Torstai 11.10.
Mantereella alkoivat kylmemmät yöt. Se tietää sitä, että pohjoisen linnut alkavat pikku hiljaa vetäytyä etelään leudoille rannikoille. Heikko luoteistuuli, lämpötila +9 astetta ja melkein pilvinen sää vauhdittivat Utön 220.retkelle. Iltapäivän kierroksella klo 15.45-18.45 pääsin vielä mukavasti osalliseksi saaren pikkuharvinaisuuksien ja myöhästelijöiden perään kuten Eivorille samaan aikaan saapunut Vienosen Arikin. Hessu ja Tarppi sekä lohjalaiset lintuharrastajat täydensivät saaren miehitystä. Lepikon polulla tuli vastaan jo aamulla löytynyt kirjosieppo sekä pyrstötiaisparvi. Nuori koirasvarpunen ruokaili edelleen koulun pihassa pikkuvarpusten seurassa. Lepikossa hääri aivan lähietäisyydellä itäinen pieni vihreä hippiäisuunilintu. Itäniityn polulta sai ihailla kahta isokirvistä, jotka äännellen ja räpytellen laskeutuivat korkeaan kuivaan heinikkoon. Punavarpusta ei enää löytynyt. Kolme kangaskiurua, kivitasku ja piekana olivat paikallisina Kesnäsissa. Tenovuon Jorma oli nähnyt pari neitoperhostakin ja itse huomasin Pyryn kanssa kiven päällä minirantakäärmeen.
 |
| Utön majakka ja luotsiasema lokakuun maisemassa. |
 |
| Punarinnat muuttavat meiltä lounaaseen. |
 |
| Korvameduusoja on yhä runsaasti rantavesissä. |
Perjantantai 12.10.
Yöllä ja aamulla tuli vähän sadekuuroja. Illemmaksi sää poutaantui ja muuttui aurinkoisemmaksi. Tuuli kääntyi luoteesta itäkoilliseen ollen kuitenkin melko heikkoa. Aamulla lännessä näkyi pitkään sateenkaaren puolikas. Jokohan toisessa päässä saarta näkyisi parempia rareja? Päivä valkeni klo 7.40 ja havainnointia jatkettiin siitä 12h eteenpäin. Lajeja riitti tällekin päivälle ihan kiitettävästi, vaikka huippuhavainnot jäivätkin väliin. Sateenkaaren ennustus tiesi Kimille onnenpotkua, sillä ainoa helppo lajipuute, hiiripöllö, siunaantui kuin tyhjästä illalla saareen. Pöllö sai saalista ja jäi syömään sitä männyn oksalle, josta se lehahti keikkumaan pihlajan latvaan ja keloon kauemmaksi itäniitylle. Porukat räiskivät lähikuvia pöllön alapuolelta. Pöllöt eivät jääneet tähän, kun huomasin Ormskärillä klo 19 maissa kaksi huuhkajaa vakiopaikoillaan.
 |
| Sateenkaari tuotti onnea, kun hiiripöllö ilmestyi illaksi saareen. |
 |
| Isolepinkäiset väijyvät hippiäisiä. Jatkuva vahtiminen haukotuttaa. |
 |
| Puukiipijä on pysähtynyt hotellin sisäpihan pihlajan rungolle. |
Aamulla Patterinmäen mastossa kökötti pitkään nuori muuttohaukka. Saaressa kikkaili käpytikka ja piipitteli pikkutikka, vm. on ollut isokirvisten ohella varsin usein tänä syksynä. Itäniityllä lymyili nytkin yksi isokirvinen ja sen liepeillä katajikossa nuori pikkulepinkäinen. Ennen aamuyhdeksää Saunalahden pohjukan pihlajasta lähti lentoon yllättäen sepelrastas, komea koiras, joka pelästyneenä äänekkäästi lennähti tolpan suuntaan. Sittemmin lintuja havaittiin olevan kaksikin eri yksilöä. Utössä sepelrastaat ovat vakiokamaa, joskin syksymmällä selvästi harvinaisempia kuin keväällä. Aamun satoa korjattiin lisäksi pikkusieposta, joka prutisi koulun portilla. Varislintumuutto, etenkin naakkojen liikehdintä oli näkyvää, Hessu jaksoi tapittaa luotsiasemalla lukuja tuttuun tyyliinsä. Tilhiparvia kiertelee päivittäin saaren yllä. Pihlajanmarjoja riittää vielä hyvin pohjoisen töyhtöpäille. Puukiipijät liikkuvat paraikaa aktiivisesti milloin puiden runkoja ja rakennusten seiniä pitkin. Pyrstötiaisia sai ihailla tänään enemmänkin, kun Saunalahden ja Kesnäsin rannoilla hyöri 28 yksilön pyrstötiaisparvi. Parvesta irtaantui osa muualle. Pyryn kanssa huomattiin koulun rannassa mustapääkerttu (n-puk). Havaintopäivien tarkemmat tiedot löytyvät Tiirasta ja rarikuvia Tenovuon Jorman blogista. Perjantain ja lauantain välinen yö oli kylmä ulkosaaristossakin. Mantereellakin pitää toisinaan pistäytyä.
