Huhtikuussa tikkojen soidinaika on aktiivisimmallaan. Tolppien metallikannet pärisevät ja kuivat rungot narahtavat, kun tikka rummuttaa nokallaan alustaansa. Ääni kuuluu helposti satojen metrien päähän. Palokärjen konekiväärisarja kaikuu järeästi tukkipuun runkoa vasten, sen sijaan pikkutikan pärinä lahon lepän kyljessä on varsin vaatimaton. Käpytikka on keksinyt paukutella paitsi metallitolppia myös pönttöjen suuaukon suojapeltiä, josta lähteekin kunnon ääni kaiun kera. Harmaapäätikka kuikuilee usein isojen lehtipuiden runkojen takana. Tikat hermostuvat kilpakosijoiden ja lähisukulaisten soidinmenoihin ja vastaavat herkästi takaisin. Matkimalla ja atrappia käyttämällä saa tikan tulemaan aivan viereen. Kun pari on löytynyt, alkaa reviirillä pesäkolon kaivertaminen. Palokärki aloittaa jo varhain keväällä suurien lastujen heittelyn sopivasta haavasta, männystä tai koivusta. Käpytikan kolon voi löytää kuusestakin, kunhan puu on vain tarpeeksi laho kovertamista varten. Harmaapäätikka suosii jalopuita ja pohjantikka kuusia. Varpuspöllö hyötyy pohjan- ja käpytikkojen tekemistä koloista myöhemmin. Pikkutikan hento nokka ei sovellu kovaan puuainekseen. Niinpä se yleensä valitsee pesäpuukseen lahovikaisen lepän, johon on helppo kaivertaa syvä pesäkolo. Seurasin Halikonlahden rantalepikossa pikkutikkakoiraan puuhastelua. Koputtelujen ja työstämisen jälkeen kolo alkoi syventyä siinä määrin, että pää mahtui jo kokonaan sisään. Urakka valmistunee muutamassa päivässä. Välillä on tietysti käytävä ruokailemassa ja kuulutettava reviiriään. Muninta ja haudonta ovat hiljaista vaihetta. Poikasten äänekäs ruoankerjuu kolon suulla paljastaa pesäpaikan helposti myöhemmin. Pikku- ja käpytikan poikaset lähtevät pesästä kesäkuussa, sen sijaan palokärjellä ja valkoselkätikalla saattaa tavata isoja poikasia jo toukokuun lopulla.
 |
| Pikkutikkakoiras pesäkolollaan Halikonlahden rantametsässä. |
 |
| Pikkutikan pää mahtuu jo kokonaan reiästä sisään. |
 |
| Työntouhun lomassa pikkutikka tarkkailee ympäristöään. |
