keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pikkulokkimuuttoa ja sateenkaaria Utössä

Juuri ennen valostumista lounaasta ropsahti puolen tunnin mittainen reipas sadekuuro. Lähtöhetkellä ulos sää oli jo varsin siedettävä: +6 astetta ja lounaistuuli 3 m/s. Päivää kohti aurinko alkoi paistaa, näkyvyys oli yli 30 km ja tuuli voimistui hiukan. Heti luotsiasemalle päästyäni pikkulokkimuutto oli täydessä vauhdissa, linnut puskivat jokseenkin vastatuuleen hyödyntäen aaltojen pärskeissä olevia kala-apajia. Klo 8-9 välillä laskin noin 170 länteen muuttavaa pikkulokkia, joista valtaosa oli vanhoja lintuja. Muu vesilintuliikehdintä oli varsin vaisua, mm. pari riskilää, mustalintua, yksi paikallinen koirashaahka ja neljän lapasotkan parvi. Kahlaajat loistivat poissaolollaan. Päiväsaikaan maalinnusto oli niin ikään niukkaa, niittykirvinen, pajusirkku, punakylkirastas, viisi kottaraista, rautiainen, koiraspeippo mainitakseni. Hämärän saapuessa huuhkaja oli istumassa korvatupsut pystyssä päätään käännellen vakiopaikallaan Kobbenin kalliolla. Muita pöllöjä ei saaressa näkynyt.


Kaksi sateenkaarta, toisessa värit päinvastaisessa järjestyksessä.

Sateenkaaren toinen pää heijastuu veteen.

Panodraamakuva Utön satamalahden sateenkaaresta.

Merimerkit ja venevaja hehkuvat auringon valosta.

Sääilmiöt veivät tänäänkin ehdottomasti päivän huomion. Jos oli eilen myrskyä, niin tänään siitä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan iltapäivällä Utön ylle ja sivustalle saapui synkkiä sadepilviä auringon paistaessa takaa. Sehän tiesi näyttävien sateenkaarien ilmestymistä, läntisen kaaren pää oli Ormskärissä ja itäisen kaaren pää Kobbenin ja Kattrumpanin kohdalla. Toiseen päähän Enskärin rantaviivaan muodostui toinen sateenkaari viereen, ns. kaksoissateenkaari, jossa värit olivat päinvastaisessa järjestyksessä kuin ensimmäisessä. Auringon paistaessa alle 40 asteen kulmassa satamalahdelle merimerkit ja venevajat saivat osakseen hohtavaa ja kontrastikasta värikylläisyyttä. Samaan aikaan venevajan katolla eräs vanha harmaalokki kuljetti nokassaan kalan päätä kävellessään kaltevaa kattoa ylöspäin. Joka kerta nokasta tiputtuaan ahvenen pää vieri alaspäin useita metrejä. Sama toistui monta kertaa peräkkäin. Tällä lokilla oppi ei mennyt yrityksen ja erehdyksen kauttakaan perille.


Vanha harmaalokki kärkkymässä kalantähteitä.

Alas vierinyttä kalanpäätä haetaan taas venevajan katolla.

Rakkolevävalli kimaltelee auringon säteissä.

Pihlajanmarjoja löytyy vielä maahan pudonneina.