maanantai 3. elokuuta 2015

Vihdoinkin lämmintä elokuussa

Viikko alkaa ja jatkuu hyvin lämpimässä säässä miltei hellerajaa hipoen. Kukkaniityt kukoistavat värikkäinä, pääosassa keltamatara ja ahdekaunokki. Metsäisemmillä aukioilla ja teiden varsilla kukkii violetinkeltainen lehtomaitikka ja mäntymetsässä lehtivihreätön mäntykukka. Arvokkaimmilla niityillä voi kohdata tummatulikukan. Ohdakeniityltä tuli bongattua komea koiras keisarinviitta, kultasiipiä, ruususiipi ja virnapunatäpliä sekä metsäteiden varsilta metsänokiperhosia. Aurinkoisilla hiekkateillä ja lehtipuiden latvustoissa liihotteli pikkuhäiveperhosia, joista sain yhden kuvattuakin mm. Parikkalan Siikalahdella. Karttaperhosen tummaa kesäsukupolvea kirmailee yleisesti kukkakedoilla. 


Pikkuhäiveperhonen A.ilia pihlajan rungolla paistattelemassa.

Violetinkeltainen lehtomaitikka kukkii parhaillaan.

Loppukesän karttaperhonen on kovin erinäköinen kuin toukokuussa.

Metsät ovat täynnä kanttarelleja ja mustikoita kunhan vain joku viitsii niitä poimia. Sieni- ja marjareissuilla voi tulla vielä jotain yllättävääkin eteen. Varsin myöhäisiä avo- ja pönttöpesijöitä on edelleen löydettävissä. Kehrääjän poikaset tuli rengastettua tänään Inkoosta. Poikaset olivat varsin suuria, mutta kuitenkin lentokyvyttömiä. Pesä oli ollut kalliorinteen laella ison kuusen kuivuneiden alaoksien tyvellä karikkeessa. Poikaset painoivat 61-68 g ja siiven pituudet olivat 92-98 mm. Poikasilla on paitsi suuri musta silmä myös ammottavan kookas punavärinen kita. Öisin on liikkeellä paljon hyönteisiä, joita kehrääjä vaivatta saalistaa. Tervapääskyt ovat saattaneet poikasensa lentokykyisiksi. Kuhankeittäjä intoutuu aikaisin aamulla lauleskemaan lyhyitä vihellyssäkeitään. 


Myöhäiset kehrääjän poikaset maankamaralla elokuun alussa.
   
Mäntykukka on erikoinen kuivan kankaan metsäkasvi. 

Kanttarelleja tapaa nyt runsaasti monenlaisista metsätyypeistä.