lauantai 1. maaliskuuta 2014

Metson mailla

Maaliskuu alkoi lumettomana ja pilvisenä päivänä viime aikojen tapaan. Uudenkaupungin idänturturikyyhky viettää yhä kevätpäiviään piharuokintojen luona. Tali- ja sinitiaisten, viherpeippojen ja pikkuvarpusten konsertti on elävöittänyt laulumaailmaa. Salon turkinkyyhkyt soidintavat aktiivisesti pesimäkortteleissaan, niiden huhuilu kuuluu satojen metrien päähän. Lauha talvi on saanut aikaan sen, että supikoiria on ollut paljon liikkeellä talvella. Niinpä niitä on jäänyt myös autojen alle runsaasti. Jälkiä tapaa usein metsäautoteiden varsilla. Takamailla liikuskelee ilveksiä, joiden pääravintoa ovat kauriit. Hyvällä tuurilla ilveksen voi nähdä päiväsaikaan vaeltamassa. Suomen ainoalle kauniille kissapedolle soisi pysyvän rauhan täysin tarpeettomalta talviaikaiselta metsästykseltä.


Vanha metsokoiras asettui ylväästi kuvattavaksi.

Syvemmällä korvessa, Koski Tl:n perukoissa metsot ovat alkaneet aktivoitua jo varsin varhain. Tänään eräs ukkometso uhitteli kunnolla paikalliselle, jonka mökkiaskareet keskeytyivät kerrassaan. Kyseessä oli sama kukkoileva vanha metso, joka rengastettiin viime vuonna. Lintu on ollut paikalla tiettävästi jo kuudetta vuotta. Homenokka painoi 4,5 kg ja siiven pituudeksi mitattiin 41 cm. Turhankin ärhäkkä nokannapsuttaja ja siivenpaukuttaja laitettiin kontrollin ajaksi rauhoittumaan kangassäkkiin, minkä jälkeen lintu vapautettiin. Hämmentyneenä ja alistuneena vanha valtias lähti kävelemään hakkuuaukealle pyrstö pystyssä mutta ei kuitenkaan levitettynä enää. Ehkäpä kovin soidinvire hieman laantuisi, toivottavasti. Alueelta on löytynyt myös koppeloita poikueineen ja toinenkin metsokoiras. Ohessa pari metsokuvaa. Kiitokset Laakkion Jaskalle taas yhteistyöstä.


Soidintava metsokukko pyrstö levitettynä on komea näky.