.
|
 |
Auringonlaskua Välimeren horisontissa.
|
 |
| Muotinäytös oli nahkatehtaan silmänruokaa. |
Keskiviikko 9.joulukuuta. Aamukävelyn satona hotellin ympäristössä mainittakoot arabianbulbulit, laulava samettipääkerttu, punarinta, mustaleppälintu, idäntiltaltti, tikli ja yksi etelänpäiväkiitäjä. Lähtö klo 9.30 suuntana Antalya ja Välimeren rannikko. Opastetun kiertoajelun pakolliseen ohjelmistoon kuuluivat mm. käynti kulta- ja nahkatehtaassa. Paksulompakkoisia ostajia ei meidän ryhmässämme erityisesti näkynyt. Ulkopuolella pihamaan muurin päällä paistatteli sisilisko, kotimaista liskoamme selvästi pitkähäntäisempi laji. Päiväksi lämpötila kohosi ihan mukaviin lukemiin, mutta ilma viilenee yllättävän äkkiä hämärän rajamailla. Siksi pitkähihainen pusero on syytä pitää mukana tähän aikaan. Matkalla näimme runsaasti sitrushedelmiä, oliivitarhoja ja puuvillapeltoja. Puolitoista tuntia shoppailimme Antalyan vilkkaassa iltaviihteessä, joskin kalleudesta ja kiireestä johtuen aika kului lähinnä kuvaten ja kuppilassa istuen. Klo 19 saavuimme hotelli Laraan, joka olikin ensimmäisen viikon vimeinen etappi. Matkalaukkua ei ole kannattanut purkaa tähän asti.
 |
| Antalyan basaareilla on ainakin tavaraa. |
 |
| Katutaiteilija työssään, malliksi ei ehtinyt tällä kertaa. |
 |
| Kaupunkiin voi tutustua myös hienolla hevosvaunulla. |
 |
| Kaakao kermavaahdolla vaiko päinvastoin. |
