tiistai 17. kesäkuuta 2014

Retkeilyä Itä-Suomessa ja valtakunnanrajan lähellä

Kesäkuun puoliväli alkoi lähestyä ja oli aika pistäytyä retkelle tällä kertaa Kaakkois-Suomen kautta Parikkalan Siikalahdelle, Savonlinnaan ja sieltä takaisin Rautjärven ja Lappeenrannan pikkuteiltä rajavyöhykettä sivuten etelään. Sää oli vaihteleva, enimmäkseen kuitenkin aurinkoisia poutapäiviä. Ensimmäinen yö vietettiin Virolahdella tutuissa maisemissa Vaalimaan Campingin alueella, mökit ovat huokean hintaisia 30-50 €/vrk ja varustukseltaan riittäviä tilapäiseen yhden yön majoitukseen. Siellä kuultiin pari käkeä, ruisrääkkä ja etäällä laulava satakieli. Samalla tuli koettua valorysäpyydys. Pienet koruyökköset ovat tavanomaisia Virolahdella, mutta sangen harvinaisia Lounais-Suomessa.  


Olavinlinna on Savonlinnan ylpeys.

Toinen päivä oli pilvinen, tuulinen ja kolea. Päivän anniksi jäi seuraavan päivän valmistelu ja kulttuurikohteet. Parikkalan Melkoniemen mutkittelevan järvireitin jälkeen tutustuimme Punkaharjun harjutien ja Puruveden hienoihin maisemiin sekä Savonlinnan Olavinlinnaan, jossa vieraili paljon venäläisturisteja. Olavinlinna on Euroopan pohjoisin keskiaikainen kivilinna, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 ruotsalaisten johdolla. Punkaharjun Lusto (metsämuseo) veti puoleensa kotimaan matkailijoita. Arboretumissa kannattaa kävellä, jos vain aikaa riittää. Majoituimme rauhalliseen paikkaan Gasthaus Punkaharjulle, josta oli varsin kohtuullinen etäisyys Siikalahden lintujärvelle. Lisäksi Parikkalan majoituspaikat olivat aivan täynnä viikonlopusta johtuen, vaikka varsinainen lomasesonki ei ollutkaan vielä. 


Parikkalan Siikalahti kylmänä kesäaamuna.

Kolmas päivä oli retken monipuolisin ja paras päivä. Yö oli ollut koko kesän kylmin, ylempänä oli ollut paikoin hallaa ja aamuvarhaisella Parikkalan Siikalahdella lämpötila oli vain +2 astetta. Linnut jaksoivat kuitenkin laulaa, joskin kylmyys haittasi lauleskelijoiden intoa ja lukumäärää. Aamuneljän ja puoliviiden välissä rastaskerttunen lauloi aktiivisesti patotiellä, luhtahuitteja kuultiin vain yksi ja kaulushaikara puhalteli harvakseltaan joskin kuuluvasti. Aamun kohokohta oli parkkipaikalla todella komeasti vihellellyt kuhankeittäjä, joka katosi lehtipuiden latvustoihin ja vaimeni kokonaan, syynä kameramiehen ilmaantuminen paikalle ja atrapin häiritsevä käyttö, valitettavasti. Kuhankeittäjän kuuleminen oli yksi retken tavoitteista. Lähdimme takaisin majoituspaikkaan aamiaiselle.


Pihlajaperhoset parveilevat maassa kostean ojan pohjassa.

Aamupäivä kului Parikkalan Melkoniemen ympäristössä, jossa näimme pari pihlajaperhosta. Tienvarsilla kukki mäkitervakkoja, huopakeltanoita, koiranputkia ja metsäkurjenpolvia. Perhosmäärään ja matkailuesitteen ylistyksiin nähden paikka oli pienoinen pettymys. Suuntasimme aivan itärajalle lähelle rajavyöhykettä ja kiertelimme Rautjärven hiekkateitä ristiin rastiin. Simpeleeltä itään tapasimme tiellä taapertavan metsäviklon poikasen, jonka sain kiinni rengastettavaksi. Lajista tuli uusi rengastuspinna! Auringon porottaessa varsin lämpimästi ja tuulen ollessa heikko suurikokoisia valkoisia pihlajaperhosia lenteli kymmenittäin ympärillämme. Eräässä matalassa ojassa pihlajaperhoset kokoontuivat parveilemaan silmäniloksi. Tällä lajilla on harvinainen sosiaalinen joukkokäyttäytyminen. Pelottomat perhoset asettuivat vieri viereen imemään kosteutta. Sama ilmiö toistui muuallakin pienemmässä mittakaavassa. 


Rautjärven Miettilässä on idyllinen perennatila.

Iltapäivällä vähän puolivahingossa vierailimme Rautjärven Miettilässä eräässä puutarha-aitassa, jossa kukoisti erilaisia perennoja. Vanhaa 1800-luvulta peräisin olevaa tilaa oli kunnostettu kolmattakymmentä vuotta nykyiseen kukkaloistoonsa. Paikka on todella katsominen arvoinen. Illan aikana kiertelin vielä mäkitervakkopientareita ja löysinkin yhden harvinaisen ruusuruohokiitäjän. Se muistuttaa kovasti kimalaista, mutta pörrää nopeasti paikasta toiseen kuin kolibri. Olipa elämys. Aika eteni ja majoituimme Imatralle Vuoksen rantaan. Jos raha ei ole esteenä, niin sille saa varmasti vastinetta majoittuessaan Imatran Valtionhotelliin, joka sijaitsee hienossa puistomaisemassa Imatrankosken rannalla. Itse rakennuskin on jyhkeä ja linnamainen muista hotelleista poikkeava.


Rauhoitettu kirjoverkkoperhonen on värikäs päiväperhonen.

Neljännen ja viimeisen päivän retkisää oli vaihteleva, mutta klo 10 asti kuitenkin aurinkoinen ja lämmin. Köröttelimme rajan pinnassa Lappeenrannan maalaismaisemissa. Käkiä kukkui miltei kaikkialla, pihlajaperhosia näkyi edellispäivää vähemmän. Erään harakankelloniityn yllä lenteli arvokkaan ylväästi ritariperhonen, joka sai matkata eteenpäin etelän suuntaan. Teimme lyhyitä pysähdyksiä sopivin välein hyvän kukkaniityn kohdalla. Mäen notkossa lämpimässä metsänaukiossa lenteli noin kymmenkunta rauhoitettua kirjoverkkoperhosta, jotka lepäilivät vadelmapensaiden latvoissa paikallaan pitkän aikaa. Yksi karttaperhonen oli eksynyt myös joukkoon. Päiväksi ukkoskuurot alkoivat lisääntyä ja luontoretkeilylle sai laittaa pisteen. Vanhan tavan mukaan piipahdimme Ylämaan jalokivikylässä, jossa pidetään jalokivimessut 27.-29.6. Sateenkaaren väreissä hohtava spektroliitti (kaupallinen nimi) on upean värinen ja edustava kellotauluissa, joiden hinnat vaihtelivat 70-100 € koosta riippuen. 


Juhannusruusu kukkii nykyään jo ennen juhannusta.