Torstai-iltana matkasuunnitelmissa autojunalla Helsingistä Ouluun. Sitä ennen käytiin bongaamassa Helsingin Vuosaaren kesäisen merellisissä maisemissa naaraskyhmyhaahka, kun sopivasti reitin varrella oli tarjolla. Päiväsajan väreily teki pitkään haittaa, mutta lopulta lintu lipui Kajuuttaluotojen ohi rantaviivassa hetken aikaa kadoten haahkamassaan ja matalaan rantakivikkoon. Tiedon mukaan lintu oli paikalla ainakin vielä seuraavana päivänä. Autojunan lastauspaikan löytäminen Helsingin Pasilasta ei ollut mikään läpihuutojuttu, navigaattorista ja kylteistä ei saanut tarpeeksi apua. Onneksi pelivara riitti niukasti. VR saisi sijoittaa opastuksiaan huomattavasti aiemmin ja näkyvämmille paikoille mistä suunnasta hyvänsä tulijoille. Perjantaiaamuna saavuttiin Ouluun lähes hellesäässä. Kuinka ollakaan autojen purku yhden miehen voimin leppoisasti ja verkkaisesti touhuten vei varsin paljon aikaa taas. Varsin kalliille paketille soisi palvelun toimivan myös samaan malliin.
 |
| Limingan Virkkulan tornista aukeaa upeat bongausnäköalat. |
Tunnin päästä ihailimme Limingan Virkkulan opastuskeskusta ja kävelimme pitkospuita pitkin lintutornille. Lahden pohjukassa uiskenteli uiveloparvi ja pian paikalla olleen kuusamolaisen lintuharrastajan löytämänä meillä kuudetta kesää viettävä hietatiira näyttäytyi kaakkoissektorissa saalistellen hyönteisiä ruovikon päällä ja istuskellen tolpissa. Laji hoitui kaukoputken näkökenttään varsin nopeasti. Opastuskeskuksessa joimme pinnakaakaot perinteiseen tapaan. Tämän tavoitteen jälkeen lähdimme Kuusamoon päin, jonne tulimme hyvissä ajoin kauniissa säässä iltapäivällä. Tiedossa oli lapinpöllöpaikka, joka nuottien mukaan löytyikin ilman kunniakierroksia. Pari poikasta ja toinen emo päivysti hakkuuaukion reunalla. Otin ripeästi pari kuvaa ja poistuin paikalta, paitsi pöllöjen myös riesana olevan aggressiivisen räkkäparven vuoksi. Köröttelimme Kuusamon keskustaan matkailukeskus Karhuntassuun, josta sai todella hyvää, monipuolista ja nopeaa palvelua. Hotelli Kuusanka tarjosi mainiot puitteet tukikohdaksi aivan lähietäisyydellä aamiaisen kera.
 |
| Lapinpöllö varjeli pienokaisiaan Kuusamossa. |
Illaksi päätimme ottaa ohjelmanumeroksi Oulangan kansallispuiston hiekkateineen, jotka olivat paikoin surkeassa kunnossa. Kulleroita kukki tien varrella. Erämaassa kohtasimme uljaan näyn, kun vanha maakotka istahti kelon latvaan tarkkailemaan meitä. Sain muutaman kuvan muistoksi. Hyttysiä ja nyt myös mäkäräisiä oli muille jakaa. Lähdettyämme takaisin kohtalo puuttui peliin ja rengasrikko oli tosiasia. Tavanomaista hiljaisempaa retkivauhtia päästiin Kuusamon keskustaan vararenkaalla. Onneksi oli majoitus varattuna. Iltayöstä alkoi sataa vettä, mitä jatkui aamuun asti.
 |
| Maakotka istui hiljaa kelon latvassa. |
Aamun lämpötila oli vain +12 astetta. Maittavan aamiaisen jälkeen alkoi painajaismainen rengaskysely. Outo koko, paikat suljettu, mitään ei ollut tehtävissä viikonloppuna. Usean tunnin projektin jälkeen päätimme lähteä ja kyllästyimme odotteluun ja katteettomiin lupauksiin. Vararengas vaihdettiin taakse ja lisättiin ilmanpainetta neloselle. Soitto VR:lle ja varaus autojunaan Rovaniemeltä Turkuun. Kolme ja puoli tuntia oli aikaa ehtiä Kuusamosta Rovaniemelle, mutta liput täytyisi tulostaa jostakin. Olimme tien päällä Kuusamon Rukan varrella ja jälleen takaisin keskustaan. Todettakoon, että bongasimme Rukalta laulavan virtavästäräkkikoiraan lampareen ääreltä pikavauhtia kaiken hässäkän keskellä. Ilman haavereita olimme puoli tuntia etuajassa Rovaniemellä aurinkoisessa säässä, mutta ennen junan lähtöä alkoi heikko vesisade. Kotipizzassa ehdimme haukata pika-ateriat.
 |
| Kulleroita kukki harvakseltaan Kuusamon Oulangassa. |
Loppumatkan suunnitelmat saivat täysin uuden käänteen. Toisaalta Sotkamon idänkäki ei ollut enää äänessä, joten säästimme runsaasti aikaa ja kilometrejä. Harvinaisen rengaskoon vuoksi opetus oli se, että ilman kunnollista vararengasta ei pohjoiseen pidä lähteä. Rajanpinnan teille oli siroteltu terävää kalliomursketta, joka ei autoja säälinyt yhtään. Liikkeen mukaan tämä oli jo kolmas rengasrikko viikon sisällä samoilla teillä. Junamatka sujui mukavasti esitteitä ja lehtiä lueskellessa. Sunnuntaiaamuna +20 asteen aurinkoisessa säässä olimme Turussa. Ruisrockin väsyneitä juhlijoita lojui pitkin rautatieaseman asfalttipihaa. Niistä enempää välittämättä loppuetappi Saloon ja reissu oli tehty. Käteen jäi paljon hienoja elämyksiä, joskin myös vastoinkäymisiä, mutta elämä opettaa.
