Päivän teemana oli karikukon bongaus Jurmossa. Kymmenen kuukausipinnamiestä - Mika Ilari, Putte, Jösse, Olkio, Lehtilä, Suksi, Huhtala, Jarmo Lehtonen, Mauno Niskanen ja allekirjoittanut matkasivat bongausveneellä klo 8.00 Pärnäisistä kohti Jurmoa, jonne saavuttiin joutuisasti klo 9.15. Sää oli varsin leuto, pilvistä, ajoittain vähäistä sadetta ja heikkoa länsituulta. Rivakasti puolen tunnin marssi omaan tahtiin länteen päin kohti Heinäsaarta alkoi. Kannaksella paikallisena ollut kuuden yksilön tunturikiuruparvi lehahti lentoon edestämme laskeutuen takaisin pienen kierroksen jälkeen. Ensimmäiset neljä merisirriä piipersivät aivan lähellämme rakkolevien seassa. Kaikkiaan näitä arktisia merisirrejä havaittiin noin 50 yksilöä. Ina-Sabrina Tirri värirengasti merisirrejä Heinäsaaren eteläosassa. Oli varsin hieno ja vaikuttava luontohetki kokea eksoottinen merisirri aivan kosketusetäisyydeltä pukutuntomerkkeineen. Merisirrejä pyydetään rengastusta varten kahlaajakatiskoilla atrapin avulla. Siinä samassa retken pääkohde, talvipukuinen karikukko, näyttäytyi komeasti Heinäsaaren länsiosan eteläpuolella kapealla riutalla ison kiven ja hevonhierakoitten lomassa rakkoleviä pöyhien. Tämän jälkeen kuukausipinnakärjeltä ei laji enää puutu marraskuulta. Karikukko on viihtynyt Jurmossa jo 10.marraskuuta lähtien. Projekti hoitui nopeasti bonuksien kera klo 10.30 mennessä. Tässä välissä soitettiin Utöhön ja kyseltiin lintutilannetta. Todettiin, että eilen ilmoitettu taigauunilintu eli ino olikin itse asiassa pro eli hippiäisuunilintu. Myös sepeltasku ja lyhytnokkahanhi olivat edelleen paikalla. Lyhyen tuumaustauon jälkeen päätimmekin lähteä vielä Utöhön.
 |
| Bongariryhmä on löytänyt karikukon Jurmon Heinäsaaresta. |
 |
| Ina-Sabrina Tirri esittelee kädessään merisirriä. |
 |
| Merisirrin toinen siipi levitettynä kuvausta varten. |
 |
| Värirengastettu arktinen merisirri pääsee kohta vapauteen. |
Naapurisaareen Utöhön päristelimme alta puolessa tunnissa. Saaren vakiomiehittäjä, Mikko Järvinen, opasti meitä itärannan rariteettien etsinnässä. Eipä aikaakaan kun itäniityn rantaviivassa lennähti raritasku, joka todettiin sepeltaskuksi. Tämä naaraspukuinen, myöhemmin nuoreksi koiraaksi määritetty lintu, ruokaili pääsääntöisesti aivan lähellä ruovikon edustalla ja istahti pyrähdyksen jälkeen heinänkorteen. Pisimmillään sepeltasku käväisi ns. Teerikallion laella, mutta palasi vakiopaikkaansa armeijan kyltin kohdalle rantaviivaan penkkejä vastapäätä. Linnusta sain jonkinlaisia kuvia muistoksi. Itäinen pikkuvihreä pro osoittautuikin huomattavasti haasteellisemmaksi haettavaksi. Harvakseltaan tuittaileva hippiäisuunilintu lennähti kivikkoisesta katajarinteestä ruovikkoon, jossa se lymysi toista tuntia, ennen kuin kaikki pääsivät sen näkemään tai kuulemaan. Lintu kähmyili pitkään maanrajassa ja oli vaikeasti nähtävissä ruovikon juurella. Päälaen juovat vilahtivat silloin tällöin ruokojen välistä. Kolme viikkoa saaressa majaillut lyhytnokkahanhi oli helppo hoito. Lintu laidunsi vakiopaikallaan mökin pihanurmella kylätien ja koulun välissä muusta maailmasta välittämättä entiseen tapaan. Päivä alkoi tulla saarien osalta päätökseen. Niinpä lähdimme Utöstä klo 14 mennessä hyvin tyytyväisin mielin. Retkipäivä oli kerrassaan erinomainen, aikatauluissa pysyttiin, yhteistyö pelasi, bongaukset ja järjestelyt sujuivat mutkattomasti, venekyyti oli nopea, sää hyvä ja retkiseura leppoisa huumorilla höystettynä.
 |
| Nuori sepeltaskukoiras bongattavana Utössä kolmatta päivää. |
 |
Sepeltasku liikkui rannassa hippiäisuunilinnun tavoin.
|
 |
| Lyhytnokkahanhi on viihtynyt Utössä jo kolme viikkoa. |
 |
| Retken lähtöhetki nousu veneeseen koittaa Utön puulaiturilla. |
