Marraskuun ensimmäinen viikonloppu tuplapyhineen oli vilkas linturariteettien suhteen. Vuodenpinnamiehillä on riittänyt sutinaa nunnataskusta Suomen pinnaan, ohotanlokkiin asti. Maamme ennätysmyöhäinen satakieli on käynyt Lappeenrannan Vainikkalassa erään talon piharuokinnalla jo pitkään. Tätä kirjoittaessani lintu näyttäytyi pirteänä ainakin vielä viime lauantaina 3.11. Linnulle vietiin lasti jauhomatoja ja isännälle lähes 5 kg kahvia, joten ei ainakaan näistä ole puutetta vähään aikaan. Ollessani Helsingissä kehä I:llä tuli lintutiedotukseen viesti mahdollisesta uudesta Suomen pinnasta, joka vahvistettiin pian superrariksi nimeltään ohotanlokki Larus schistisagus. Tämän vanhan linnun olivat löytäneet ansioituneet lokkiexpertit Rauste, Lindholm et Forsten. WP:n alueen neljäs havainto ja maallemme uusi laji sai monella päivän ohjelman muuttumaan kummasti. Häly tuli Espoon-Kirkkonummen Ämmässuon jäteasemalta, jossa viime aikoina ja vuosina on muutoinkin tehty hyviä lokkihavaintoja. Ohotanlokista tullee 468. Suomessa tavattu lintulaji.
Pelipaikalle alkoi kerääntyä autokuntia. Porukat rämpivät metsästä takaisin autoilleen, sillä sisäinen puskaradio oli ilmoittanut lokin löytyneen muualta. Ohotanlokki oli ehtinyt jo lähteä kaatopaikalta 7000 harmaalokin seasta ja suunnannut etelään päin kohti lähiseudun järviä. Lintu löytyikin Vitträskin selältä. Matkaa oli kuitenkin niin paljon ja kun viestikin tuli hieman myöhässä, lokki oli jälleen kadonnut, kuulemma ehkä paikalla ja josta ehkä lähti kaatopaikan herkuille. Vähän ajan päästä tuli vahvistus, että etsitty lintu on todellakin Ämmässuolla. Kauhalantien kapealla ja kuraisella tiellä oli tungosta. Eturintamassa kävellen portin ja jäteaseman välistä tuli yllätys yllätys informaatio, jonka mukaan hallinnassa ollut lintu oli kadoksissa. Pienten manailujen ja rauhallisten askelien jälkeen marssimme yhä Ämmässuota kohti. Kalliolta katsoimme areenalle ja alta minuutissa eräs kolmikosta huomasi tuntomerkkeihin sopivan linnun istuvan valopylvään päässä hyvin näytillä ja vieläpä vanha merilokki vertailukohteena. Siinähän se oli! Jäteaseman joukkue ei ihme ja kumma lintua ollut heti huomannut. Kaukoputkiin riitti väkeä ja kamerat raksuttivat, etäisyyttä oli noin 400m. Vallan makea elis. Kolmas kerta toden sanoi tämän vuorokauden puolella. Bongareita alkoi kertyä paikalle muutaman kymmenen hengen voimin, valtaosan ollessa vielä tulossa. Ohotanlokki istui valopylvään päässä lähes tunnin verran. Sieltä se oli lennähtänyt kipin kautta etelään ja takaisin järvelle, mistä muu porukka, nyt saapuneet ja edellisestä myöhästyneet ennättivät bongata lokin. Lintu jäi yöpymään Vitträskille muiden lokkien tapaan. Lintu näkyi vielä seuraavana aamuna lyhyesti, mutta vain aamuvirkuille.
Sunnuntaina kotopuolessa Halikon Vartsalan Jokiniemestä nuori herra Boijer oli löytänyt ja kuvannut pussitiaisen viiksitimalien joukosta. Nopea paikalle tulo ei tällä kertaa auttanut, sillä tintti oli häipynyt omille teilleen Purilanjoen rantaruovikossa. Viiksitimalien ääntä kuultiin ja useita pajusirkkuja nähtiin, mutta ei pussitiaista. Joen varrella oli paikallisena tosi luottavainen nuori lapinsirkku lohdutuksena. Jänkäkurpat olivat niin ikään lentäneet jonnekin kauemmas. Rareja löytyi päivälle lisää, mm. mongoliankirvinen Korsnäsissa ja mustakurkkurautiainen Jurmossa. Vaikka ajankohta säineen oli varsin tyypillinen, ovat nämä lajit hyvin harvinaisia vierailijoita meillä. Kaikista rariteeteista löytyy erinomaisia kuvia Tarsigerin kuvasivuilta. Onnittelut löytäjille, kiitokset kuvan ottajille ja ennen kaikkea tärkeästä ajanmukaisesta tiedottamisesta. Alkuviikosta luvataan kovaa tuulta ja vesi-/lumisadetta, saapa nähdä, miten muukalaiset selviytyvät Suomen oloissa.
